Epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika keski-iässä voi kaksinkertaistaa vakavan sydän- ja verisuonitautien riskin. Riski koskee erityisesti alle kahdeksan tuntia yössä nukkuvia.
Epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika keski-iässä voi ennustaa kohonnutta sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Oulun yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että suuret vaihtelut nukkumaanmenoajassa kaksinkertaistavat vakavan sydän- ja verisuonitautiriskin erityisesti alle kahdeksan tuntia nukkuvilla.
Tutkijatohtori Laura Nauha Oulun yliopistosta kertoo, että nukkumaanmenoajan vaikutuksen taustalla ovat unen palauttava voima elimistölle sekä ihmisen sisäinen vuorokausirytmi.
– Vuorokausirytmi pyörii melko tarkalleen 24 tunnin rytmissä, ja jos ihminen myös käyttäytymisellään tukee tätä rytmiä, se voi olla ihmisen terveydelle ja teholle parasta, hän selvittää.
Tutkimuksessa ei määritelty tarkkoja turvarajoja sille, kuinka suurella nukkumaanmenon vaihtelulla ihminen tekee terveydelleen hallaa. Nauhan mukaan säännöllisillä nukkumaanmenijöillä vaihtelu oli kuitenkin tunnin luokkaa, epäsäännöllisillä reippaasti enemmän.
Nauhan mukaan jo aiemmissa tutkimuksissa epäsäännöllinen unirytmi on liitetty sydänterveyden riskeihin. Nyt ensimmäistä kertaa tarkasteltiin erikseen nukkumaanmenon, heräämisen ja unijakson keskipisteen vaihtelua sekä niiden itsenäisiä yhteyksiä vakaviin sydän- ja verisuonitauteihin.
Heräämisajan epäsäännöllisyydellä ei tutkimuksessa nähty yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin.
Viikonloppunakin rytmi tarpeen
Arki työaikoineen pitää yleensä nukkumisrytmin varsin säännöllisenä, mutta viikonloppuna ja loma-aikaan monen nukkumaanmeno voi venähtää. Tutkijatohtori Laura Nauhan mukaan tähän kannattaa kiinnittää huomiota.
– Pieni joustavuus on varmasti hyväksi ihmiselle, mutta pääsääntöisesti tasainen rytmi on suositeltava.
Kellojen siirtely kesä- ja talviaikoihin ei saa tutkijatohtorilta kannatusta. Se kuormittaa entisestään ihmisen elimistöä ja sisäistä rytmiä.
– En oikeastaan tunne ketään vuorokausirytmin tutkijaa, joka olisi kellojen väkisin siirtelyjen puolella.
Tutkimuksessa oli mukana hieman yli 3 000 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä ihmistä.
Heidän unirytmiään mitattiin aktiivisuusmittarilla viikon ajan 46 vuoden iässä. Joukossa oli sekä säännöllisesti että epäsäännöllisesti nukkuvia. Osallistujia seurattiin terveydenhuollon rekisteritietojen avulla yli kymmenen vuoden ajan.
Videolla neurologian erikoislääkäri Eemil Partinen kertoo säännöllisen unirytmin merkityksestä:
