maanantai, 1 heinäkuun

Olo 2.0 – tästä tulee tapa

Kesäkuussa etsimme mielen hyvinvointia yhdessä.

Kaikki sisällöt

Kun Sanna Löytönen, 34, tuntee, että on saamassa paniikkikohtauksen, hän näppäilee puhelimella viestin saksalaiselle ystävälleen. Ystävä auttaa hänet rentoutusharjoituksen läpi, ja kohtaus yleensä rauhoittuu.

Hollolalainen Löytönen ei ole koskaan tavannut ystäväänsä kasvotusten, vaan he ovat tutustuneet Discord-pikaviestintäsovelluksessa runsas vuosi sitten. He pitävät yhteyttä päivittäin ja ovat puhuneet puhelimessa muutamia kertoja. Löytönen kertoo ystävälleen hyvin henkilökohtaisiakin asioita. Kaksikkoa yhdistävät samanlaiset arvot, japanilaisen Naruto-sarjakuvan fanitus ja rakkaus kirjoittamiseen.

Löytösen ystäväpiiri on lähes yksinomaan sosiaalisessa mediassa. Hän käyttää päivittäin viestipalvelu X:ää (entinen Twitter) ja Tumblr-blogipalvelua sekä jonkin verran Discordia. Löytösen pisin someystävyys on kestänyt jo yli 15 vuotta. Se sai alkunsa keskustelupalstalta.

Löytönen on törmännyt usein väitteeseen, ettei nettiystävyys olisi oikeaa ystävyyttä. Hän on kokemustensa perusteella eri mieltä ja haluaa viestiä muillekin, ettei ystävyyden arvo riipu siitä, missä on tutustunut tai viettääkö aikaa fyysisesti samassa paikassa.

Samoin uskoo kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta. Junttila tunnetaan yksinäisyystutkijana. Ystävyyden merkityksellisyys riippuu hänen mukaansa siitä, voiko toisen kanssa jakaa asioita. Satunnaisetkin kontaktit voivat olla palkitsevia, mutta ihmissuhteen merkitys yleensä kasvaa, kun se on pitkäaikaisempi.

– Ystävyyssuhteille ei ole yhtä oikeaa mallia. Riippuu suhteen osapuolista, mikä tuntuu hyvältä ja on niin innostavaa, että haluaa aina uudelleen palata keskustelun äärelle, Junttila sanoo.

Somesta löytyi samanhenkisiä

Sanna Löytönen liittyi sosiaaliseen mediaan 16-vuotiaana. Hän kertoo olleensa sitä ennen koulukiusattu ja kokeneensa ulkopuolisuutta. Somen kautta hän löysi samanhenkisiä ihmisiä.

Ensimmäinen keskustelupalsta, jolle hän liittyi, oli mangasarjan fanifoorumi. Kun koulupäivä kauppaoppilaitoksessa oli takana, Löytönen saattoi istua useamman tunnin tietokoneella juttelemassa muiden fanien kanssa ja kirjoittamassa omia tarinoitaan.

Löytönen ystävystyi foorumilla helposti. Ensin hän keskusteli toisen käyttäjän kanssa kommenteissa, sitten foorumin yksityisviesteissä. Osan kanssa vaihdettiin silloisen MSN Messenger -pikaviestisovelluksen osoitteita. Siellä joistakin tuttavuuksista tuli niin läheisiä, että Löytönen vaihtoi heidän kanssaan etunimiä ja joskus valokuvia.

Sittemmin Löytösen tuttavapiiri on siirtynyt foorumeilta muille somekanaville. Niissäkin tutustumista ovat vauhdittaneet yhteiset kiinnostuksen kohteet: manga, anime ja videopelit. Löytönen on saanut X:n, Tumblr:n ja Discordin kautta kavereita ympäri maailmaa.

Löytönen uskoo tutustuvansa somessa helposti, koska on itse niin aktiivinen keskustelija. Ihmissuhteiden ylläpitoa helpottaa, että vaikka jonkun kanssa kirjoittelisi välillä vähemmän, voi silti helposti seurata tämän päivityksiä ja reagoida niihin. Jonkin ajan kuluttua yksityinenkin keskustelu voi viritä uudelleen.

