Erityisesti masennuksen, kakkostyypin diabeteksen ja astman torjunnassa luonto on tärkeä. Lähiluonnon vähentäminen nostaa tutkimuksen mukaan näiden sairauksien kustannuksia.
Suomi voi saada luonnon avulla jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisen hyödyn pelkästään masennuksen ja kakkostyypin diabeteksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa.
Asia selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamasta selvityksestä, jonka rahoitti Sitra.
Tutkijat kävivät läpi keskeisen pohjoismaisen tutkimustiedon luonnon terveysvaikutuksista 20 viime vuoden ajalta. Selvityksessä arvioitiin ensimmäistä kertaa terveystaloustieteen menetelmillä, kuinka suuri voi olla luonnon terveysvaikutuksien taloudellinen merkitys Suomessa.
– Tutkimus on edennyt siihen pisteeseen, että luonnon kyvylle ehkäistä tai lievittää tiettyjä kansansairauksia on nyt pystytty mallintamaan hintalappu, sanoo Sitran ohjelmatoiminnon johtaja Lasse Miettinen.
Lähiluonto ehkäisee masennusta ja diabetesta
Lähiluonnon väheneminen lisäisi sote-kustannuksia ja heikentäisi elämänlaatua lisäämällä sekä masennusta että kakkostyypin diabetesta.
Kaupunkien viheralueiden määrän väheneminen kymmenellä prosentilla lisäisi selvityksen mukaan masennuksen vuosittaisia kokonaiskustannuksia jopa 71–150 miljoonaa euroa ja kakkostyypin diabeteksen jopa 67–139 miljoonaa euroa.
Lisäksi menetettäisiin masennuksen osalta 515 ja diabeteksen osalta 660 laatupainotettua elinvuotta joka vuosi. Luvut eivät tarkoita kuolleiden määrää.
Astman kohdalla havaittiin, että jos suomalaiset lisäisivät viikoittaisia luontokäyntejä, astman vuotuiset lääkekustannukset laskisivat 1,7 miljoonaa euroa. Se on 1,8 prosenttia astman lääkekuluista.
Pelkästään näiden kolmen sairauden osalta puhutaan siis yhteensä 140–233 miljoonasta eurosta vuodessa.
– Puhutaan kymmenistä miljoonista euroista per sairaus vuositasolla, jotka yhteiskunta kattaa. Sinänsä se on pieni pisara meressä, kun sotessa puhutaan miljardeista, mutta se tulee kuitenkin ilmaiseksi. Se että ihmiset käyvät metsässä, ei maksa meidän palveluille mitään, sanoo Nordic Healthcare Groupin tutkimusjohtaja Riikka-Leena Leskelä.
Belgiassa on arvioitu, että kokonaisuutena luonnon terveyshyötyjen taloudellinen merkitys on asukasta kohden 464 euroa per vuosi. Tämä tarkoittaisi Suomen väkiluvulla jopa 2,5 miljardin euron vuosittaisia hyötyjä.
Luontopuute vaivaa suomalaisia
Allergiat, astma ja monet sairaudet yleistyvät, koska kaikki suomalaiset eivät ole riittävästi kosketuksissa monimuotoiseen luontoon. Meitä vaivaa siis eräänlainen luontopuute.
Luonto ja siellä liikkuminen vaikuttaa meihin monella tavalla. Vähempi melu ja ilmansaasteet, stressin hallinta ja elpyminen, lisääntynyt liikunta, sosiaaliset kontaktit luonnossa ollessa sekä immuunipuolustuksen vahvistuminen lisäävät terveyttä ja hyvinvointia.
Vahvin näyttö on luontokosketuksen vaikutuksesta mielenterveyteen.
Terveydenhuollon rahoituskriisi panee etsimään ratkaisuja myös luonnosta. Mielenterveyden häiriöiden, sydän- ja verisuonitautien sekä astman ja allergian vuosikustannukset yhteiskunnalle ovat 17 miljardia euroa. Nuorista jopa neljäsosa kärsii mielenterveyden häiriöistä.
Vuonna 2023 hyvinvointialueiden rahoitus oli koko maan tasolla yhteensä noin 22,5 miljardia euroa.
Luonto huomioitava kaupunkien kaavoituksessa
Raportin pohjalta esitetään Suomeen perustettavaksi kansallinen luontoterveysohjelma, jonka tavoitteena on tuoda luonnon terveyshyödyt ihmisten arkeen ja osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa kansansairauksien tautitaakan vähentämiseksi.
– Tarvitaan monta toimijaa; kunnat, joiden käsissä on maankäyttö, hyvinvointialueet, joiden käsissä on terveydenhuolto, tutkijat, jotka kerryttävät koko ajan tutkimusnäyttöä, terveydenhuollon ammattilaiset ja heidän kouluttajansa ja myös yksityinen sektori, yritykset, jotka tarjoavat terveys- ja hyvinvointipalveluja, sanoo Sitran ohjelmatoiminnon johtaja Lasse Miettinen.
Terveys- ja ilmastohyödyt tulisi ottaa tutkijoiden mukaan osaksi maankäytön suunnittelua erityisesti kaupungeissa. Kaavoitusta ja rakentamista varten tarvitaan yksityiskohtaisempia luontoalueiden laadun ja koon huomioon ottavia mitoitustavoitteita ja työkaluja. Tarvitaan luontoympäristöä paremmin säästävää rakentamista ja olemassa olevien luontokohteiden laadun parantamista ja ylläpitoa.
Päiväkotien ja koulujen pihoilla pitäisi säilyttää luontoa tai viherryttää ympäristöä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta ja ymmärrystä luontoterveydestä pitää lisätä. Terveyshyödyt tulisi ottaa osaksi sote-alan koulutusta ja hoitokäytäntöjä.
– Vaikeinta on varmaan aloittaa ja saada niin moninainen joukko toimijoita saman pöydän ääreen ja luomaan yhteinen näkemys siitä, että mitä pitää alkaa tehdä, Miettinen sanoo.
