Digitalisoitu tieto geeneistä on monessa suhteessa arvokasta. Sen avulla kehitetään muun muassa lääkkeitä, valmistetaan kosmetiikkaa ja tunnistetaan eliölajeja.
YK:n ympäristökokouksessa Kolumbian Calissa etsitään yhteisymmärrystä elämän rakennuspalikoista, geeneistä. Tarkemmin sanoen kyse on geenitiedosta saatavasta hyödystä ja siitä, miten se jaetaan tasapuolisesti.
Maapallon eliöistä saatavaa tietoa on tallessa kansainvälisissä geenipankeissa jo valtavia määriä: satoja miljoonia DNA- ja RNA-sekvenssejä. Geenisekvenssit ovat emäsparien erimittaisia ketjuja tai jonkin eliön koko genomi.
Geenitiedon määrä lisäksi kasvaa koko ajan. Maapallolla riittää vielä huonosti tutkittuja alueita kuten valtamerten pohjat, sademetsien uumenet ja arktiset alueet. Niistä löytyy jatkuvasti uusia eliöitä, uusia geenejä.
– Kun omaa takapihan maaperääkin kaivelee, voi löytyä sekä uudenlaisia mikrobeja että vähän erilaisia DNA-sekvenssejä, kertoo Katileena Lohtander-Buckbee, joka edustaa Suomea geenitietoa käsittelevissä kokouksissa Calissa.
Koronarokote sekvenssien avulla
Digitalisoitu tieto geenisekvensseistä on todellinen ihmiskunnan aarre, taloudellisesti ja tieteellisesti.
Data auttoi kehittämään muun muassa koronatestin ja -rokotteen. Samoin tappavan vaaralliseen ebolakuumeeseen on kehitetty kokeellinen lääke geenisekvenssien avulla.
– Kosmetiikka, kemianteollisuus, ruokien lisäaineet, kasvin- ja eläinjalostus eli tämä on ruoantuotannonkin kannalta ihan keskeistä, Lohtander-Buckbee jatkaa listaa.
Sekvenssitiedon avulla myös tunnistetaan eliölajeja eli se on luonnon monimuotoisuuden tutkimisen ja suojelun kannalta tärkeä työkalu.
Digitalisoitu sekvenssitieto (DSI) on kansainvälisenä kysymyksenä varsin tuore. Vuonna 2014 astui voimaan Nagoyan pöytäkirja, jonka tehtävänä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta. YK:n neuvottelupöytiin DSI ilmestyi vasta kahdeksan vuotta sitten, kun pelisäännöt eivät olleet selvät.
Neuvotteluissa on kyse pitkälti rahasta.
– Esimerkiksi jos lääketeollisuus käyttää jostakin maasta hankitun, vaikka jonkun tietyn kasvin, tietopankeissa olevaa dataa, sille kuuluu myös osuus voitoista, mitä tässä tehty tuote on tuottanut, Lohtander-Buckbee selittää.
Eli yksinkertaistaen: kuka maksaa, mitä maksaa, kenelle maksetaan.
Erityisesti biodiversiteetiltään rikkaat Etelä-Amerikka, Afrikka ja Aasia vaativat osuuttaan omista eliöistään tehdyn geneettisen sekvenssidatan käytöstä. Neuvotteluissa väännetään siitä, maksetaanko korvauksia vain lähtömaahan vai useiden maiden kesken ja mihin hyödyt tulisi käyttää.
Euroopan unioni tukee hyötyjen jakamista. Tärkeätä myös, että tietokannat pysyvät avoimina, jotta tieteen tekeminen ei vaikeudu.
Calissa on käyty pitkiä palavereita, koska aihe on hankala ja rintamalinjat ovat syvät.
Tekoäly tuo seuraavan loikan
Digitalisoitua geenitíetoa on menestyksekkäästi käytettyä jo vuosia. Todellinen loikka on vasta alkamassa ja sen saa aikaan tekoäly.
Tekoälyn avulla voidaan kehitellä uudenlaisia proteiineja, koska tekoäly voi ennustaa, minkälaisia proteiineja tarvitaan esimerkiksi jonkin ominaisuuden tuottamiseen.
– Silloin ne eivät lähtisi enää luonnosta, vaan olisivat ikään kuin ihmisen tekemiä. Lohtander-Buckbee sanoo.
