Kuninkaanhaan koulun kotitalousluokassa hyödynnetään raaka-aineita, joista moni huippuravintola olisi kateellinen. Ahvenia, mustatorvisieniä, metsämarjoja – jopa riistaa.
Porilaisen Kuninkaanhaan koulun kotitalousopettaja Riikka Kononen nostaa pöytään kuivattuja mustatorvisieniä, joita oppilaat käyttävät lihapullataikinan maustamiseen.
Pakkasesta hän kaivaa puolukoita vispipuuroa varten. Marja- ja leipäpussien seasta ei tällä hetkellä löydy riistaa, mutta välillä yläkoululaiset ovat päässeet valmistamaan myös peuraa.
– Täytyy muistaa, että valtaosa raaka-aineista tulee koulun budjetista, mutta ehkä niillä pienillä määrärahoilla emme hankkisi riistaa, Kononen toteaa.
Koulujen määrärahat rajoittavat, mitä esimerkiksi kotitaloustunnilla voi valmistaa. Jyväskylässä leikkaukset ovat oleet niin suuria, että kotitaloustunnilla pullia tehdään yhden desin taikinasta ja aterioista kokataan vain osia tai maisteluannoksia.
Lahjoitukset tuovat arvokkaita lisämahdollisuuksia ja kasvattavat nuoria paitsi metsänantimien monipuoliseen hyödyntämiseen, myös hävikin pienentämiseen.
– Eilen teimme köyhiä ritareita, kun saimme osuuskaupalta leipää, joka oli menossa vanhaksi, porilainen Riikka Kononen kertoo.
Työt valuvat vapaa-ajalle
Kotitalousopettajan omistautuminen työlleen näkyy myös siinä, miten hän käyttää vapaa-aikaansa raaka-aineiden hankintaan ja käsittelyyn.
Kononen on syksyisin tuttu näky oppilaiden kodeissa ja puutarhoissa, myös sunnuntai-iltaisin.
– Ajattelen, että tämä on sellaista hyväntekeväisyyttä, jota kohtaan tunnen intohimoa, Kononen kertoo sitoutumisestaan ylimääräiseen työhön.
Suhteiden rakentaminen paikallisiin yrityksiin ja oppilaiden vanhempiin on tärkeää, ja monet lahjoittajat ovatkin innokkaita jatkamaan yhteistyötä useina vuosina.
Hän toivoo, että paikalliset yrittäjät ja harrastajat tarjoavat jatkossakin ylimääräistä lihaa ja kalaa koulun käyttöön.
– Suurin tarve on kaloille ja riistalle. Ne ovat erityisen arvokkaita raaka-aineita, joita koulun budjetti ei pysty kattamaan.
Konosen mukaan intohimo työtä kohtaan vähenisi, jos kalankäsittelyä joutuisi opettamaan säilykepurkkeja avaamalla.
– Niillekin on paikkansa, mutta kyllä joka vuosi täytyy valmistaa pikkukaloja, silakkaa tai vaikka ahvenia, jos on saatavilla.
Turvallisuus opettajan vastuulla
Kotitalousopettajien Liiton puheenjohtaja Marja Väärälä tunnistaa määrärahojen niukkuuden.
– Koululla budjettivuosi on kalenterivuosi. Usein loppuvuodesta on vaatehuoltoa tai leivotaan, jolloin säästetään raaka-ainekustannuksista.
Opetussuunnitelman mukaisesti ruoanvalmistus on noin kolmanneksen oppitunneista.
Itse Vesalan peruskoulussa Helsingissä opettava Väärälä on saanut oppilaan vanhemmalta ahvenia, joiden avulla opeteltiin kalankäsittelyä.
– Se oli varsin mukava tunti ja oppilaat olivat innoissaan, kun kalalla oli myös tarina taustalla.
Oppilasryhmän kanssa marjastaminen voi ajankäytöllisesti ja opettajan vastuun kannalta olla haastavaa, mikäli koululla ei ole lähimetsiä.
– Lahjoitustenkin osalta opettajilla on vastuu siitä, että tunnilla käytettävät raaka-aineet on hygieenisesti ja laadullisesti turvallisia, Väärälä kertoo.
