Helsingin yliopiston kliinisen metabolian professori, lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläinen uskoo, että lihavuuslääkkeiden käyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Viiden vuoden päästä lääkkeellisiä hoitovaihtoehtoja on jo paljon enemmän, hän sanoo.
Kela kertoi tiistaina, että lihavuuslääkkeiden kulutus on kasvanut merkittävästi.
Kysyimme Pietiläiseltä ja Turun yliopiston professorilta Eriika Savontaukselta, millä perusteella lihavuuslääkkeen voi itselleen saada ja mitä asiassa kannattaa ottaa huomioon.
Painoindeksi määrittävä tekijä
Lihavuuslääkkeiden määräämisessä yksi keskeisimmistä tekijöistä on ihmisen painoindeksi. Käypä hoito -suosituksen mukaan perusterveelle ihmiselle voidaan määrätä lihavuuslääkkeet, jos painoindeksi on yli 30. Tällöin puhutaan merkittävästä, vaikeasta tai sairaalloisesta lihavuudesta riippuen siitä, kuinka paljon yli 30:n lukema on.
Lihavuuslääkkeitä voidaan määrätä myös siinä tapauksessa, jos ihmisen painoindeksi on yli 27 ja sen lisäksi hänellä on lihavuuden liitännäissairauksia, kuten diabetes tai kohonnut verenpaine.
Lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläinen korostaa, että jokaisen potilaan kohdalla lääkäri arvioi, onko lääkkeestä hyötyä juuri tälle.
Suomessa on käytössä neljä lihavuuslääkettä, jotka perustuvat ihmisen kylläisyydentunteen parantamiseen ja sitä kautta ruokahalun hallintaan. Näiden lisäksi markkinoilla on rasvan imeytymistä estävä orlistaatti-lääke.
Pietiläisen mukaan kylläisyyttä parantava lääke on hyvä vaihtoehto siinä kohtaa, jos elintapojen muutosyrityksillä ei ole päässyt haluttuun lopputulokseen ja kylläisyyden kanssa on selvästi ongelmia.
– Eli annoskoot ovat isoja, on vaikea hallita syömistä ja on mielitekoja.
Pietiläisen mukaan pelkästään liikunnan vähäisyydestä johtuva lihavuus ilman ruokahalun hallinnan ongelmia ei ole riittävä syy lihavuuslääkkeiden käytön aloittamiseen.
Terveyskeskuksesta apua
Apua saa terveyskeskuksesta, jossa lääkäri voi kirjoittaa reseptin. Pietiläinen sanoo lihavuuslääkärinä toivovansa, että lääkityksen lisäksi potilas saa elintapaohjausta ja pitkäaikaista seurantaa lääkkeen toimivuudesta. Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoitoon on yhdistettävä ruokavalio- ja liikuntamuutokset.
Pietiläisen mukaan tässä kohtaa suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä on parannettavaa.
– Meiltä puuttuvat isossa mittakaavassa rakenteet, joissa elintapavalmennus todellisuudessa tapahtuisi laajamittaisesti, ja se on varmasti kompastuskivi, Pietiläinen sanoo.
Lääkärin seurannan lisäksi hän toivoo, että mukana hoitavassa tiimissä olisi myös esimerkiksi ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti ja psykologi.
Suurin osa lihavuuden hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille.
Haittavaikutuksia on olemassa
Lääkkeillä on myös haittavaikutuksia. Tyypillisimpiä haittavaikutuksia suolistohormoniperäisten lääkkeiden, eli kylläisyyden parantamiseen vaikuttavien, käytössä ovat pahoinvointi, närästys, ummetus ja ripuli. Joidenkin lääkkeiden kohdalla myös unettomuutta tai huimausta voi esiintyä.
Myös vakavia haittavaikutuksia, kuten haimatulehdus, voi ilmaantua, mutta ne ovat Pietiläisen mukaan harvinaisia. Vakavat haitat ovat tulleet esiin myös brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkimuksessa.
Käyttö voi olla pitkäaikaista
Lihavuuslääkkeiden kanssa on varauduttava siihen, että niitä käyttää pitkään, kenties lopun ikää, Pietiläinen sanoo.
Hänen mukaansa painonnousu on hyvin tavanomaista, jos lääkkeet lopetetaan ilman muita elintapamuutoksia, kuten liikunnan lisäämistä. Myös moni tutkimus on osoittanut, että paino lähtee nousuun, kun lääkityksen lopettaa.
Käypä hoito -suosituksen mukaan lihavuus on pitkäaikaissairaus, minkä takia myös lääkehoito suunnitellaan pitkäaikaiseksi. Eriika Savontauksen mukaan lihavuuden pitkäaikaisesta lääkehoidosta on hyvin vähän tutkimusnäyttöä. Myös Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että hoidon optimipituudesta tai siitä, voisiko se olla elinikäistä, ei ole toistaiseksi riittävää tieteellistä näyttöä.
Hän toivookin, että uudet lääkkeet toimisivat lyhyempinä jaksoina, joissa panostettaisiin siihen, että potilas saisi korjattua elintavat lääkehoidon avulla.
– Tällä hetkellä ajatus on ollut, että lihavuuden lääkehoito olisi loppuelämäksi samalla tavalla kuin kohonneen verenpaineen hoito, Savontaus sanoo.
Hinta on kova
Suurin osa lihavuuslääkkeitä käyttävistä maksaa ne itse. Rajoitettu peruskorvattavuus on vain kahdella lääkkeellä, eli vain tietyt kriteerit täyttämällä niistä voi saada Kela-korvausta.
Tämä on Pietiläisen mukaan suuri vääryys.
– Jos pitkästä hoidosta puhutaan, niin ilman muuta se on suuri epäkohta ja aiheuttaa hirvittävää epätasa-arvoa eri maksukykyisten ihmisten välillä.
Lihavuuslääkkeiden suosio on kasvanut siinä määrin, että niiden saatavuudessa on ollut ongelmia. Voiko suosio tuoda mukanaan varjopuolen, jossa lääkettä hankittaisiin vain esimerkiksi ulkonäkökeskeiseen laihduttamiseen?
– Kyllä varmasti. Enemmänkin haittoja aiheuttavia lääkkeitä on väärin käytetty pitkään. Toivoisin tietenkin, että nämä lääkkeet pysyisivät heille, jotka niistä terveysnäkökulmasta hyötyy, Savontaus sanoo.
