Kiirettä, jatkuvia päätöksiä, toive saada lisäkoulutusta.
Muun muassa nämä asiat nousevat esille kolmen sosiaalityöntekijän päiväkirjoissa.
Yle kertoi aiemmin maanantaina, kuinka lastensuojelussa sijaisena toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimus on muuttumassa. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia pelkää, että alalle on vaarassa syntyä epäpätevien ammattikunta.
Tilanne herättää huolta myös alalla työskentelevissä.
Lastensuojelun avohuollossa työskentelevät Riikka, Sari ja Mervi pitivät Ylen pyynnöstä päiväkirjaa työstään elokuun ajan. Päiväkirjoista käy ilmi, millaista osaamista työ heiltä vaatii.
Päiväkirjan pitäjät eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluonteisuuden vuoksi. Yle ei kerro, millä hyvinvointialueilla he työskentelevät.
Heidän henkilöllisyytensä ja työpaikkansa on toimituksen tiedossa.
Valta ja vastuu
Päiväkirjoissaan Riikka, Sari ja Mervi kuvaavat lapsen huostaanottoa lastensuojelun vaativimmaksi tehtäväksi. Siihen päädytään tietyin laissa säädetyin perustein ja vasta sitten, kun avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä tai mahdollisia.
Kaikki kolme olivat neljän viikon aikana tilanteissa, jossa huostaanotosta joko puhuttiin ja sen tarpeellisuutta arvioitiin, siitä päätettiin tai huostaanottopäätöstä odotettiin hallinto-oikeudelta.
Mervi kertoo pohtineensa esihenkilön ja työparin kanssa, millä tavalla hän kirjoittaa nuoren asiakkaan lastensuojeluhistoriasta ja huostaanoton perusteena olevista asioista. Hänestä on tärkeää, ettei ylhäältä vain luetella, mikä kaikki on mennyt pieleen.
Sosiaalityöntekijällä on vastuullinen ja valtaakäyttävä rooli, joka korostuu erityisesti huostaanottoon päätyvissä tilanteissa.
Ei tule toista työtä mieleen, missä olisi niin isoa puuttumista ihmisten elämään kuin mitä huostaanotto on ja joka vaikuttaa moneen ihmiseen pitkällä aikavälillä.
Mervi
Huostaanottoprosessi on monivaiheinen ja kestää pitkään. Työntekijät kuvaavat käyttävänsä siinä koko ammatillista osaamistaan.
Riikka lainaa päiväkirjassaan sosiaalityön professori Tarja Pösöä, joka on kuvannut huostaanottoa lastensuojelun yhdeksi vaativimmista tehtävistä.
Riikka allekirjoittaa ajatuksen täysin. Hän toivoisi työnantajalta lisäkoulutusta siihen, miten lapsen etua punnitaan eri näkökulmista ja miten se kirjataan päätökseen.
Kaikki kolme painottavat päiväkirjoissaan lakiosaamisen merkitystä. Siksi lakikoulutusta toivotaan lisää.
Riikan mukaan sosiaalityön maisteriopintojen lakitarjonta jää ohueksi siihen nähden, kuinka paljon lakiosaamista lastensuojelussa tarvitaan.
Vaatii todella laajaa ymmärrystä yhteiskunnan realiteeteista, lapsen edusta ja oikeuksista, vanhemman oikeuksista, perhe-elämän suojasta, lapsen kehityksestä, sijaishuollosta ja lastensuojelulaista, että pystyy kirjoittamaan hyvän sijaishuoltoa koskevan päätöksen. Siinä saa käyttää ihan koko kapasiteettiaan, ja välillä tuntuu, ettei sekään riitä.
Riikka
Sari korostaa työn lapsilähtöisyyttä. Hän kokee sosiaalityöntekijän olevan vahvasti lapsen oikeuksien puolustaja ja toteuttaja.
Sari kertoo päiväkirjassaan olleensa tilanteessa, jossa sijaisperheessä asuva lapsi odotti huostaanottopäätöstä hallinto-oikeudelta.
Lapsi on vanhempiensa tapaamisten jälkeen levoton sijaisperheessä. Jään pohtimaan, kuormittaako lapsen ja vanhempien viikoittaiset tapaamiset lasta liikaa vai onko järjestely juuri hyvä takaamaan lapsen oikeutta tavata vanhempiaan ja ylläpitää suhdetta heihin. Suhde vanhempiin oli melko hauras jo sijoitushetkellä, onko tämä järjestely liian rikkinäisen asian korjaamisyritys? Toisessa vaakakupissa on lapsen arjen vakauttaminen.
Sari
Mervi nostaa kirjoituksissaan esille harmin siitä, miten media uutisoi huostaanotoista. Tilannetta tuntematta saatetaan kritisoida sitä, että lastensuojelu ei ole tehnyt mitään. Tai sitten on puututtu liikaa ja liian herkästi.
Turhautumista hän on kokenut tilanteessa, jossa lastensuojelulla ei ollut lain mukaan mitään toimivaltaa.
On vaikea kestää tilannetta sosiaalityöntekijänä, kun näkee että tilanteessa tarvitaan apua mutta toisaalta ei ole laista nousevia perusteita ryhtyä vastentahtoisiin toimenpiteisiin. Nämä tilanteet ovat tosi raskaita ja kuormittavia psyykkisesti, kun lain puitteissa ei ole mahdollista tehdä mitään.
Mervi
Viranomaisroolissa toimiminen kuormittaa. Päätöksentekoon liittyy paljon valtaa.
