Monet lihankorvikkeet ovat hyviä ravintoarvoiltaan. Osa on kuitenkin sellaisia, että ravitsemusterapeutti ei suosittele niitä jokapäiväiseen käyttöön.
Lihankorviketiskillä on nyt varaa valita. Lihaa korvaavat tuotteet ovat kasvisruokia, mutta kaikki tuotteet eivät välttämättä ole terveellisiä.
Siksi katse on hyvä suunnata tuoteselosteeseen.
Erikoistutkija ja laillistettu ravitsemusterapeutti Veera Houttu sanoo, että lihankorvikkeissa kannattaa kiinnittää huomiota vanhoihin tuttuihin lukemiin: kovan rasvan ja suolan määrään.
Yleensä lihankorvikkeissa käytetään rypsi- tai auringonkukkaöljyä eli pehmeitä rasvoja. Joissain tuotteissa on kuitenkin kookosöljyä tai kookosrasvaa, jotka ovat kovia eli tyydyttyneitä rasvoja.
– Kookosöljyyn ja -rasvaan olen joskus törmännyt valmiiksi syötävissä tuotteissa, kuten hampurilaispihveissä tai makkaroissa, Houttu kertoo.
Houttu sanoo, että vertailevaa tutkimustietoa lihankorvikkeiden terveysvaikutuksista on hyvin vähän. On kuitenkin alustavaa näyttöä siitä, että jos verrataan lihankorvikkeita punaiseen tai prosessoituun lihaan, korvikkeilla on terveyttä edistäviä ominaisuuksia.
Proteiinia yhtä paljon kuin lihassa
Lihankorvike on toiselta nimeltään kasviproteiinivalmiste. Sen avulla haetaan korvaajaa lihan proteiinille.
Monet lihankorvikkeet ovat hyvin proteiinipitoisia.
– Monen lihankorvikkeen proteiinipitoisuus on aika lähellä vastaavan lihatuotteen proteiinipitoisuutta, Houttu kertoo.
Kypsässä lihassa proteiinia on 19–30 grammaa sadassa grammassa. Nyhtökaurassa proteiinia on 30 grammaa, keitetytyssä soijarouheessa 19 ja härkiksessä 17.
Ainesosaluettelosta voi tarkistaa kätevästi, mikä lihankorvikkeessa on proteiininlähteenä. Luettelossa raaka-aineet on lueteltu siinä järjestyksessä, mitä ainesosaa tuotteessa on eniten. Ravintoaineiden määrän 100:aa grammaa kohden tuotetta näkee ravintosisältöselosteesta.
Ultraprosessointi puhuttaa
Toisinaan kuulee väitettävän, että lihankorvikkeet ovat ultraprosessoituja ja siksi epäterveellisiä.
Veera Houttu sanoo, että ultraprosessoitu-termi on terveysnäkökulmasta vähän hankala.
– Termi on lähtöisin luokittelusta, jota käytetään elintarvikkeiden käsittelyasteen kuvaamiseen. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä terveysvaikutusten kanssa.
Prosessoimisasteluokituksessa ei huomioida ravintoarvoja sinänsä, eli esimerkiksi teollisesti valmistettu ruisleipä on ultraprosessoitu siinä missä sokeroitu virvoitusjuomakin.
Myöskään pitkä lisäaineluettelo ei kerro Houtun mukaan ruoan epäterveellisyydestä.
– Lisäaineiden tarkoitus on hyvä. Niillä itse asiassa saatetaan estää jotain terveydelle haitallista esimerkiksi siten, että tuotteen säilyvyys paranee. Lisäaineet on testattu, ja ne ovat turvallisia kuluttajalle.
Houttu kuitenkin huomauttaa, että joissain tuotteissa proteiininlähde saattaa olla pitkälle käsitelty. Silloin siitä on voitu poistaa esimerkiksi ne osat, joissa on kuitua.
Tutkimme ravintosisältöjä
Kävimme Houtun kanssa läpi viisi satunnaisesti valittua lihankorviketta. Osassa on niin paljon rasvaa tai suolaa, ettei hän suosittele niitä jokapäiväiseen käyttöön. Toisaalta Houttu kehottaa joustavuuteen.
– Yleisesti ei kannata olla liian mustavalkoinen ruokailujen suhteen. Kyllä tasapainoiseen ruokavalioon mahtuu aina välillä rasvaisempikin herkku vaikkapa grilliin.
