Synnytyksen kuvaaminen on Suomessa vielä melko uutta. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa asiaan suhtaudutaan positiivisesti.
Valokuvaaja Emilia Tanhuanpää ei hätkähdä, vaikka synnytyssalissa näkyy verta ja muita eritteitä.
– Ei tunnu miltään. Ei tule heikkoa oloa edes lähietäisyydeltä.
Valokuvaajat ovat alkaneet ikuistaa myös synnytyksiä, mikä on Suomessa vielä melko uutta. Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n mukaan palvelua tarjoavia kuvaajia on vielä suhteellisen vähän.
Tutumpaa ovat esimerkiksi raskausajan kuvaus tai vastasyntyneiden niin sanottu newborn-kuvaus, jossa vauva ikuistetaan muutaman viikon ikäisenä.
Tamperelainen Tanhuanpää on toiminut yrittäjänä nelisen vuotta, ja ollut alusta asti kiinnostunut synnytysvalokuvauksesta. Hänellä on itsellään kaksi lasta. Lisäksi hän kouluttautuu parhaillaan myös doulaksi, eli synnyttäjän tukihenkilöksi.
Kuvattuja synnytyksiä on takana neljä, näistä yksi ylöjärveläisen Sanni Lintusen.
Videolla Sanni Lintunen kertoo tarkemmin, miksi halusi synnytysvalokuvauksen.
Lintunen halusi tallentaa tyttärensä elämän ensimmäiset hetket ammattivalokuvaajan avulla erityisestä syystä.
Lintunen jäi viime kesänä yllättäen leskeksi, kun lapsen isä, Lintusen kihlattu menehtyi tapaturmaisesti.
– Sen vuoksi tuntui erityisen tärkeältä saada syntymästä valokuvia ja videoita muistoksi.
Kun valokuvauksesta sovitaan, Tanhuanpää alkaa päivystää raskausviikosta 38 lähtien vuorokauden ympäri.
Hän pitää äänet päällä puhelimessaan yötä päivää. Synnytys voi käynnistyä koska tahansa.
– Tietysti aivan sataprosenttista paikalla oloa en pysty lupaamaan, mutta siihen pyrin.
Lintusen synnytys käynnistettiin lopulta aamulla kolme päivää ennen laskettua aikaa. Tanhuanpää saapui sairaalaan illalla kuuden aikaan, ja vauva syntyi muutama tunti myöhemmin.
Tervetuloa, mutta henkilökunta saattaa arastella
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa synnyttänyt Lintunen ilmoitti ennakkoon, että paikalle on tulossa kuvaaja. TAYSissa synnytyskuvaajiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti positiivisesti.
Ylihoitaja Terhi Virtanen kertoo, että toistaiseksi kuvaajia on ollut hyvin vähän.
Virtasen mukaan osa henkilökunnasta saattaa arastella kuvaajaa, koska he haluavat keskittyä omaan työhönsä.
– Toiset ehkä kokevat kuvaajan häiritsevän tai eivät pidä kuvattavana olemisesta.
Virtasen mukaan kuvaajaa ei lähtökohtaisesti pyydetä poistumaan.
– Jos synnytyksessä tulee jotain äkillistä, silloin toivotaan ja oletetaan, ettei kuvaaja ole tiellä.
Suunnitellussa sektiossa eli keisarileikkauksessa pätee Virtasen mukaan samat ehdot kuin muissakin tilanteissa.
Synnytyksen kulkua ei voi kukaan ennustaa, ja jokin asia voi myös mennä toisin kuin ennalta suunniteltu. Siksikin kuvaamiseen täytyy varata aikaa.
– Tilanteessa on tärkeä aistia, että pitäisikö nyt vaikka poistua, kuvaaja Emilia Tanhuanpää sanoo.
Tanhuanpää kysyi Lintusen synnytyksessä mukana olleelta henkilökunnalta lupaa näiden näkymiseen kuvissa.
– He suhtautuivat minuun positiivisesti.
Kuvissa näkyy kipu ja rakkaus
Lintusen synnytys sujui hyvin ja nopeasti. Tukihenkilönä oli mukana Lintusen paras ystävä ja valokuvaaja oli läsnä hienovaraisesti.
– Emppu osasi olla tilanteessa niin luontevasti, että en edes huomannut, että minua kuvattiin, Lintunen kiittelee.
Tanhuanpää kuvailee tilannetta jännittäväksi. Hänen mukaansa synnytystä kuvataan aivan omassa kuplassaan. Tarpeen vaatiessa hän on valmis hakemaan vaikka kahvia tai pitämään kädestä.
Synnytys ikuistettiin lopulta muutamaan kymmeneen valokuvaan.
Lintuselle esikoisen syntymä oli ikimuistoinen, vaikka Tanhuanpään ottamissa kuvissa hänen ilmeensä on myös kärsivä.
– Synnytys oli tosi kivulias, mutta kyllä kuvista välittyy myös kaikki rakkaus. Se oli uskomatonta, en osaa sanoin kuvata.