Somen ulkopuolella Löytönen kertoo olevansa arempi ja kuormittuvansa herkästi. Hän ei juuri liiku kotinsa ulkopuolella tai tapaa muita kuin siskoaan. Hän kuvailee itseään introvertiksi: Hän on mieluiten kotona itsekseen, eikä viihdy isossa porukassa. Sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen hän tarvitsee aikaa omissa oloissaan palautuakseen.

– Jos minulla olisi enemmän livekavereita, alkaisi ahdistaa, että pitäisi nähdä kaikkia vuoron perään.

Sanaton viestintä palkitsee aivoja

Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan on haitallista, jos some on ihmiselle ainoa kanava ylläpitää sosiaalisia suhteita ja hän korvaa sillä kasvokkaiset kohtaamiset. On aivoille palkitsevampaa, kun mukana on myös sanaton viestintä, kuten eleet, ilmeet ja äänenpainot. Se lisää yhdessäolon tuntua. Somessa nämä jäävät pois, ellei käytössä ole videoyhteyttä.

Jos sosiaaliset kontaktit tapahtuvat vain somessa, riskinä on, että muukin elämä kapeutuu, eikä ihmisen tule esimerkiksi lähdettyä ulos tai liikuttua yhtä paljon. Some kuitenkin mahdollistaa sosiaalisen elämän myös niille, joilla sitä rajoittaa esimerkiksi ikä, sairaus tai asuinpaikka.

Sanna Löytönen sanoo, ettei ole koskaan jättänyt mitään tekemättä somen käytön takia. Hän kertoo, että hänen syrjään vetäytymistään selittävät persoonallisuuden lisäksi autismikirjon häiriö ja ADHD. Vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä ja poikkeuksellisen voimakas hermoston kuormittuminen ovat tavallisia autismikirjolla oleville.

Ilman somea olisin ihan saakelin yksinäinen.

Sanna Löytönen

Löytönen kertoo, ettei ole kuormittumisen vuoksi pärjännyt työelämässä. Tällä hetkellä hän on ammatillisessa kuntoutuksessa.

– Ilman somea olisin ihan saakelin yksinäinen. En varmaan juttelisi kenellekään muulle kuin siskolleni.

Löytönen kokee, että hänen on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteita somessa, koska siellä voi reagoida ja vastata omaan tahtiin. Ennen somen aikakautta hän ystävystyi kirjeenvaihdon kautta kaveriin, jonka kanssa on pitänyt yhteyttä lähes kaksikymmentä vuotta.

Aina joku, jonka kanssa jutella

Löytönen on tavannut joitakin somen kautta saamiaan ystäviä myös kasvokkain. Hän kuitenkin jakaa henkilökohtaisia tietojaan hyvin harkitusti ja vain yksityisissä keskusteluissa. Esimerkiksi omaa nimeään tai kuvaansa hänellä ei ole julkisesti esillä.

Varovaisuudestaan huolimatta Löytönen on kokenut somessa myös pettymyksiä. Jotkut ystävyydet ovat yksinkertaisesti hiipuneet. Hänet on ghostattu pari kertaa ja häntä on myös kiusattu. Ghostaaminen tarkoittaa, että toinen lopettaa yhteydenpidon ilman selitystä.

Toisaalta samoihin ilmiöihin voi törmätä missä tahansa ihmissuhteessa. Löytönen on aina voinut jutella hankalista tilanteista läheisten someystäviensä kanssa. Vastaavasti hän on ystäviensä tukena, kun nämä tarvitsevat kuuntelijaa.

Löytönen tuntee yhä toisinaan voimakasta yksinäisyyttä. Tunne menee kuitenkin pian ohi, kun hän menee someen ja juttelee jonkun kanssa.

– Somessa on aina joku, jonka kanssa voin puhua.

Sosiaalisen median merkitystä käsitellään myös Ylen uudessa podcast-sarjassa Tykkää ja jaa – elämämme somessa. Se on tarina ilmiöstä, joka mullisti elämämme.

Jaa.
Exit mobile version