”Tämän täytyy olla jokin virhe!” Se oli virologi Tarja Sirosen ensimmäinen ajatus, kun hän näki uutisen, jonka mukaan Yhdysvalloissa oli todettu lintuinfluenssatartuntoja lehmissä.
H5N1-virus ei ollut ikinä infektoinut märehtijöitä. Sen kerran, kun tutkijat olivat kokeilleet tartuttamista, vasikoihin Saksassa vuonna 2008, he olivat havainneet naudat hyvin vastustuskykyisiksi.
– Äkkiähän se kuitenkin selvisi, että lintuinfluenssasta todellakin oli kyse – ja ehkä viime vuosikin opetti, että tämä virus voi päätyä yllättäviin eläimiin, Sironen sanoo.
Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessorille H5N1 on vanha tuttu, joka silti yllättää kerta toisensa jälkeen. Viime vuonna se hallitsi hänen työtään levittyään Suomessa turkistiloille.
Siinä missä lintuinfluenssaan sairastunut sinikettu pahimmillaan hoipertelee ja kouristelee kuono veressä ja lopulta kuolee, naudalla oireet ovat lieviä ja tartunta voi mennä ohi aivan vaivihkaa.
Jollekulle Texasissa viruksen mahdollisuus kuitenkin juolahti maaliskuun lopulla mieleen, kun sikäläisellä tilalla ihmeteltiin, miksi rehua kului tavallista vähemmän eikä maitoakaan herunut aivan kuten ennen. Ehkä huomattiin myös, että maito oli epätavallisen sakeaa ja keltaista.
Ajatukseen juuri lintuinfluenssan testaamisesta kenties päädyttiin, koska seudulta oli löytynyt linnunraatoja ja joitakin kuolleita kissojakin.
Ensimmäisestä naudan positiivisesta testituloksesta on runsas kuukausi. Yhdysvaltain maatalousministeriön mukaan virusta on nyt löytynyt 34 maitotilalta yhdeksästä osavaltiosta.
Lehmään päästyään virus muuttui niin, ettei se enää tarvinnut kyytiä linnulta vaan alkoi tarttua lehmästä lehmään. Karjansiirtojen myötä se levisi tilalta tilalle, ehkä naudoissa, ehkä kuljetusautojen renkaissa.
Virusäytteiden sekvensointien perusteella variantti oli ollut liikkeellä jo kuukausia ennen jäämistään haaviin.
H5N1-virus on päätynyt maatiloilta nopeasti myös kauppojen hyllyille. Kokonaisena se ei prosessoinnista näytä selviävän, mutta sen perimästä jää maitoon palasia. Ne eivät ole kuluttajille vaarallisia eivätkä pilaa tuotetta, sanoo Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA.
Maidon pastörointikäsittely pilkkoo lämmölle herkät virukset, FDA rauhoittelee testiensä perusteella. Laaja tutkimusnäyttö H5N1:n hajoamisesta maidossa on vielä kertymättä, mutta kananmunissa pastöroinnin tiedetään tepsivän.
FDA:n mukaan lintuinfluenssaviruksen RNA:n jäämiä on noin viidenneksessä kaupoissa myydystä maidosta ja maitotuotteista. Testejä on tehty muun muassa raejuusto- ja hapankermanäytteille.
Monet tutkijat epäilevät lukuja niin viruksen jäämistä kuin tartuntapesäkkeiden määrästä liian pieniksi. Kun Ohion osavaltioyliopiston eläinepidemiologi Andrew Bowman ja hänen opiskelijansa testasivat kaupasta ostamansa 150 maitotuotetta, he löysivät H5N1-viruksen RNA:ta 58 näytteestä. Raaka-aine oli peräisin kymmenestä osavaltiosta.
Todellisesta tartuntatilanteesta on nähty vasta pieni osa, epäilee myös Tarja Sironen.
– Virusten määrä tiloilla on aivan valtava. Maidon pastörointi varmastikin toimii, mutta tilojen lypsimistä, muista laitteista ja ympäristöstä ei pystytä helposti putsaamaan sellaista virusmäärää.
H5N1:llä on valttinaan myös sitkeys. Sopivissa olosuhteissa virus säilyy tartuttavana kuukausia, Sironen kertoo.
