Ampumaurheilun harrastajat pelkäävät, että Vantaan koulusurma kiristää aselainsäädäntöä ja vaikeuttaa harrastusta.
Jokelan (2007) ja Kauhajoen (2008) koulusurmien jälkeen aselakia kiristettiin muun muassa niin, että metsästyskäyttöön soveltuvan aseen lupaan alettiin vaatia 18 vuoden ikä. Aiemmin ikäraja oli ollut 15 vuotta.
Kilpa-ampumisessa käytetään esimerkiksi pienoiskivääreitä, joitä käytetään myös metsästyksessä.
– Pitää jaksaa harrastaa lainavälineillä, jotta pysyy mukana, sanoo Suomen Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Anne Laurila.
Laurila myöntää jännittävänsä, milloin keskustelu ampuma-aselainsäädännöstä alkaa. Hän toteaa, että aineksia ei vielä ole ollut, sillä Vantaan tragedian taustoista on kerrottu julkisuuteen hyvin vähän.
Ei nopeisiin johtopäätöksiin
Sisäministeriön poliisitarkastaja Seppo Sivula ymmärtää ampumaurheilijoiden huolen. Teini-ikäiselle tärkeä urheiluväline, ase, on hankalasti saatavissa.
– Siinä iässä, kun harjoittelu kiinnostaa eniten, se on lain takia hyvin hankalaa. Se syö motivaation monelta.
Sivula toivoo, että poliitikot eivät lähtisi nyt tekemään nopeita johtopäätöksiä aselupien kiristämisestä.
– Suomessa aseturvallisuus on erittäin hyvällä tasolla, Sivula sanoo.
Harrastuksesta ei kerrottu
Viime vuonna alle 20-vuotiaita ampumaurheiluharrastajia oli 1 731. Määrä on laskenut tasaisesti koko 2000-luvun ajan: vuonna 2000 harrastajia oli 4 516.
Anne Laurila on ollut Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtajana vuodesta 2017. Hän tietää kuitenkin, että ilmapiiri ampumaurheiluharrastuksenkin ympärillä kiristyi varsinkin Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
– Sen jälkeen harrastajat olivat pitkään arkoja kertomaan harrastuksestaan, Laurila sanoo.
Tuolloin Ampumaurheiluliitossa kovimman kohun keskellä oli liiton sen aikainen toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi. Hän muistaa ajatelleensa, että nuorille lajin harrastajille tilanne oli kohtuuton.
– Kun joku sanoi harrastavansa ampumaurheilua, tuli aika paljon sanomista ja julkista paheksuntaa. Keskustelua käytiin esimerkiksi siitä, pitäisikö kaikki aseet säilyttää ampumaradoilla, Aarrekivi sanoo.
Sponsoreita vaikea löytää
Tiistai-iltana keskellä Pohjanmaata, 4 357 asukkaan Isonkyrön kunnantalon alakerrassa, on alkamassa ampumaharjoitus.
Nuorimmat harrastajat ovat 6-vuotiaita, mutta paikalla on myös aikuisia, joiden arkeen harrastus on tullut jo lapsena.
Isonkyrön metsästys- ja ampumaseura perustettiin vuonna 1921. Seuran nykyinen puheenjohtaja on Marjo Yli-Kiikka, 45, kolminkertainen olympiakävijä ja kolmen EM-mitalin nainen.
Yli-Kiikka ei ole ollut koskaan täysammattilainen. Haasteena oli osaltaan varainhankinta.
– Lajiin on ollut vaikeata löytää sponsoreita. Tiedän paljon yrityksiä, jotka eivät ole halunneet lähteä tukemaan ammuntaa.
Matti Nikula, 86, on seurannut lajin kehitystä jo vuosikymmenien ajan.
– Parempaa harrastusta nuorille ei ole. Tässä oppii keskittymistä, tässä saa kavereita ja tässä oppii vastuuta, Nikula sanoo.
Ampumaseuratoiminta ei ole Pohjanmaalla harvinaista. On tyypillistä, että harrastus kulkee sukupolvelta toiselle ja perheen lapset saavat kipinän joko vanhemmiltaan tai vanhemmilta sisaruksiltaan. Toiminta on leimallisesti yhteisöllistä.
Vanhat konkarit juovat kahvia, seurailevat ja antavat neuvoja, kun nuoremmat ampuvat ilma-aseilla.
– On kivaa, kun on kavereita ja saa ammuttua kymppejä, sanoo Anni Perttilä, 8.
Metsästäjäliitto jäänyt ulkopuolelle
Metsästäjäliitto on jäänyt aselupakeskustelun ulkopuolelle. Liiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partasen mukaan harrastajamäärissä on ollut jopa nousua.
Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin Ampumaurheiluliiton huolen.
– Meillä kuitenkin puhutaan metsästykseen eli ammattimaiseen toimintaan, ei urheiluun tai harrastukseen haettavista luvista.
