Suomen virtavesiin on vuosisatojen ajan rakennettu lukematon määrä uittoväyliä, myllyjä, voimalaitoksia ja patoja. Nyt niistä halutaan eroon. Suurin ongelma on varojen puute.
Joutsan Rutajoessa virtaava Seinäkoski on ollut vuosikymmenet padottu.
Viimeisin pato eli 1950-luvulla rakennettu Tammen myllyn betonipato on nyt purettu.
Kun patoa ei enää ole, ja kosken nimikin voi kohta vaihtua, kun seinää ei enää ole. Koski kunnostettiin elo-syyskuussa.
Samalla Seinäkoskelle rakennettiin uusi niska ja uoma, joiden toivotaan houkuttelevan uhanalaisen Päijänteen järvitaimenen kudulle.
Seinäkoski on yksi lukuisista taimenjokien ennallistamishankkeista, joka on viime vuosina saanut Suomessa vauhtia.
Uhanalaista järvitaimenta kokeillaan myös elvyttää kokonaan ihmisen rakentamana uusiotuotantona Laukaassa. Tahtoa ennallistamiseen olisi, mutta nyt pullonkaulaksi on tulossa raha.
Videolla Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Saija Koljonen kertoo, mitä virtavesikunnostus on ja mitä sillä tavoitellaan. Samalla näet, miten Seinäkoski muuttui reilussa kuukaudessa.
– Virtavesien kunnostusta tehdään aina vain enemmän. Jo 1980-luvulla aloitettiin kivistä perattujen uittoväylien kunnostamisella, hän kertoo.
Virtavedet ovat tärkeä osa laajempia elinympäristöjä ja tavoite on paljon laajempi kuin vaelluskalojen paluu. Kalat kertovat kuitenkin elinympäristön toimivuudesta.
– Vaelluskalat vaativat hyvälaatuista vettä, ja niille on löydyttävä eri elämänvaiheissa sopiva ympäristö.
Suojeltavaa ja ennallistettavaa Suomessa riittää: puroja on yli 10 000 ja jokia yli 20 000 kilometriä.
– Esimerkiksi puroista Keski-Suomessa on alle yksi prosentti luonnontilaisia, Koljonen toteaa.
Ennallistamiseen on halua ja tarvetta
EU:n tavoitteet luontotyyppien ennallistamisesta ovat tuoneet lisäpainetta myös virtavesien kunnostukseen.
Koljosen mukaan EU:n ministerineuvoston kesällä hyväksymä ennallistamispaketti antaa selkänojaa suomalaisten omalle työlle virtavesikohteilla.
Ongelmana on tietysti se, että ennallistaminen vaatii rahaa. Ilman sitä ei tapahdu mitään, vaikka tahtoa ja kohteita riittäisi.
Ennallistamistyötä tekevät alueelliset kalatalouskeskukset ihmettelevät esimerkiksi verottajan uutta linjausta arvolisäveron suhteen.
Keski-Suomen kalatalouskeskuksen johtaja Timo Meronen kertoo, että se uhkaa viedä ison osan kalatalouskeskusten käytössä olevista varoista.
– Muutos verotuksessa tarkoittaa meidän rahoituksessa noin neljäsosaa. Kun sitä ei ole, rahaa on lähdettävä hakemaan yksityiseltä puolelta, sanoo Meronen.
Tilanteen nurinkurisuus on Merosen mukaan siinä, että kun arvonlisäverolinjauksella rahoja viedään, niin syntyy samalla tarve saada korvaavaa rahoitusta julkisista varoista.
– Nyt emme saa lainkaan verorahoitusta, hän toteaa.
Meronen toivoo, että asiassa vielä löytyisi järkiratkaisu.
– Iso viesti ministereille on, että kalastuksenhoitomaksuilla kerättävät varat pitää palauttaa tänne kentälle ja ruohonjuuritasolle.
