Kuueläin Kurkkumaasta, eli tutummalta nimeltään kurkkumopo, on keräilyharvinaisuus. Osa on valmis maksamaan siitä suuriakin summia.
Vuosikymmeniä sitten valmistettu lasten potkumopo on noussut yllättävään suosioon. Nyt vanhasta vihreästä potkuttelulelusta pyydetään netissä jopa satoja euroja.
Kurkkumopo, viralliselta nimeltään Kuueläin Kurkkumaasta, on ahvenanmaalaisen leluvalmistaja Plaston tuote, jota valmistettiin vuosina 1971–1988.
Moni on ihmetellyt sosiaalisessa mediassa kurkkumopojen myynti-ilmoituksia, joita markkinapaikka Tori.fi suosittelee käyttäjilleen.
Kallein Torissa perjantaina iltapäivällä myynnissä ollut kurkkumopo maksoi 600 euroa. Edullisin pyörillä kulkeva vihreä pötkylä taas oli myynnissä 120 eurolla.
Kovaa hintaa selittää se, ettei lelua ole valmistettu vuosikymmeniin. Ne ovat keräilyharvinaisuuksia.
Tori.fi:n johtaja Jenni Tuomisto kertoi tällä viikolla Iltalehdelle, että kurkkumopo lähti trendaamaan Torissa syyskuun lopulla jätetyn ilmoituksen jälkeen.
Lokakuun alun jälkeen Kurkkumopoja on haettu palvelusta yli 25 000 kertaa, kun aiemmin hakuja oli vain parikymmentä päivässä. Uusia myynti-ilmoituksia on tullut tällä viikolla useita.
Nostalginen lelu ei ollut turvallinen
Myös Kangasalla asuva Jari-Pekka Johansson havaitsi kurkkumopobuumin ja päätti pistää omansa myyntiin.
– Ajattelin, että sille on kysyntää. Tavallaan tyydyttääkseni ihmisten tarvetta ostaa kurkkumopo tarjosin oman vähän käytetyn moponi.
Johansson sai kurkkumopon 2-vuotiaana lahjaksi kummitädiltään. Hän on itse aikoinaan leikkinyt sillä, mutta Johanssonin pikkusisko ei lelulla kovin paljoa leikkinyt.
– Se oli ihan kiikkerä se mopo.
Plasto lopettikin kurkkumopon valmistuksen aikoinaan turvallisuussyistä. Mopo keikahtaa helposti eteenpäin, jolloin lapselle voi käydä köpelösti.
Omalle lapselleen Johansson ei ole kurkkumopoa edes esitellyt, joten kurkkumopo on ollut vuosia varastossa.
Lähes kaikki myynnissä olevat mopot ovat ajan saatossa kuluneita. Värit ovat haalistuneet, osia puuttuu tai ne on korvattu uusilla.
Johanssonin myyntiin laittama yksilö on jopa harvinaisen hyvin säilynyt. Vain toisesta tuntosarvesta on katkennut pala.
– Sen on joku ahnuri syönyt. Siitä ei ole varmaa havaintoa, onko se ollut minä vai siskoni, joka on sen antennin pään purrut pois.
500 euron kurkkumopo
Johanssonin kurkkumopon hintapyyntö on 500 euroa.
– Onhan se korkea hinta tuommoisesta lelusta, mutta selkeästi sille nyt on kysyntää ja kyllä satoja euroja muutkin noista pyytää.
Myynti-ilmoituksessa lukee, että ostaja voi myös tarjota hintaa. Kyselyitä ja tarjouksia kurkkumoposta on jo tullut, mutta hinnasta ei ole päästy sopuun.
Johansson ei halua myydä lelua pienellä hinnalla. Hän pitää mopon itsellään, jos tarpeeksi hyvää tarjousta ei tule.
Johansson sanoo yllättyneensä siitä, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan vanhasta lelusta.
– Sen verran voin paljastaa, että tehtyjen tarjousten perusteella hintapyyntö on hyvinkin kohdillaan.
Ylivoimaisesti hassuin lelu
Kurkkumopon suosio ei ole täysin uusi asia, kertoo museo Leikin johtaja Johanna Rassi.
Rassin käsityksen mukaan tämänhetkinen kurkkumopobuumi on saanut alkunsa Tiktok-videosta. Algoritmien ansiosta erikoisesta lelusta on tullut ilmiö, ja sen seurauksena hinnat ovat pompanneet ylöspäin.
Rassi arvioi lelun keräilyarvon perustuvan siihen, että kurkkumopoa on valmistettu vain rajallinen aika. Ulkokäytössä olleet lelut ovat usein huonokuntoisia.
Keräilijät taas himoitsevat hyväkuntoisia yksilöitä.
Kurkkumopon suosio saattaa johtua myös sen erikoisesta ulkonäöstä.
Espoossa sijaitseva museo Leikki järjesti vuonna 2012 näyttelyn, jossa kävijät saivat äänestää hyvintä, pahinta ja hassuinta lelua. Kurkkumopo valittiin hassuimmaksi leluksi ylivoimaisesti.
Kurkkumopo päätyi viime vuonna myös museon omaan postimerkkiin.
– Luulen, että se on vaan tosi huvittava esine. Se esittää jotain kaikille tuttua asiaa, mutta uudessa muodossa, eli se on aika spesiaali ja sellaista ei ole toista.
Keräilijöitä on yhtä monta kuin keräilyn kohteitakin. Katso videolta, mitä keräilyn viehätyksestä ja haasteista kertovat Barbeista innostunut Ursula Kähäri, videopelejä keräävä Velmeri Männikkö ja vanhoja Legoja keräävä Janne Kaitila.
