Kävelytien varressa, muutaman askeleen päässä Vantaan Myyrmäen juna-asemalta on roskis huumepiikkejä varten.
Kun poliisi käskee Paalutorilta päihteidenkäyttäjiä siirtymään muualle, he tulevat esimerkiksi tänne: kävelytien varrelle portaikkoon, joka johtaa pieneen puistikkoon ja kerrostalojen oville.
– Se on sellaista kissa ja hiiri -leikkiä, toteaa jalkautuva huumetyöntekijä Iiro Timonen Irti Huumeista ry:stä.
Järjestön jalkautuvat työntekijät pääsevät harvoin Vantaalle tapaamaan palveluiden piiristä pudonneita tai putoamisuhan alla olevia päihteidenkäyttäjiä.
– Tarvetta kyllä olisi, Timonen sanoo painokkaasti.
Pysyvä rahoitus järjestöllä on jalkautuvaan päihdetyöhön vain Helsinkiin. Espoossa jalkautuvan työn rahoitus loppuu vuoden vaihteesssa.
Huumeidenkäyttäjiä monessa polvessa
Iiro Timosen kanssa Myyrmäessä kulkee Laura Mandell-Mäki. Hän on vapaaehtoistyöntekijä, joka on itse päässyt irti huumeista pari vuotta sitten, kun oli menettänyt jo kaiken: työn, perheen ja kodin.
Päihdekulttuuri on hänen mukaansa muuttunut.
– Enää ei ole vain alkoholisteja, vaan heillä on usein sekakäyttöä. Päihdeongelmat ovat ylisukupolvisia ja käyttö tulee jo lapsuudenkodista, hän kertoo.
Huumeita saa nykyään helposti tilattua kotiovelle netistä.
– Minulla on ihan kauhea huoli erityisesti nuorista. Tulevaisuus näyttää aika synkältä, kun ennaltaehkäisevästä työstä leikataan.
Auttajien määrä vähenemässä
Jos suunnitelmat toteutuvat, ne tarkoittaisivat tuhannen henkilötyövuoden menetystä, sosiaali- ja terveysalan järjestöt laskevat.
– Se on valtavan suuri suuri luku, sanoo pääsihteeri Vertti Kiukas Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTE ry:stä.
Koska järjestöissä palkkatyössä olevat luovat edellytykset myös vapaaehtoistyöntekijöille, heidän vähentämisensä karsisi myös vapaaehtoistyöntekijöiden määrää.
Muuntohuume ”peukkua” saa helposti
Jalkautuvat päihdetyöntekijät siirtyvät radan varren puistikosta kauppakeskus Myyrmannin kupeeseen Paalutorille, jossa seisoskelee iso joukko päihteidenkäyttäjiä.
Päihteiden- ja huumeidenkäyttäjät esiintyvät jutussa nimettöminä aiheen arkaluonteisuuden ja heidän haavoittuvan asemansa vuoksi.
Nuorehko, vantaalainen mies pistää taskuunsa juustosämpylän, jonka hän on saanut hetki sitten Huudikoutseilta eli Irti Huumeista ry:n jalkautuvilta työntekijöiltä.
Hänen mukaansa Vantaan huumetilanne on paha – tai hyvä, riippuen katsantokannasta.
– Kaikkea saa helposti, jos tuntee ihmisiä, hän sanoo.
– Sitähän käyttävät kaikki, sanoo hänen seurassaan seisoskeleva Helsingistä Myyrmäkeen tullut mies.
Huumeet saavat aikaan pahaa jälkeä.
– Koko ajan joku kuolee. Viime viikolla kaksi kaveriani teki itsemurhan, vantaalainen mies kertoo.
Huumetyöntekijä Timosen mukaan peukun käyttö voi aiheuttaa pitkiä valvomisjaksoja ja psykooseja.
– Se tuo mukanaan välinpitämättömyyttä siitä, missä ja miten aineita käytetään.
Tällaiselta tuntuu pilata katukuva
Usein Tikkurilasta Paalutorille aikaansa viettämään tuleva mies kertoo, että poliisi ei ole ainakaan hänen reppuaan huumeiden varalta tarkastanut.
Sen sijaan poliisi pyytää yleensä poistumaan torilta.
– Me olemme kuulemma katukuvalle huonoksi.
Hän kertoo ymmärtävänsä, että vaikka päihteidenkäyttäjät pysyttelevät omissa porukoissaan, esimerkiksi lapset saattavat tuntea olonsa turvattomiksi.
– Sitten me menemme jonnekin muualle, mahdollisimman syrjään.
Olutta maisteleva, haavahoitoon matkalla oleva mies sanoo, että yleinen suhtautuminen päihteidenkäyttäjiin on muuttunut hieman inhimillisempään suuntaan.
– Kaljatölkkistä ihmistä ei pidetä enää ihan ö-luokan kansalaisena.
Iäkäs nainen sujauttaa rollaattorinsa koriin mikrossa lämmitettävää kanakeittoannoksen. Hän on juuri käynyt hakemassa myös aamun korvaushoitoannospikarinsa kotikulmiltansa Paalutorilta.
– Aloitin opioidien käytön jo nuorena tyttönä.
Asuntonsa ikkunasta hän näkee kauppakeskukseen ja torille.
– Voi kunpa vielä voisi asua meren rannalla, siellä on niin kaunista, sanoo Helsingin Töölössä ja Lauttasaaressa nuorena asunut nainen.
Vapaaehtoistyöntekijä Laura Mandell-Mäki kertoo, että torilla olevat ihmiset ovat käyneet tutuiksi.
– Olisi hyvä, jos heillä olisi joku paikka, jonne mennä vaikkapa päivittäin. Paikka, jossa voisi viettää aikaa juoda vaikka kahvia ja jossa olisi palveluohjausta.
Hallituksen järjestöjä koskevat leikkaukset uhkaavat vähentää kuitenkin kohtaamispaikkoja entisestään. Vantaalla päiväkeskuksia on niukasti jo nyt.
Esimerkiksi lähellä Koivukylän juna-asemaa sijaitseva Sininauhasäätiön Illusia-päiväkeskus sulkee pian ovensa ja muuttaa kauemmas radan varresta, minkä pelätään näkyvän kadulla pahoinvoinnin lisääntymisenä.
Huudikoutsi Timonen piti kierrosta Myyrmäessä antoisana siinä mielessä, että hän pääsi käymään hyviä keskusteluja ruoan jaon ohessa.
– Päihdesairauden takana on ihminen. Päihteiden käyttö ei määrittele sitä, kuka on, hän sanoo.
Onko sinulla juttuvinkki Myyrmäestä tai sen lähialueelta? Voit lähettää alla olevan lomakkeen kautta.
