Sotainvalidinaisten toiminta on muuttunut ystäväpiiriksi, johon voi tulla mukaan kuka tahansa. Sota-ajan kokemukset yhdistävät kuitenkin useimpia.
Osa suomalaista järjestöhistoriaa katoaa, kun Sotainvalidien veljesliiton toiminta lakkaa.
Lopettamispäivästä ei vielä ole virallista päätöstä. Suunnitelmissa on kuitenkin, että toiminta päättyy elokuussa 2025, kun liitto täyttää 85 vuotta.
Liiton maakunnallisten piirijärjestöjen toiminta on jo monin paikoin purettu ja tilalle on perustettu perinneyhdistyksiä.
Naisjaostot ovat kadonneet kokonaan – paitsi Lapualla. Se ei ole järin suuri yllätys, sillä Lapualla arvostetaan tunnetusti perinteitä.
Naisjaoston elinvoima Lapualla kumpuaa ystäväpiiritoiminnasta, jota on pitkään vetänyt Marianne Hietala.
Ystäväpiiri kerää jatkuvasti lisää väkeä, ja mukaan voi tulla kuka tahansa. Useimpia kuitenkin yhdistävät sota-ajan kokemukset, tavalla tai toisella.
– Ei Lapualla tällainen voi lakata. Meillä on niin vahvat juuret, ettei ole puhettakaan, että ystäväpiiritoiminta voisi loppua, Hietala sanoo.
Sotainvalidien veljesliiton sääntöjen mukaan osaston toiminta on purettava siinä vaiheessa, kun sotainvalidijäseniä ei enää ole. Lapualla näin tapahtui vuonna 2021.
Sotainvalidien lesket ja tyttäret halusivat kuitenkin jatkaa ystäväpiirin toimintaa, eikä loppua näy.
Sota Ukrainassa on nostanut monen muistot pintaan.
– Silloin on tärkeää nostaa kiitollisuutta rauhasta. Olemme periaatteessa rauhan lähettiläitä, Hietala sanoo.
Sota-ajan lapsia yhdistävät muistot
Lapualainen Marja-Leena Ketola löysi ystäväpiiriin jäätyään leskeksi muutama vuosi sitten. Miehensä omaishoitajana Ketola kertoo olleensa kuplassa, jossa lähinnä seurasi muiden elämää ulkopuolelta.
– Sitten ystäväni sanoi, että nyt me aletaan uudelleen elää tätä elämää niillä ehdoilla, jotka se meille antoi.
Siinä ei enää katsota, mikä kukin on – kaikki olemme sota-ajan lapsia. Kohtalot ovat meitä yhdistäneet ja tietynlaiset arvot
Marja-Leena Ketola
Löytyi sotainvalidinaisten ystäväpiiri, joka on antanut Ketolalle paljon. Vanhat ystävyyssuhteet ovat elpyneet ja paljon uusiakin on tullut.
– Ystävyys yhdistää meidät. Siinä ei enää katsota, mikä kukin on – kaikki olemme sota-ajan lapsia. Kohtalot ovat meitä yhdistäneet ja tietynlaiset arvot, Ketola sanoo.
Vaikka sotainvalidien ystäväpiirissä jaetaan arjen asioita, nauretaan ja lauletaan, läsnä on myös sotien muisto.
– Meidän pitää kerrata vanhoja asioita ja muistaa, miten paljon menneillä sukupolvilla on ollut meille annettavaa. Olemme saaneet viettää hyvää vanhuutta sen ansiosta.
Kansanryhmä katoaa, perinne säilyy
Sotainvalidiliiton jäseniä olivat pitkään ensisijaisesti sodassa tai sodan takia vammautuneet. Nykyään myös lesket voivat olla virallisia jäseniä.
Se on hyvä, sillä lesket eivät muutoin kuulu samalla tavalla valtion tukitoimien piiriin kuin sotainvalidit ja sotaveteraanit, kertoo Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Marko Hakala.
Etelä-Pohjanmaan piirissä on vielä elossa 19 sotainvalidia ja 148 leskeä. Myös varoja heidän arkensa tukemiseen on vielä. Hakala arvelee toiminnan jatkuvan vähintään vuoteen 2026.
– Luultavasti tulemme olemaan Pirkka-Hämeen piirin kanssa viimeiset, jotka lopettavat.
Parhaimmillaan Suomessa oli 400 paikallisjärjestöä. Nyt jäljellä on enää parisenkymmentä.
Valtakunnallisesti sotainvalidien määrä laskee nopeasti. Sotainvalidien veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolaisen mukaan viime vuoden lopussa heitä oli enää 374, ja keski-ikä on korkea.
Savolainen on sinut sen kanssa, että merkittävä aikakausi Suomen historiassa tulee pian päätökseen.
– Keskeinen päämäärä on ollut, että varat joita sotainvalideille kerätään, myös käytetään heidän elinaikanaan.
Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa katoavaa kansanryhmää ei enää mainita edes vaalipuheissa, sanoo Savolainen. Perinneyhdistyksissä jatkuva työ on kuitenkin tärkeää.
Se on olennainen osa myös Sotainvalidien ystäväpiirissä Lapualla.
– Mummo ja pappa voivat kertoa lapsenlapsille omalla tavallaan. Lapset ovat nyt ehkä aiempaa kiinnostuneempia, muistuttaa Marianne Hietala.
