Länsimaat haparoivat yhä täyden tuen antamisessa Ukrainalle. Samanaikaisesti Venäjä etenee sotarintamalla ja valtaa alueita muun muassa ystävänsä Pohjois-Korean tuella.
Yli tuhat päivää kestäneelle sodalle ei ole näköpiirissä pikaista loppua.
Mutta mikä sodan voisi lopettaa?
Liettuan ulkoministeri Gabrielius Landsbergis sanoi 4. joulukuuta, että sodassa saavutetaan kestävä rauha vain antamalla Ukrainalle turvatakuut.
– Naton viides artikla on halvin tapa saavuttaa rauha, Landsbergis totesi.
Sotilasliitto Naton perustamissopimuksen 5. artikla määrittää jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäseniä. Turvatakuilla tarkoitetaan lupausta sotilaallisesti puolustaa Ukrainaa, jottei Venäjä rauhan koittaessa hyökkäisi heti uudestaan.
Landsbergis sanoi siis suoraan, että Ukrainan Nato-jäsenyys olisi Ukrainalle paras turvatakuu.
Mutta onko se kuinka realistinen ratkaisu? Ja jos ei, voisiko länsi antaa Ukrainalle muita turvatakuita?
Nato-jäsenyys turvatakuuna ei edelleenkään todennäköinen
Ukraina on vaatinut tukijoiltaan turvatakuita mahdollisimman pian, vaikka nykyinenkin sota on vielä kesken. Takuut antaisivat taistelutahtoa ja -moraalia nostavan näkymän siitä, ettei verenvuodatus ole ikuista.
Tutkija muistuttaa, että Ukrainan ja sen tukijoiden väliset turvallisuussopimukset jo sisältävät lupauksia jatkuvasta aseavusta.
– Tämä on yksi osa turvatakuita. Turvatakuut voisivat myös sisältää entistä tehokkaampia asejärjestelmiä Ukrainan tueksi ja Venäjän vastaiseksi pelotteeksi. Tämä tuskin olisi riittävä turvatakuu, sillä pelkkä aseapu ei estäne Venäjää hyökkäämästä uudestaan, Tyyne Karjalainen Ulkopoliittisesta instituutista (Upi) sanoo.
Karjalaisen mukaan Ukrainan näkökulmasta olisi toivottavaa, että sen kumppanit sitoutuisivat myös puolustamaan maata, mikäli Venäjä päättäisi hyökätä uudestaan.
– Tämä lupaus muodostaisi pelotteen, joka ehkäisisi Venäjän uutta aggressiota. Nato-jäsenyys turvatakuuna ei kuitenkaan lähitulevaisuudessa ole todennäköinen. koska se nähdään liian vaarallisena. Naton pelotteen suojiin voitaisiin parhaassakin tapauksessa ottaa vain Ukrainan hallussa paraikaa olevat alueet.
Kattavat turvatakuut estäisivät Venäjän uuden hyökkäyksen
Monikaan Nato-maa ei ole innostunut ajatuksesta, jonka mukaan hataran aselevon oloissa luotaisiin velvoite Ukrainan puolustamisesta vaikka sitten omin sotilain. Tällä hetkellä Ukraina on täydessä sodassa, ja Venäjä on miehittänyt merkittävän osan maan pinta-alasta.
– Ei ole lainkaan varmaa, riittäisikö Nato-maista koostuvan halukkaiden koalition rakentamiseen poliittista tahtoa. Tällaisen ryhmittymän syntymistä turvatakuiden antamiseksi estää sama syy kuin Ukrainan Nato-jäsenyyttä: varotaan suoraa sotilaallista yhteenottoa sotilasliiton ja Venäjän välillä, Karjalainen sanoo.
Natolta ei ainakaan tähän mennessä ole löytynyt valmiutta antaa Ukrainalle kattavia turvatakuita. Vastaan ovat hangoitelleet erityisesti Yhdysvallat ja Saksa. Takuiden puolesta ovat puhuneet pääasiassa Baltian maat ja Puola.