Viruksen pysäyttämiseksi Yhdysvalloissa on ryhdytty tekemään osittaisia.tarkastuksia osavaltioiden rajat ylittäville eläinkuljetuksille. Jos lintuinfluenssaa löytyy, nautojen matka pysähtyy kuukaudeksi karanteeniin. Liian vähän liian myöhään, sanovat monet tutkijat tästä varotoimesta.
Siipikarjatiloille päätyneen H5N1:n tie on Yhdysvalloissakin katkaistu tappamalla tilan kaikki eläimet. Suomessa niin tehtiin myös turkistiloilla viime vuonna, kun niiden eläimissä havaittiin tartuntoja.
Sirosta pohdituttaa, millä perusteilla maitotiloilla ei tehdä samoin. Isojen eläinten hävittäminen olisi tietysti valtava operaatio, mutta taustalla lienee ennen muuta raha. Maidontuotanto on Yhdysvalloissa iso bisnes.
– Perustelu lienee se, että virusta on löytynyt vain maidosta, ei lihasta, mutta mielestäni se ei ole riittävä peruste. Ja mitä tehdään sitten, jos virusta alkaa löytyä tiloilta muuallakin kuin Yhdysvalloissa, ehkä jossakin vaiheessa Euroopassakin?
H5N1 todettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Tartunnat ovat aaltoilleet. Tällä vuosikymmenellä niiden jälki on yltynyt erittäin karuksi.
– H5N1 on varsinainen maailmanvalloittaja. Se vain leviää ja leviää ja on koko ajan askeleen edellä myös meitä tutkijoita, sanoo Tarja Sironen.
Euroopassa lintuinfluenssatilanne näyttää tänä vuonna rauhoittuneen. Paine uusista tartunnoista Suomen turkistiloilla on selvästi pienempi kuin viime vuonna, Sironen kertoo.
– Lokeissa ei tällä hetkellä ole havaintoja. Lokkienhan me ajattelemme vieneen viruksen viime vuonna turkistarhoille.
Muissakin Euroopan linnuissa kuin lokeissa H5N1:tä näyttää olevan vähemmän viime vuoden roihahduksen jälkeen. Monella eläinlajilla lienee nyt enemmän vasta-aineita, arvelee Tarja Sironen.
– Havaintoja on silti yhä paljon, myös useissa nisäkkäissä. Virus näyttää jääneen Euroopassa pysyvästi moniin lajeihin, emmekä tiedä, mihin se seuraavaksi päätyy. Olemme hyvin odottavissa tunnelmissa.
Turkistarhojen tartuntoja alkoi viime kesänä ilmetä kesä- ja heinäkuussa. Viranomaiset pitävät tarhojen tilannetta silmällä, ja tutkijat ovat valmiina, jos tarvetta ilmenee, Sironen kertoo.
Lintuinfluenssa on joka tapauksessa hänen kesänsä töistä ykkönen, niin Suomessa kuin Keniassa, jossa hän on pitkään kehittänyt villieläinseurantaa.
Suomessa on yhä tutkittavana viime vuoden viruskantoja turkistarhoista, ja tavoitteissa on saada yhteistyökumppanien kanssa lisää näytteitä villieläimistä, etenkin lihansyöjistä.
– Yritämme tutkia, pääsikö virus leviämään meidän luontoomme, ja jos pääsi, niin millaisena se siellä on sekä linnuissa että nisäkkäissä, kuten ketuissa ja supikoirissa ja minkeissä, Sironen kertoo.
Yhdysvaltain tartuntatautivirasto on kehottanut lääkäreitä olemaan valppaina selvittäessään syitä maatiloilla työskentelevien ihmisten silmätulehduksiin ja muihin infektioihin. Lieväoireisena lintuinfluenssa ei kuitenkaan välttämättä saa edes lähtemään lääkäriin. Testejä on tehty hyvin vähän.
Yhden ihmisen tartunta on toistaiseksi vahvistettu virallisesti. Hän on töissä maitotilalla, jonka naudoissa on todettu H5N1-tartuntoja.
Virus ei tartu ihmisestä ihmiseen mutta muutoksen riski on sitä suurempi, mitä enemmän eri influenssaviruksille tarjoutuu tilaisuuksia infektoida ihmisiä samaan aikaan.
Kausi-influenssasta on vielä rippeitä jäljellä. Sellaista sairastava ihminen voisi lintuinfluenssatartunnan saadessaan päätyä pahimmillaan uuden tehokkaan variantin sekoitusastiaksi.
