Lapissa hälytyskelpoiset koirakot ovat tärkeitä apureita pitkien välimatkojen ja viranomaisten rajallisten resurssien takia.
Pelastuskoirien hälytyskelpoisuus on voimassa kaksi vuotta kerrallaan: sen jälkeen osaaminen on todennettava uudestaan.
Pitkien etäisyyksien Lapissa henkilöetsintöihin koulutettujen pelastuskoirien tarve on muuta maata suurempi. Koirakoiden testaaja Martti Koponen kertoo, että Lappiin on tullut tänä vuonna useita uusia pelastuskoiria. Toiveissa on lisää, sillä pitkien välimatkojen lisäksi Lapissa viranomaisten resurssit ovat rajalliset.
– Lappi on ollut aina edelläkävijä sekä viranomaisten keskinäisessä yhteistyössä että viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyössä.
Koponen muistuttaa pelastuskoiratoiminnan olevan vapaaehtoista: kaikki koirat eivät välttämättä ole heti käytettävissä, kun tarve tulee.
Kittiläläinen Tiina Auer ja Camo on lumivyörytehtäviin erikoistunut koirakko. Camo oli etsintävalmiudessa myös tammikuisessa Pallaksen lumivyöryturmassa, jossa hyytävän kylmät olosuhteet estivät koirien käytön etsinnöissä.
Suomen Pelastuskoiraliitolla on noin 110 hälytyskelpoista koiraa eri puolilla Suomea. Lapissa on tällä hetkellä 13 pelastuskoiraa. Hälytyskelpoisia koiria on Kittilän lisäksi Ylläksellä, Rovaniemellä, Inarissa ja Ranualla.
– Maantieteellisesti Kilpisjärvi–Enontekiö-akseli on ilman hälykelpoista koiraa. Lähimmät virkakoirat ovat Rovaniemellä. Sieltä on matkaa tulla, kun hätä on käsillä, Tiina Auer tietää.
Lapin pelastuskoiratoiminnassa mukana olevat paikalliset ihmiset tuntevat alueen olosuhteet ja osaavat varautua niihin sekä varustautua ja toimia olosuhteiden mukaisesti.
– Lapissa on paljon asumattomia seutuja: täällä on paljon helpompi eksyä. Joku etsintä voi kestää useita päiviä. Se vaatii sekä ohjaajalta että koiralta paljon, Koponen sanoo.
Camoa kouluttaessaan Auer tiedostaa, että hälytystehtävillä etsinnät eivät aina välttämättä tuota tulosta. Siksi sekä koiran että ohjaajan on oltava valmis pitkäkestoiseen työskentelyyn.
– Lapissa etsinnät keskittyvät pääsääntöisesti luontoon. Siksi täällä korostuu jälkityöskentelyn hyvä hallinta, Auer sanoo.
Uho on uusi innokas pelastaja
Tunturi-Lapissa on tällä hetkellä neljä hälytyskelpoista koiraa. Kittilässä Tiina Auerin ja Camon lisäksi Hanna Rautiolla on kaksi pelastuskoiraa, eläköitymässä oleva Niila ja innokas juniori Uho.
Rautio ja lapinporokoira Uho suorittivat hälytyskelpoisuuden tuovan VIRTA-kokeen elokuussa. Kahden koiran rinnakkain kouluttaminen vaatii useita treenejä viikossa, eri kouluttajien luona käymistä ja harrastuskavereiden kanssa keskustelua koiran toiminnasta.
– Pelastuskoiran kouluttaminen on pitkäjänteistä työtä. Tässä lajissa ei tule ikinä valmiiksi.
Rautio kertoo, että hälytystehtäville lähtöjä tulee muutamia vuodessa.
– Lähtökohtaisesti meitä koulutetaan hätäetsintään, ja poliisin pyynnöstä lähdetään etsintään silloin kun on hätä löytää ihminen maastosta tai taajamasta.
Tarvetta lisärahoitukselle
Suomen Pelastuskoiraliiton toiminnanjohtaja Mika Soininen kertoo, että liitto hakee maanlaajuisesti koko ajan uusia ihmisiä ja koiria pelastuskoiratoimintaan. Tavoite edellyttää tehokasta koulutusta ja innokkaita harrastajia.
Pelastuskoiraliitto on pelastusalan vapaaehtoisjärjestö, jonka toiminta on sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) saatavan rahoituksen varassa. STEA on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva valtionapuviranomainen. Paikallisyhdistykset ovat liiton pelastuskoiraliiton jäseniä.
Soininen kertoo, että pelastuskoiraliiton saama tukisumma on noin 70 000 euroa vuodessa. Liitolla on 650 hälytysryhmäläistä, yli sata koiraa ja yli 300 hälytystä vuodessa.
Lisärahoitukselle olisi tarvetta: rahaa tarvitaan etenkin kouluttautumiseen ja koirakkojen testaamiseen.
– Pelastuskoiratoiminnasta saatu hyöty on todella iso rahalliseen panostukseen nähden. Ihmisten pelastaminen ei ole rahalla mitattavissa, Soininen sanoo.
Treenejä useita kertoja viikossa
Camosta tuli hälytyskelpoinen pelastuskoira vain 2-vuotiaana. Se on harvinaista, sillä yleensä koirakko saavuttaa hälytyskelpoisuuden koiran ollessa keskimäärin 5-vuotias.
Camo on toinen Auerin kouluttama koira.
– Kun Camo tuli meille, niin ajatus oli kouluttaa siitä pelastuskoiran ihan pennusta asti. Ensimmäinen koirani oli hyvä opettaja minulle, vaikka siitä ei koskaan hälytyskelpoista koiraa tullutkaan.
Alkuvuosina Auer ja Camo treenasivat lähes päivittäin. Nykyisin treenejä on useita kertoja viikossa.
– Nyt se on enemmän taitojen ylläpitoa, motivoivaa treeniä ja hälytyksillä käymistä ja niistä palauttelua sekä valmiuden ylläpitoa.