Nykyinen BMI-pohjainen liikalihavuuden diagnosointitapa voi sekä yli- että aliarvioida lihavuutta, sanoo 58 kansainvälisen asiantuntijan ryhmä.
Ryhmä arvioi nykymääritelmän saattavan johtaa harhaan ja tarjoavan yksilötasolla riittämätöntä tietoa terveydestä. Kehon rasvan katsotaan yleensä olevan ylimääräistä, kun se ylittää kehon kokonaispainosta miehillä 25 prosenttia ja naisilla 30–38 prosenttia.
Uudessa määritelmässä keskitytään siihen, millä tavoin kehon ylimääräinen rasva vaikuttaa kehoon sen sijaan, että luotettaisiin vain ihmisen pituuden ja painon yhdistävään BMI-kehonmassaindeksiin.
Lancetin Diabetes & Endocrinology -raportin mukaan liikalihavuutta pidetään yleensä muiden sairauksien edeltäjänä, ei sairautena sinänsä. Nyt liikalihavuus halutaan luokitella yhdeksi kroonisista sairauksista.
BMI ei anna täyttä kuvaa
Yli miljardi ihmistä maailmassa kärsii liikalihavuudesta, ja viisi miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain sen aiheuttamiin sairauksiin, kuten diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin.
BMI on ollut pitkään käytössä lihavuuden diagnosoinnissa, sillä sitä on ollut helppo käyttää. Se ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa henkilön terveydestä, koska se ei ota huomioon eroja kehon koostumuksessa, Nature-lehti kirjoittaa.
Eurooppalaistaustaisista ihmisistä liikalihaviksi määritellään yleensä ne, joiden BMI on 30 tai korkeampi.
– Lihaksikas urheilija saatetaan kuitenkin leimata liikalihavaksi BMI:n perusteella, kun taas normaalin BMI:n omaavalla voi olla ylimääräistä rasvaa, mikä lisää sydänongelmien tai muiden vakavien terveysongelmien riskiä, sanoo uutta lähestymistapaa ehdottaneen ryhmän johtaja, lontoolaisen King’s Collegen bariatrian kirurgi Francesco Rubino.
Tämän vuoksi Rubino kollegoineen ehdottaa uutta liikalihavuuden diagnosointimenetelmää, jossa BMI yhdistetään muihin menetelmiin, kuten vyötärönympäryksen mittaamiseen tai kehon skannaamiseen matalan tason röntgensäteillä rasvamassan mittaamiseksi.
Suomalaisasiantuntija ei näe, että menetelmä sopisi sellaisenaan suoraan Suomessa käytettäväksi.
Helsingin yliopisto professori ja HUS-painonhallintatalon ylilääkäri Kirsi Pietiläinen sanoo, että kehoskanneri on liian mutkikas ja kallis keino julkiseen terveydenhuoltoon.
– Jos kehonkoostumusmittaus halutaan tehdä hyvin luotettavalla mittausmenetelmällä, kuten vaikkapa tässä ehdotetulla DEXA-skannerilla, sellaiseen ei kuitenkaan Suomessa ole resursseja. Tutkimusmielessä käytämme menetelmää lihavuuden tutkimuksissa, Pietiläinen sanoo.
Lisäksi skannerit ovat hänen mukaansa tyypillisesti niin pieniä, etteivät hyvin lihavat ihmiset edes mahtuisi niihin.
Pietiläisen oma tutkimusaineisto kertoo siitä, että vyötärönympärys ja BMI-indeksi korreloivat vahvasti.
– Lisäksi painoindeksi on armollisempi kuin vyötärönympärysmittaukset kertomaan ylimääräisestä mahdollisesta rasvasta, ja joka haittaa terveyttä.
Diagnoosiapuna sairaushistoria ja elintapakartoitus
– Liikalihavuuden diagnosoinnissa tulee hyödyntää myös standardilaboratoriotutkimuksia, sairaushistoriaa sekä tietoja elintavoista, sanoo tutkimuksen toinen kirjoittaja, endokrinologi Robert Eckel Coloradon yliopiston Anschutzin lääketieteelliseltä kampukselta.
Eckelin mukaan perinteinen arviointimenetelmä johtaa joidenkin ihmisten kohdalla tarpeettomiin hoitoihin, samaan aikaan kun hoitoa tarvitseville ei tarjota sitä.
Pietiläinen painottaa, että Suomessa lääkärit lihavuutta, ja sen mahdollisia hoitotapoja arvioidessaan, katsovat aina potilaan kokonaistilannetta.
– Emme tuijota pelkkää painoindeksiä, vaan arvioimme nykyterveyttä ja teemme ennustetta potilaan tulevasta terveydentilasta. Suomessa pyritään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa auttamaan potilaita siten, ettei uusia sairauksia lihavuuden vuoksi kehittyisi, hän toteaa.
Ylilääkärin mukaan asiassa olennaisinta on kuitenkin se, että lihavuutta hoidetaan.
– Kysymys kuuluu pikemminkin, onko meillä resursseja tai varaa olla hoitamatta lihavuutta.
Myös aikuisten lihavuuden käypähoitosuositustyöryhmän puheenjohtajana toimiva Pietiläinen sanoo, että suosituksia ollaan päivittämässä lähiaikoina ja silloin otetaan kantaa myös kansainvälisen tutkijaryhmän määrittelytapoihin.
Voit katsoa aiheesta lisää Akuutti-liven Suoraa puhetta lihavuudesta -ohjelma.
