Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan lapsiin kohdistuneista ihmiskaupparikossyytteistä lähes puolet hylättiin.
Lapsilta seksiä ostavat ihmiset pitäisi saada nykyistä paremmin rikosvastuuseen ja viranomaisille tulisi antaa lisäkoulutusta lapsiin kohdistuvien ihmiskaupparikosten tunnistamisessa, yhdenvertaisuusvaltuutettu sanoo.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti, millaisia lapsiin kohdistuneita ihmiskaupparikoksia tuomioistuimissa on käsitelty ja mitä tuomioita niistä on annettu.
Selvityksen mukaan tällaisista ihmiskaupparikossyytteistä lähes puolet hylättiin.
Tyypillisimmin syyte koski varsin pitkään jatkunutta seksuaalista hyväksikäyttöä.
Selvityksen mukaan ihmiskaupassa hyväksikäytetyt lapset eivät yleensä tiedä olevansa ihmiskaupan uhreja.
Selvityksessä viitataan myös apulaisoikeuskanslerin näkemykseen, jonka mukaan poliisilla on vaikeuksia tunnistaa ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöä esitutkinnassa.
Tuomioistuimen suhtautumista oudoksutaan
Lapsi oli voinut joutua myös niin sanotun kaupallistetun seksuaaliväkivallan kohteeksi.
Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa hyväksikäyttäjä saa lapsen myymään seksiä tai seksuaalisia tekoja kolmannelle osapuolelle rahaa tai muuta vastiketta vastaan ja hyötyy siitä.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittaa, että kun alaikäinen on joutunut kaupallistetun seksuaaliväkivallan uhriksi, syyte tulisi aina nostaa törkeästä ihmiskaupparikoksesta.
Lisäksi rikosvastuuseen pitäisi saada myös seksiä ostaneet henkilöt.
Selvityksessä oudoksutaan tapaa, jolla osa tuomioistuimista suhtautui alaikäisiin uhreihin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu korostaa, että ihmiskauppaa pidetään niin vakavana rikoksena, ettei sen kohteeksi voi suostua ja tämän pitäisi olla erityisen selvää, kun uhri on lapsi.
– Tuomiokäytännössä oli kuitenkin eroa siinä, minkälainen oikeudellinen merkitys tai painoarvo annettiin lapsen suostumukselle. Erityisesti seksuaalisessa hyväksikäytössä nousi esille lapsen ”vapaaehtoisuus” toimia esimerkiksi kaupallistetun seksuaaliväkivallan kohteena.
Selvityksessä korostetaan, että lapsen mahdolliselle ”suostumiselle” ei pitäisi antaa oikeudellista merkitystä.
– Kaupallistettuun seksuaaliväkivaltaan liittyneissä tuomioissa saatettiin argumentoida, että lapsiasianomistaja oli itse ollut aloitteellinen, kiinnostunut tai suostuvainen seksuaalipalvelujen myymiseen. Muutamissa tuomioissa tuotiin lisäksi esille, että lapsi oli jo aikaisemminkin ”toiminut prostituoituna”. Tällaiset perustelut ovat lapsen erityisen suojelun tarpeen näkökulmasta erittäin kyseenalaisia.
Osassa tuomioista katsottiin, että lapsi olisi voinut kieltäytyä tai muutoin vastustaa hyväksikäyttäjän tahtoa.
