Meille tarjoillaan roppakaupalla kyselytutkimusten tuloksia, mutta fiksumpaa olisi saada tietää, mitä meiltä jätettiin samalla kysymättä, Kontro pohdiskelee.
Lauri Kontrovapaa toimittaja
”Kyllä kansa tietää”, oli legendaarisen protestipoliitikko Veikko Vennamon tunnuslause. Vennamo johti pitkään Suomen maaseudun puoluetta, ja lausahdus tarkoitti, että kansan mielialat ovat usein kokonaan muuta kuin se, jota enemmistön mielipiteeksi julkisuudessa väitettiin.
Vennamo oli sekä väärässä että oikeassa. Se unohdettu kansa, jonka ääniä hän tavoitteli, ei näkynyt mielipidetiedusteluissa eikä valtamediassa. Ne taas, jotka gallupeissa näkyivät, saattoivat puhua ihan muuta, kuin mitä oikeasti tarkoittivat.
Gallupien hyvä puoli on se, että usein niillä saadaan esiin enemmistön mielipide. Huono puoli on, ettei se silti aina vastaa ihan todellisuutta. Luulo on gallupeissa usein tiedon väärti.
Gallup ei ole vain mielipiteen mittaamista, gallupeilla myös vaikutetaan mielipiteisiin.
Gallupeilla mitataan lähes kaikkea mahdollista alkaen politiikasta päätyen jäätelön makuihin. Media, tämä neljäs valtiomahti, suo auliisti palstatilaa tutkimuksille, joita teettävät puolueet, painostusjärjestöt, yritykset ja ennen muuta media itse.
Gallup ei kuitenkaan ole vain mielipiteen mittaamista, gallupeilla myös vaikutetaan mielipiteisiin. Ne ovat vaikutusvallan väline.
Kertooko gallupin tulos siis totuuden? Kun Yle tai Helsingin Sanomat väittää, että tämän tai tuon puolueen kannatus on kivunnut 20 prosenttiin ja sen ja sen toisen taas pudonnut 10:een, niin pitääkö tieto paikkansa?
Kysymysten muotoilu se vasta tuloksiin vaikuttaakin.
Puoluegallupit osuvat hämmästyttävän usein oikeaan. Niissä vastaaja tietää tarkasti, mihin vastaa, ja tutkimuslaitokset osaavat asiansa. Toisaalta, ihan tarkkoja puoluemittauksetkaan eivät ole. Se pitäisi myös kertoa – selvästi.
Kannatusmittauksissa tulos on likimääräinen arvio ja sidoksissa aina aikaan, jolloin mittaus tehtiin. Arvioon liittyy aina virhemarginaali puoleen tai toiseen. Jos kannatus on 20 prosenttia, se tarkoittaa, että kannatus on suurella todennäköisyydellä jossakin 18-22 prosentin välissä. Mitä isompi on kannatus, sitä suurempi virheen haarukka on todellisuudessa. Aika usein haarukka jää uutisissa vähälle huomiolle. Tarkkuus ei aina ole median vahvuus.
Mutta kysymysten muotoilu se vasta tuloksiin vaikuttaakin.
Erään gallupin mukaan enemmistö suomalaisista haluaa vahvat viinit ruokakauppoihin. Toisen kyselyn mukaan enemmistö haluaisikin säilyttää nykyiset rajoitukset, joihin kuuluu Alko. Olennaista asiassa onkin, että viinien tulo maitokauppaan kaataisi Alkon, jolloin väkevätkin pitäisi tuoda marketteihin. Kun tätä ei kyselyä tehdessä kerrota, tulos ilman muuta vääristyy.
Haluttua vastausta voi pedata kysymyksillä. Jos kysytään, haluatteko lisää vai vähemmän veroja, vastauksen tietää jokainen jo ennakolta.
Usein tulokset näyttävät selviltä, mutta ovatkin oikeasti monitulkintaisia.
Äskettäin uutisoitiin, että enemmistö kansasta haluaa korvata perintöveron Ruotsin mallilla. Tilalle tulisi niin sanottu luovutusvoittovero, jolloin veroa maksettaisiin vasta, kun peritty omaisuus olisi myyty.
Kyselyssä ei kuitenkaan kerrottu, että suurin osa ei maksa perintöveroa nytkään, ja että Ruotsin järjestelmässä myös oman asunnon myyntivoittoa verotetaan. Näillä lisäyksillä kyselyn tuloskin saattaisi muuttua. Monimutkaisiin asioihin kun on harvoin yksinkertaisia vastauksia.
Usein gallupien tulokset näyttävät selviltä, mutta ovatkin oikeasti monitulkintaisia. Tuoreen kyselyn mukaan enemmistö suomalaisista hyväksyy Ylen leikkaukset. Sen sijaan kysymykseen, mistä pitäisi leikata, ei juuri kukaan osannutkaan sanoa mitään.
Suosituin vaihtoehto oli ”leikataan vähän kaikesta”. Penkkiurheilijoille sopisi, että leikataan kaikesta muusta paitsi urheilusta, kulttuuriväki puolestaan hyväksyy mielihyvin leikkaukset juuri urheiluun.
Ihan kaikki maailman asiat eivät sentään gallupmittauksiin taivu. Onneksi.
Vedonlyöjien suosikki on juuri nyt Yhdysvaltain presidentinvaalit. Gallupien tekijöille vaaliasetelma on todellinen koettelemus.
On mahdotonta tietää, kumpiko ehdokkaista, Kamala Harris vai Donald Trump voittaa, tai saadaanko vaalien tulosta edes koskaan selville. Vaali ei ole nimittäin suora kansanvaali, vaan se koostuu 50:stä osavaalista. Siitä ei tekoälykään pysty tekemään varmaa ennustusta.
Eli gallup on kyllä hyvä ja tarpeellinen keino kansan mielialojen tunnustelussa, ja samalla voidaan vaikuttaa myös ihmisten mieliin.
Mutta vaaleja ei paraskaan gallup korvaa.
Hyvä niin.
Lauri Kontro
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hänelle voi antaa palautetta osoitteeseen lauri.kontro@gmail.com
