LONTOO Alakouluikäiset lapset ääntävät kuorossa ällää ja äätä. Lauantaiaamun oppitunti on alkanut Itä-Lontoon Suomi-koulussa.
Britannian EU-erosta huolimatta Suomi-kouluissa riittää yhä oppilaita. Itä-Lontoon Suomi-koulu kokoontuu kirkon kerhotiloissa. Innokas noin neljänkymmenen lapsen joukko opiskelee pienryhmissä, joihin heidät on jaettu kielitaitonsa perusteella. Osa lapsista on käynyt Suomi-koulua vauvasta asti.
Nuorimmat vasta konttaavat ja katsovat, kun vanhemmat taiteilevat sormillaan Hämähämähäkki-laulun tahdissa. Sujuvat lukijat kisailevat, kuka tietää, milloin on ruska ja kuka on kirjoittanut Seitsemän veljestä.
– Tänään opeteltiin Maamme-laulua, perustervehdyksiä, kirjaimia, lukemista ja myös sitä, miten kommunikoidaan muiden suomalaisten kanssa, kertoo Itä-Lontoon Suomi-koulun puheenjohtaja Katja Kinnarinen.
Hän on yksi äideistä, joiden lapset eivät ole koskaan asuneet Suomessa. Kinnarinen muutti Britanniaan 25 vuotta sitten ja jäi sille tielleen. Ura sairaanhoitajana ja perhe ovat juurruttaneet hänet Lontooseen. Lapset pääsevät sukuloimaan Suomeen lomalla.
Suomi-koulu vahvistaa lasten suomen kielen taitoa, kun koulussa ja kavereiden kanssa puhutaan vain englantia.
– Poikani puhuivat hyvin suomea pienenä. Mutta koulussa kuulee valtakieltä englantia 6–7 tuntia päivässä, ja yhtäkkiä suomen kieli alkoi hiipua, Kinnarinen kuvaa monen ulkosuomalaisen tuntemaa haastetta.
Suomenkieliset sanat ovat pitkiä ja hankalia. Teinit Suomi-koulussa vastaavat mieluiten englanniksi, vaikka ymmärtävät suomea.
13-vuotiaalle Zakaria Aicille Suomi-koulu merkitsee yhteyttä sukujuuriin. Hän sanoo, että voisi kuvitella lähtevänsä myöhemmin Suomeen opiskelemaan.
– Joskus puhun äidin kanssa suomea, mutta koulussa suomen kielellä ei ole merkitystä, Aici sanoo.
Myös 11-vuotiaan Melissa Aicin mielestä on tärkeää oppia suomea, jotta voi keskustella Suomessa sukulaisten kanssa. Aici kertoo pitävänsä Suomen kesien hiljaisuudesta ja puhtaudesta.
Suomi-koulujen tuki katkolla joka vuosi
Suomi-koulut toimivat pitkälti vanhempien ja vapaaehtoisten turvin. Katja Kinnarinen kertoo, että Itä-Lontoossa muun muassa kaikki johtokunnan jäsenet hoitavat tehtävänsä ilman palkkaa. Vanhemmat kantavat kirjoja Suomesta matkalaukuissaan, jotta säästetään postikuluissa.
Valtion tuki on kuitenkin tärkeää toiminnalle, jotta osallistumiskynnys pysyisi matalana, sanoo Suomi-koulujen tuki ry:n puheenjohtaja Veera Toivonen Ylelle. Rahaa tarvitaan vuokriin, opettajien palkkioihin ja materiaaleihin.
Suomi-koulujen tuki ry odottaa parhaillaan tietoa, saako se valtion budjetista 350 000 euron lisämäärärahan. Koulut ovat saaneet budjetista jo 400 000 euroa. Nämä avustukset tarkoittavat koulua kohden noin 5 000 euroa vuodessa.
40 maassa toimii yhteensä noin 140 Suomi-koulua, joissa on noin 4 000 oppilasta. Itä-Lontoossa kymmentä toimintavuottaan juhliva koulu on nuorimpia. Britanniassa on kaikkiaan 17 Suomi-koulua.
– Meillä on vuosittainen stressi rahoituksesta. Kouluille se tarkoittaa sitä, että niiden toiminta on puolittain katkolla. Emme voi luvata seuraavalle toimintavuodelle mitään ennen kuin saamme tiedon valtion lisämäärärahasta, kertoo Veera Toivonen.
Hallitus on tehnyt valtion budjettiin mittavia leikkauksia monelta alalta. Toivonen luottaa kuitenkin siihen, että suomalaisten arvojen opetusta ulkosuomalaisille pidetään tärkeänä talousarviossa.
– Ajattelemme, että suomalaisen peruskoulun tapaan kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus päästä Suomi-kouluun. Siksi esimerkiksi osallistumismaksun pitäisi olla maltillinen, sanoo Veera Toivonen.
Suomen kielen opiskelu vaatii sisua
Itä-Lontoon Suomi-koulussa yhdeksänvuotias Sofia Harrison sanoo, että suomen kielen opiskelu on kivaa.
– Se on salakielemme, kun käymme kaupassa äidin ja veljen kanssa, hän hymyilee.
Myös yhdeksänvuotias Sade Kateisto-Clinton sanoo sujuvalla suomen kielellä tykkäävänsä suomen kielen ja kulttuurin opettelusta.
– Tämä on helppoa. Mutta joskus kirjoittaminen ja lukeminen voi olla vaikeaa, koska jotkut sanat ovat tosi pitkiä, hän sanoo.
Kielitaitoa pitää yllä äiti, jonka kanssa Kateisto-Clinton puhuu vain suomea.
Suomen historia ja yhteiskunta kiinnostavat myös monia opiskelijoita.
– Jos vaikka pääministeri vaihtuu, oppisin, kuka hän olisi, pohtii yhdeksänvuotias Hugo Sysmäläinen.
Kotona Sysmäläisen vanhemmat ovat kertoneet Suomen historiasta. Hän tietää, että isoisän isä taisteli toisessa maailmansodassa.
– Olen oppinut täällä World Warista ja Kareliasta, selittää myös 13-vuotias Stefan Russell.
Lasten puheista kuuluu, että arjessa puhutaan sekä suomea että englantia.
Kymmenen vuotta Suomi-koulua käynyt Russell kokee olevansa sekä suomalainen että englantilainen. Hän katsoo tabletilta suomenkielistä lasten uutislähetystä. Sen avulla pysyy kärryillä raakuista, jalkapallosta ja muista toisen kotimaan puheenaiheista.
Pikkuveli, 11-vuotias Sebastian Russell sanoo kannattavansa Suomen jalkapallojoukkuetta, koska äiti on Suomesta.
Itä-Lontoon Suomi-koulun Katja Kinnarinen kertoo, että koululla on selkeät oppimistavoitteet. Täällä opitaan taivuttamaan verbit. Lapset saavat jopa kotiläksyjä. Se helpottaa sopeutumista Suomeen, jos nuori esimerkiksi haluaa sinne jatko-opintoihin tai lapsiperhe päättää palata.
– Yhdeltä [Suomeen palanneelta] äidiltä tuli viesti, että kiitos, kun virvoitte Suomi-koulussa. Muuten lapset olisivat ihmetelleet vitsoja ja noitia. Samoin vapun ja juhannuksen tunteminen helpottavat sopeutumista, Kinnarinen sanoo.
