Libanonissa räjähdelleet hakulaitteet ovat äärimmäinen esimerkki sodan uusista tekniikoista. Käynnissä on paljon muutakin.
Riski katastrofaalisesta kyberhyökkäyksestä kasvaa koko ajan, pelkäävät asiantuntijat.
Sodankäynnin uusista teknologioista ja kyberkyvykkyydestä keskustelivat Ylen aamussa tänään Aalto-yliopiston professori Vili Lehdonvirta ja Sitran kansainvälisen toiminnan johtaja Kristo Lehtonen.
– Käynnissä on kybermaailman asevarustelukierre, valitettavasti, sanoo Lehtonen.
Kyberkyvykyyttä on jo käytetty siviilejä ja huoltovarmuuden kannalta elintärkeää infrastruktuuria vastaan, kun on hyökätty esimerkiksi vesi- ja sähkövoimalaitoksiin, keskuspankkeihin ja sairaaloihin. Kierre on Lehtosesta hyvin huolestuttava.
Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina sekä näitä pienempänä mahtina Israel kehittävät kilpaa uusia kyberkyvykkyyksiä, joista Libanonissa räjähdelleet hakulaitteet ovat äärimmäinen esimerkki.
Vili Lehdonvirran mukaan on tehtävä ero kahden asian välillä: toisaalta ovat kyberhyökkäykset eli murtautumiset järjestelmiin ja toisaalta se, että isännän oikeuksilla hallinnoidaan näitä itse tuotettuja järjestelmiä, joista toiset ovat riippuvaisia.
– Tässä on menossa kilpailutilanne, jossa teknologiset suurvallat Yhdysvallat ja Kiina yrittävät tarjota digitaalisia alustojaan ja infrastruktuurejaan muiden käyttöön, eikä ainoastaan bisnessyistä, vaan koska se antaa heille potentiaalisen vaikuttamiskanavan.
Miten teknologiaa hillitään?
Lehtonen sanoo, että käynnissä on kamppailu siitä, miten teknologian kehitystä hillitään.
Kiina ja Venäjä edustavat autoritääristä, keskusjohtoisen sääntelyn valtiomallia, Yhdysvallat ja EU puolestaan demokraattista mallia – joskin Yhdysvallat on EU:ta markkinalähtöisempi, mitä tulee teknologian ja datan sääntelyyn. EU taas uskoo ihmislähtöiseen lähestymistapaan, jossa luotetaan yksilöön, joka tekee läpinäkyvyyden pohjalta parempia valintoja esimerkiksi somealustoilla ja netin markkinapaikoilla.
– Itse uskon siihen, että tämä ihmislähtöinen, eurooppalaiseen arvopohjaan pohjautuva malli on pitkässä juoksussa parempi, Lehtonen toteaa.
Toinen kamppailu käydään valtioiden ja yritysten välillä, ja Lehtonen uskoo, että valtio voittaa.
Lehdonvirta muistuttaa, että EU:n sääntely on lähtenyt siitä, että luodaan läpinäkyvyyttä ja annetaan ihmisten tehdä omat valinnat esimerkiksi siitä, millaisia palveluja yksityisyyden suojan kannalta he haluavat käyttää. Toisaalta tämä malli ei kaikkia tavoitteita ole saavuttanut, koska evästeiden valinta ei välttämättä anna todellista valtaa ihmisille.
– On herätty järjestelmäriskin käsitteeseen eli siihen, että yksilötason valinnat eivät suojaa yhteiskuntaa esimerkiksi informaatio- tai vaalivaikuttamiselta tai riippuvuudelta ulkomaisesta teknologiasta.