Tässä koulutuksen merkitys korostuu, ajattelee Sari. Sosiaalityöntekijän ammattitaito on myös sitä, että yksittäiset tapaukset osataan viedä yleiselle tasolle.
Sarin kokemus on, että koulutus ja työkokemus antavat mahdollisuuden käsitellä asioita niin, etteivät yksittäiset kohtalot ala liikaa kummitella mielessä.
Vastuu ja vallankäyttö puhuttavat myös Saria.
Huostaanottopäätös ei ollut helppo. Verkoston muita ammatteja edustavat tukivat minua päätökseen liittyvissä pohdinnoissani, mutta sanoivat myös olevansa tyytyväisiä, ettei heidän tarvitse tehdä päätöstä, se jäi minun tehtäväksi. Sosiaalityöntekijällä on suuri vastuu päätösten tekijänä ja jos verkostoyhteistyö ei toimi, päätöksenteossa voi jäädä yksin.
Sari
Lastensuojelussa lasta auttavat monet ammattilaiset, mutta päätökset tekee ja niistä vastaa sosiaalityöntekijä.
Vanhempien vastuu
Päiväkirjat kertovat, että työtä on paljon ja työ on kiireistä. Riikalla, Sarilla ja Mervillä on neljän viikon aikana monia asiakastapaamisia sekä yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa liki päivittäin. Paljon aikaa menee asiakirjojen laatimiseen.
Riikka kertoo päiväkirjassaan tavanneensa perheen, jossa huolena oli lähisuhdeväkivalta, vanhempien mielenterveysongelmat ja runsas alkoholinkäyttö.
Häntä turhauttaa, että lastensuojelun odotetaan jollakin tavalla korjaavan lapsen asiat, vaikka vanhemmat eivät tee asian eteen mitään.
Lapsi oireili päiväkodissa. Lapsella epäiltiin neurokirjon häiriötä. Pohdimme yhdessä mikä lapsen oireilun taustalla vaikuttaa, kodin olosuhteet, neuroepätyypillisyys, väkivalta, vai kaikki yhdessä. Vanhemmat eivät nähneet omaa osuuttaan lapsen haasteisiin.
Riikka
Sarin yhden päivän työtehtäviin kuului neljän asiakkaan puhelinneuvotteluiden lisäksi kotikäynti, koulupalaveri nuoren asioista ja yksi tukihenkilöneuvottelu. Päivään mahtui monta päätöstä.
Yhdessä tapauksessa hän päätti, ettei nuoren liikkumisvapautta rajoittavaa päätöstä enää jatketa. Nuori saisi nyt näyttää, että hän pystyy tekemään itselleen turvallisia valintoja.
Päiväkirjassaan Sari kirjoittaa useista tilanteista, joissa tilannearviot ja päätökset on pitänyt tehdä nopeastikin perheen tilanteen kriisiydyttyä.
Toisaalta työhön kuuluu paljon myös riskien arviointia, ja se on tavallaan tulevaisuuden ennustamista.
Jos vanhempi on saanut lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikoksesta tuomion, miten se vaikuttaa hänen suhtautumiseensa omaan lapseensa? Onko lapsi vaarassa? Jos tämä riski on pinnalla yhteistyössämme jatkuvasti, onko vanhempi silloin meidän taholtamme ns. ikuisesti tuomittu, eikö oikeuden määräämän tuomion suorittaminen riitä? Voiko taipumus poistua, ainakaan ilman hoitoa?
Sari
Koulutus
Saria, Riikkaa ja Merviä mietityttää se, millä koulutuksella lastensuojelun sosiaalityössä pärjää.
Sarin mukaan sosiaalityöstä saa kuvan, että se perustuu arkitietoon, onhan työn kohteena ihmisten arki. Näin ei kuitenkaan ole. Kyky katsoa arkea eri näkökulmista on tulosta esimerkiksi psykologian, sosiologian, oikeustieteen ja lääketieteen teorioiden ja ymmärtämisestä.
Päiväkirjoista käy ilmi, kuinka lastensuojelun arjessa tulevat vastaan lähes kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt.
Riikka miettii, kuinka lastensuojelussa voi olla eniten juuri opiskelijoita ja muita epäpäteviä, kun juuri siellä tarvittaisiin erityisosaamista.
Mikä on kaksikymppisen opiskelijan kyky kohdata esimerkiksi itsemurhia, väkivaltaa, huoltoriitoja ja masennusta?
Riikka
Mervistä mikään muu työ ei ole yhtä palkitsevaa, mutta samalla yhtä kuluttavaa kuin kuin työ lastensuojelussa.
Pelkät sosiaalityön opinnot eivät ole hänestä lainkaan riittävät antamaan valmiuksia työhön. Elämänkokemus, esihenkilöiden ja tiimin tuki ja lisäkoulutus, onnistumisen kokemukset ja asiakkailta saatu positiivinen palaute mahdollistavat työssä jaksamisen.
Olemme lain edessä todella vastuullisessa roolissa.
Mervi
Sari on huomannut lastensuojelun erikoistumisopintojen hyödyn työssään ja toivoo niiden olevan jonain päivänä vaatimus lastensuojelun sosiaalityöntekijän virkaan.
Eihän yleislääkärikään tee neurokirurgin töitä.
Sari
Ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio antaa videolla esimerkkejä siitä, miten kelpoisuusvaatimusten alentaminen voi vaikuttaa työssä.
