Laineen mielestä paralympialaisten arvostus on kasvanut mediahuomion myötä. Dopingvalvontaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Vuoden 2016 Rion paralympialaiset ja nyt jo edesmenneen iranilaisen Siamand Rahmanin 310 kilon penkkipunnerrus on jäänyt Jari Laineen mieleen.
Laine on voimanostotuomari, ja Rahmanin huimassa nostossa hän toimi teknisenä tarkastajana.
Pariisissa viime viikolla alkaneet paralympialaiset ovat Laineelle jo kolmannet, joissa hän toimii tuomarina. Kolmissa kisoissa hän on ollut joko itse kilpailemassa tai Suomen urheilijoilla valmentajana.
Ensimmäisen kerran Laine kävi paralympialaisissa vuonna 1996, jolloin kisat järjestettiin Yhdysvaltojen Atlantassa.
– Nostajien määriä sarjoissa on vähennetty ja sitä myöten taso on koventunut. Taktikointia on myös enemmän, kun nostoja voi korottaa kilo kerrallaan aikaisemman 2,5 kilon asemesta, Laine arvioi kehitystä.
Suomalaisnostajia ei Pariisissa tänä vuonna nähdä.
Kilpailu media-ajasta on kovaa
Paralympialaisten arvostus on Laineen arvion mukaan noussut lisääntyneen medianäkyvyyden myötä. Voimanosto tai penkkipunnerrus eivät ole olympialajeja, mutta paralympialaisissa on penkkipunnerrettu vuodesta 1984 lähtien.
– Kilpailu media-ajasta lajien välillä on kovaa. Lähetyksissä pitää tapahtua koko ajan, että ihmisten mielenkiinto säilyy. Meidän lajimme etu on se, että kaikki kilpailut ovat lähtökohtaisesti finaaleja, ja nostajat kovia.
Luokittelu painon mukaan
Monissa paraurheilulajeissa sarjat luokitellaan vamman mukaan: näkövammaiset, liikuntavammaiset ja kehitysvammaiset urheilijat. Näissä kaikissa on omat alaluokkansa ja lisäksi jokaisella lajilla on oma luokittelujärjestelmä.
Paravoimanostossa sarjat määräytyvät kuitenkin painoluokittain.
– Ylävartalon pitää olla suht terve, että pystyy nostamaan. Yleensä vamma on penkkipunnertajilla alaraajoissa, Laine kertoo.
Paralympialaisten penkkikilpailut herättävät huomiota mediassa ja somessa, sillä lajin nostajat tekevät kovia tuloksia, josta yli 300 kilon punnerrus on oiva esimerkki.
– Parapenkkipunnertajat eivät käytä nostoja helpottavia varusteita, joten laji on samantyyppinen kuin klassinen penkkipunnerrus. Kyllä nykyiset paranostajat ovat niin kauheita nostamaan, että katsoessakin sattuu omaan olkapäähän.
Voimaa ylävartalosta
Parapenkkipunnerruksessa tanko punnerretaan rinnalta suorille käsille siten, että nostaja makaa penkillä täysin suorana. Tavallisessa klassisessa penkkipunnerruksessa taas nostajan jalat ovat maassa, mikä antaa nostoon tukea koko vartalosta.
– Parapunnerruksessa voimaa tuotetaan enemmän ylävartalosta. Parakilpailuissa säännöt ovat noston puhtauden suhteen hieman tiukemmat kuin IPF:n (vammattomien kansainvälinen liitto) kilpailuissa, Jari Laine toteaa.
| Painoluokka/sarja (paravoimanosto, penkkipunnerrus) | Maailmanennätys paravoimanosto, penkkipunnerrus | Painoluokka/sarja (klassinen penkkipunnerrus) | Maailmanennätys klassinen penkkipunnerrus. |
| M -59 kg Osman Sherif |
211 kg | M -59 kg Tanaka Reo |
176 kg |
| M -65 kg Zou Yi |
222 kg | M -66 kg Berglund Eddie |
221 kg |
| M -80 kg Rostami Roohallah |
241 kg | M -83 kg Kodama Daiki |
231 kg |
| M 107- kg Rahman Siamad |
310 kg | M 120+ kg Davis Thomas |
300 kg |
| N -45 kg Guo Lingling |
121 kg | N -47 kg Kobayashi Naoko | 103 kg |
| N -61 kg Mark Onyinyechi |
141 kg | N -63 kg Thompson Jennifer |
144 kg |
| N -73 kg Almaruf Kalifa |
151 kg | N -76 kg Sitko Agata |
155,5 kg |
| N 86- kg Oluwafemiayo Folashade | 165 kg | N 84+ kg Jones Alexis |
167 kg |
Doping on ongelma huippu-urheilussa, ja korkean tason paraurheilijatkin ovat dopingvalvonnan piirissä.
Takavuosina vammaisvoimanostossa on ollut paljon dopingkäryjä. Esimerkiksi Sydneyn paralympialaisissa 14 kielletyistä aineistä kärynneestä peräti 10 oli penkkipunnertajia.
Laineen tietojen mukaan paravoimanostossa on viime vuosina ollut vain vähän dopingkäryjä, sillä maailman antidopingtoimisto WADA on edistänyt puhdasta urheilua.