Jos Ukrainalle nyt myönnettäisiin Naton turvatakuut, aloite siirtyisi Venäjälle. Mikäli maa päättäisi jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa, joutuisi Nato silloin tiukan paikan eteen.
Naton olisi osallistuttava sotaan tai se kadottaisi kertaheitolla kaiken uskottavuutensa. Tätä riskiä ei toistaiseksi ole haluttu ottaa.
– Yhdysvaltain turvatakuilla olisi erityistä painoarvoa, mutta maan suhtautuminen Ukrainaan on muuttunut entistä epävarmemmaksi, ja sen takia ajankohtainen keskustelu Euroopassa keskittyy maanosan rooliin turvatakuiden järjestämisessä. Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi vanhalta mantereelta eli Euroopalta odotetaan nyt vastuunkantoa, Karjalainen toteaa.
Tutkija: EU voisi korvata Naton turvatakuiden antajana
Tutkimusjohtaja Marko Lehti Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:sta sanoo, että Ukrainan turvatakuut ovat iso kysymys.
Myös hän nostaa esiin eurooppalaisten valtioiden mahdollisen koalition turvan antajana, koska Yhdysvalloilta tuskin löytyy halukkuutta raudanlujiin takuisiin.
– Mielestäni Euroopan unionin rooli rauhanrakentajana voisi olla merkittävä, ellei peräti ratkaiseva.
Lehden mielestä Ukrainan EU-jäsenyys voisi jo sellaisenaan toimia pidäkkeenä, joka estäisi Venäjän uuden, täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.
– Se olisi ei-sotilaallisen, rauhanomaisen turvatakuun muoto, joka voisi tepsiä. Eli unionin täysjäsenyys nopeasti ja ilman byrokraattisia koukeroita. Olen varsin vakuuttunut, ettei Venäjä enää tällaisen manööverin jälkeen kovinkaan helposti ryhtyisi Ukrainaan rynnäköimään.
– Se olisi koko Euroopan ja ennen kaikkea Ukrainan etu, Lehti kiteyttää.
Ukraina odotellut jo 16 vuotta Naton porstuassa
Nato-maat lupasivat jo vuonna 2008 Bukarestin huippukokouksessa, että Ukrainasta tulee liittokunnan jäsen. Maata ei kuitenkaan oltu tuolloin valmiita ottamaan jäsenyyteen valmentavaan ohjelmaan, eikä ohjelmaa ole vieläkään Ukrainan osalta aloitettu – lähinnä Venäjän reaktion pelossa.
– Lupauksen lunastamiseksi ei ole tehty paljoakaan, Lehti sanoo.
Vuonna 2022 Ukraina haki virallisesti sotilasliitto Naton jäsenyyttä.
Viime aikoina Nato-maiden piirissä on vallinnut yksimielisyys lähinnä vahvan käytännön tuen jatkamisesta Ukrainalle.
– Se tiedetään, että vaikka läntisellä sotilasliitolla on yhteinen kanta Ukrainan Nato-jäsenyyteen, keskeiset jäsenmaat ovat eri linjoilla siitä, miten asian kanssa tulisi edetä osana turvatakuukysymystä, Ulkopoliittisen instituutin Karjalainen sanoo.
Länsimaista ei tällä hetkellä tunnu löytyvän poliittista johtajuutta Ukrainan turvatakuiden järjestämiseksi.
Kaksi Euroopan unionin merkittävintä jäsenvaltiota, Ranska ja Saksa, ovat hajaannuksen vallassa. Ranskassa hallitus kaatui vastikään. Saksaan puolestaan on luvassa ensi vuoden alkuun luvatut uudet vaalit.