Uunituore yhdysvaltainen tutkimus antaa uhkakuvalle pontta.
– Tutkimuksessa istutettiin supikoirista ja ketuista eristetty H5N1-virus sikoihin, ja se lähti kasvamaan ja tarttumaan siasta toiseen. Aiemmat lintuinfluenssat eivät ole lähteneet, mutta tämä on käynyt hakemassa vauhtia muista nisäkkäistä, kertoo Tarja Sironen.
Sikaa on aina pidetty vahvana ehdokkaana väli-isännäksi, jossa voisi syntyä ihmisestä ihmiseen tarttuva virusvariantti.
Influenssaviruksilla on kyky nopeisiin muutoksiin, koska ne pystyvät vaihtamaan keskenään kokonaisia pätkiä perimästään.
– Tuskin H5N1 yksinään muuttuu ihmisen uudeksi omaksi virukseksi. Suurin huoli on edelleen virusten sekoittumisessa, sanoo Tarja Sironen.
Euroopan kliinisen mikrobiologian ja infektiotautien järjestön ESCMIDin kokouksessa huhtikuun lopussa esiteltiin ennuste seuraavasta pandemiasta.
Vaikka 15 prosenttia kyselyyn vastanneista tutkijoista uumoilee ykköseksi COVIDin uutta yltymistä, lintuinfluenssa on ottanut takaisin selvän kärkipaikkansa, joka sillä oli ennustuksissa ennen kuin COVID tuli ja yllätti.
Viidennellä vastaajista painottuu virusten arvaamattomuus: heidän vastauksensa on X, tuntematon ja odottamaton patogeeni. Muiden uhkien muutaman prosentin osiossa ovat muun muassa nipah ja hedra.
– Ymmärrän sen huolen. Nipah ja hedra ovat paramyksoviruksia, kuten tuhkarokko, joka on maailman tehokkaimmin leviävä infektiotauti. Jos ne löytäisivät paramyksoviruksille ominaisen leviämiskyvyn, niin sitten olisi todella vaikeaa, sanoo Tarja Sironen.
Lintuinfluenssan hän nostaisi omalla listallaan ykköseksi ja jonkin koronaviruksen sen perään.
– Koronaviruksiahan löytyy koko ajan ja sellaisiakin, jotka ovat hyvin lähellä SARS-CoV-2:ta. Siellä on jonossa kolmosta ja nelosta, ja COVIDista olemme oppineet, että vaikka tulee vasta-aineita, niin suoja on kovin lyhytaikainen.
Vaikka muitakin ehdokkaita pandemian aiheuttaiaksi on, lintuinfluessan voima on tällä hetkellä niin vastustamaton, että ykköspaikka veikkauksessa on Sirosen mukaan selvä.
H5N1 myös etenee aivan oppikirjan mukaan, hän lisää: villieläimistä se läikkyy tuotantoeläimiin, joissa se pääsee muuntumaan; sitten se hyppää ihmiseen, ja seuraava askel on pandemia, ellei sitä estetä.
Samaan aikaan kun jossakin ehkä jo muhii ihmisten pandemian itu, tapahtuu myös muuta, josta virologi kantaa huolta.
Uhattuna voi olla jopa ruokaturva, mistä on jo viitteitä: Hepatiitti E meetvurstissa Suomessa. Ruotsiin päätynyt afrikkalainen sikarutto, joka saatiin torjuttua vain massiivisella operaatiolla. Lintuinfluenssa kanoissa, nyt lehmissä ja kukaties pian sioissakin.
Apulaisprofessori Tarja Sironen sanoo seuraavana hämillään säästötoimia, jotka kohdistuvat THL:ään, Ruokavirastoon ja muuhun viranomaistoimintaan juuri nyt, kun eletään hyvin epävarmaa aikaa tartuntatautien lisäksi muun muassa sään ääri-ilmiöiden vuoksi.
– Viranomaisilta viedään resursseja varautua ja toimia näissä tilanteissa. Tutkijana huokailen, että onko juuri nyt oikea hetki säästää juuri tästä.
- Katso Yle Areenasta: Eläinlääkärit taistelevat aikaa vastaan jäljittäessään Pohjanmaan turkistarhoilla levinnyttä lintuinfluenssaa. MOT selvitti, miksi lintuinfluenssaan reagoitiin niin myöhään, vaikka tutkijat olivat varoittaneet riskistä jo kauan. (lokakuu 2023)
