Puretun Kurunkosken padon yläpuolella on useita kymmeniä kilometrejä pienempiä jokia, joissa lohikalojen lisääntyminen on mahdollista.
Koko Hiitolanjoen vesistö virtaa nyt padoista vapaana Rautjärvellä Etelä-Karjalassa.
Vaelluskalojen täydellisistä kulkuesteistä viimeinen, Kurunkosken pato, on nyt purettu.
– Kalat pääsevät nyt ongelmitta etenemään Kurunkoskesta eteenpäin. Odotamme jännityksellä, löytävätkö sukukypsät taimenet ja järvilohet ensi kesänä paikalle, kertoo WWF:n ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen.
Vilhusen mukaan Hiitolanjoen vesistön vapauttaminen on ollut upea projekti.
– Kaikkien merkittävimpiä ovat ennallistamisprojektit, joissa kokonainen vesistö saadaan vapaaksi esteistä. Se vaatii yhteisen tahtotilan, jotta isoja kokonaisuuksia saadaan aikaiseksi.
Kurunkosken pato ja sen yhteydessä toimiva vesivoimala ovat sijainneet rautjärveläisen Mika Kurun pihapiirissä. Hänen sukunsa oli hyödyntänyt vesivoimaa paikalla jo sadan vuoden ajan.
Ympäristöjärjestö WWF teki aiemmin sopimuksen voimantuotannon lopettamisesta ja Kurunkosken padon purkamisesta Kurun kanssa.
Mika Kuru toivottaa vaelluskalat tervetulleeksi pihapiiriinsä:
Vaelluskalat tervetulleita
Kurunkosken pato sijaitsee Torsajoessa, joka on Hiitolanjoen sivujoki.
Nyt vesistö on vapaa Venäjän puolelta Laatokasta nouseville harvinaisille vaelluskaloille eli taimenille ja järvilohille.
Hiitolanjoen padot estivät vuosikymmenien ajan lohen nousun vuosituhantisille kutupaikoilleen Hiitolanjoen latvavesistöihin. Viitisen vuotta sitten alkoi Suomessa ainutlaatuinen patojenpurkuoperaatio, kun Hiitolanjoen isoimmat padot Kangaskoskessa, Lahnasenkoskessa ja Ritakoskessa purettiin ja ennallistettiin.
Taimenten valtakuntaa
Nyt puretun Kurunkosken padon yläpuolella on useita kymmeniä kilometrejä pienempiä jokia ja purovesiä, joissa lohikalojen ja etenkin taimenen lisääntyminen on mahdollista.
– Nimenomaan näissä laskevissa pienissä virtavesissä on ollut aikoinaan paljon taimenia. Niiden kulku katkesi ihmisen rakentamisen myötä, Vilhunen sanoo.
Kurunkosken yläpuolella on Torsajärvi, johon laskee erilaisia virtavesiä. Yksi näistä virtavesistä on Sarajoki, jossa on vielä vanha myllypato.
– Se on kaloille osittainen vaelluseste vesitilanteesta riippuen. Hiitolanjoessakin riittää siis vielä tekemistä, mutta Kurunkosken pato oli viimeinen iso työ Hiitolanjoella.
Näin maisema on muuttunut, kun betonista tehty pato on saatu poistetuksi ja koski virtaa vapaana:
Odotuksena lisää poikasia
Monta vuotta kestänyt Hiitolanjoen vesistön patojen purkaminen on ollut tähän asti menestystarina.
Viime vuosina joessa on mitattu ennätyksellisiä lohikalojen poikastiheyksiä. Samaa ihmettä odotetaan nyt Kurunkoskella.
– Patojen purkaminen on hyvin konkreettinen ja aika yksinkertainen asia. Se ei auta pelkästään vaelluskaloja vaan koko virtavesiluontoa, Vilhunen sanoo.
Kurunkosken padon purkamista on rahoitettu muun muassa maa- ja metsätalousministeriön Nousu-ohjelman avulla.
Vilhunen toivoo, että ohjelman rahoitus saa jatkoa seuraavalla hallituskaudella ja että se jopa lisääntyisi.
– Näitä toimenpiteitä pitää jatkaa vuosikymmeniä. Tarvitaan tahtoa kaikilta osapuolilta, jotta saadaan lisää hienoja tuloksia, Vilhunen sanoo.