– Nyt olisi paikka löytää uudestaan tuo kadotettu johtajuus. Tässä suhteessa katseeni kohdistuu erityisesti Ranskaan ja Britanniaan, tutkimusjohtaja Lehti sanoo.
Ukrainalle tulevaisuuden arvoituksellisuutta lisää myös tammikuun 20. päivä. Tuolloin valta vaihtuu Yhdysvalloissa, kun Donald Trump astelee toistamiseen valkoisen talon isännäksi. Paljon lepää Trumpin päätösten varassa.
– Trump esikuntineen on vahvasti viestittänyt, että he haluavat panna pisteen Ukrainan sodalle. Tämä on useaan otteeseen lausuttu lupaus, johon on ladattu niin paljon arvovaltaa, että sen toteuttamista tullaan varmasti tosissaan yrittämään, Lehti arvioi.
Kun poliittisesta johtajuudesta on pulaa, myös pienten maiden aktiivisuudella ja aloitteilla on painoarvoa.
Suomen oltava aloitteellisempi ja aktiivisempi
Suomi on ilmoittanut tukevansa Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyttä. Käytännössä Suomi ei kuitenkaan ole kansainvälisissä yhteyksissä aktiivisesti ajanut Ukrainan Nato-jäsenyyden ja turvatakuiden kiireellisyyttä.
Pikemminkin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon julkisia puheenvuoroja on leimannut epämääräisyys ja varovaisuus, Karjalainen kritisoi. Hänen mielestään Suomen tulisikin entistä ponnekkaammin ajaa turvatakuiden järjestämistä.
– Jos tulitauko tai rauha solmitaan ilman turvatakuita, sota syttyy helposti uudestaan. Jos taas annetaan epäuskottavat turvatakuut, Venäjä saattaa testata niitä, ja sitten vain odotellaan lännen reaktiota, Karjalainen sanoo.
Suomi on oleellinen osa pohjoismaista yhteisrintamaa. Suomen entistä korkeampaa profiilia Ukrainaa koskevissa kannanotoissa puoltaa Lehden mukaan jo sekin, että Suomi on vuonna 2025 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj:n puheenjohtajamaa.
– Myös vallan kulisseissa voi vaikuttaa ja olla merkittävä toimija, Lehti sanoo.
Ukraina luopui ydinaseestaan Venäjän hyväksi, eikä lupauksiin enää luoteta
Ukrainan kokemukset kansainvälisistä turvatakuista ja sopimuksista eivät ole rohkaisevia. Neuvostoliiton peruja maa oli aikoinaan maailman kolmanneksi suurin ydinasemahti. Sen maaperällä oli noin 1 900 ydinkärkeä.
Vuonna 1994 solmitussa Budapestin sopimuksessa Ukraina sitoutui toimittamaan ydinaseensa Venäjälle tuhottaviksi. Vastalahjaksi ydinaseettomuudestaan Ukraina sai kansainväliset turvatakuut. Ukrainan lisäksi Yhdysvallat, Britannia ja Venäjä allekirjoittivat sopimuksen. Siinä taattiin Ukrainalle alueellinen koskemattomuus.
Budapestissa saavutettu yhteisymmärrys osoitti ukrainalaisille karulla tavalla kansainvälisen politiikan raadollisuuden jo vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan.
– Ukrainalaisille Budapestin sopimus näyttäytyy yksinkertaisesti siten, että heidät petettiin, tutkija Tyyne Karjalainen sanoo.
Karjalaisen mukaan huonojen kokemusten takia rauhasta ja neuvotteluista puhuminen on ollut Ukrainassa suorastaan kirosana sodan aikana: Venäjän kanssa solmittuihin sopimuksiin ei luoteta lainkaan.
– Budapestin sopimuksen lailla [vuosina 2014 ja 2015 allekirjoitettuja] Minskin sopimuksia tulkitaan nyt Ukrainassa todisteina siitä, kuinka helposti länsimaat ostavat Venäjän ajatukset sopivasta ratkaisusta.
