24-vuotias Anna muistaa yhä elävästi, miltä kysymys opiskeluterveydenhuollossa pari vuotta sitten tuntui.
Olo oli vaikea ja sairaus aiheutti häpeää.
Nainen kertoo, että sitten hänen edessään istunut yleislääkäri avasi suunsa ja ihmetteli, eikö potilas voisi vain olla ostamatta herkkuja kaupasta.
– Onneksi sairauteni oli siinä vaiheessa, että olin hyväksynyt sen. Jos olisin ollut keskellä pahinta vaihetta, olisin saattanut lopettaa hoitoni tuolloin kokonaan, hän sanoo nyt.
Kysyimme verkkosivuillamme 18–25 -vuotiailta nuorilta kokemuksia mielenterveyspalveluista. Ylelle kirjoitti noin 150 pääosin henkilöä. Anna oli yksi vastaajista.
Useat nuoret kertoivat saaneensa mielenterveysongelmistaan vähätteleviä kommentteja opiskeluterveydenhuollossa, perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa sekä jonkin verran myös työterveyshuollossa.
Anna ja muut nuoret eivät ole mukana artikkelissa omilla nimillään, koska he puhuvat arkaluonteisista terveysasioistaan. Heidän henkilöllisyytensä on kuitenkin Ylen tiedossa, ja kirjallisten vastausten läpikäymisen lisäksi olemme haastatelleet jokaista.
Lääkäri: Todellinen ongelma
On mahdotonta tietää, miten tavallista on, että mielenterveysongelmista kärsivät törmäävät vähättelevään kohteluun.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielenterveystiimin ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä arvioi kuitenkin, että kyse on ihan todellisesta ongelmasta.
– Ensimmäinen vähättelyn kokemus voi tulla ihan siitä, että avun saaminen on vaikeaa: tulee olo, etteivät oireeni ole niin merkittäviä, että niihin järjestyisi nopeasti apua.
Tilanne ei välttämättä hoitoon pääsemisen jälkeenkään juuri helpota, jos vastassa on ikävästi puhuva työntekijä.
Annan lisäksi moni muukin kertoi Ylelle saaneensa tympeitä kommentteja juuri syömishäiriöstään. Sellaisesta kirjoitti esimerkiksi 23-vuotiaana osastohoidossa ollut henkilö:
Yksi hoitaja sanoi kerran, että nyt vaan päätät alkaa syömään, niin unohdat tämän syömishäiriöpelleilyn.
Terhi Aalto-Setälä arvioi, että vähättely saattaa korostua etenkin syömishäiriöiden kohdalla, joiden tunnettuus on vieläkin paikoin heikkoa.
– Jos syömishäiriöitä ei osata kohdata, se voi näkyä juuri vähättelynä tai ihan hölmöinä ohjeina.
Kuolemasta puhuneelle sanottiin, ettei hänellä ole todellista hätää
Masennus ja itsetuhoisuus ovat syömishäiriöitä tunnetumpia mielenterveysongelmia, mutta niidenkin kohtaamisessa on Ylelle kirjoittaneiden nuorten mielestä paljon parannettavaa.
18-vuotias vastaaja kertoo kärsineensä useamman kerran paniikkikohtauksista ja itsetuhoisista ajatuksista. Oireita ei ole kuitenkaan hänen mukaansa otettu todesta esimerkiksi päivystyksessä.
Paniikkikohtauksen aikana minut jätettiin yksin, ja pelkäsin, että kuolen. Olisin kaivannut päivystyksessä hoitajan läsnäoloa. Ymmärrän, että on kiire, mutta tilanteessa olisi riittänyt edes 10 minuuttia.
Viime syksynä masennukseensa apua hakenut parikymppinen puolestaan sanoo saaneensa kuulla, ettei hän ollut todellisessa hädässä. Hän kertoo varanneensa ajan, joka peruttiin hoitajan sairastumisen takia, ja uusi aika olisi ollut kuukausien päähän.
Heitin puhelun loppuun tuohtuneena, että saatan olla siihen mennessä jo kuollut. Minulle vastattiin, että täytyy vaan kestää, ja että ei minulla ole oikeaa hätää, kun en ole itseäni tähänkään asti tappanut.
Huono kohtelu jättää jäljen
THL:n Terhi Aalto-Setälä arvioi, että huonoilla terveydenhuollon kohtaamisilla voi olla vaikutus halukkuuteen hakea apua uudelleen.
Tämä käy ilmi myös nuorten haastatteluista.
Eräs 25-vuotias mielenterveyden ongelmista kärsinyt kertoo, että hän on saanut tökeröä kohtelua niin psykiatrian poliklinikalla kuin osastohoidossakin.
Osastohoidossa kerroin voinnista kysyttäessä yrittäneeni löytää jotain, millä viillellä. Hoitaja vastasi vain, että olisin kyllä löytänyt jotain, jos olisin halunnut.
Hän kertoo voineensa nyt pitkän aikaa paremmin. Jos apua pitäisi vielä joskus hakea, hän miettisi kahdesti, koska pelkäisi, millainen ihminen häntä olisi vastassa.
20-vuotias nuori kuvailee tilannetta, jossa hänet toimitettiin 17-vuotiaana terveysasemalta arvioon psykiatrian päivystykseen. Hän kertoo odottaneensa käytävällä tunteja lääkärille pääsyä.
Kun pääsin sisälle, lääkäri vastasi toista potilasta koskevaan puheluun edessäni. Kerroin itsetuhoisista ajatuksistani. Sain ohjeeksi, että mitä jos koittaisin vain rauhoittua.
Nuori sanoo, ettei ole enää halunnut hakeutua lannistavan tilanteen jälkeen hoitoon, vaikka tarvetta olisi ollut.
THL ehdottaa lisää koulutusta
Vähättelevien ja ajattelemattomien kommenttien takaa voi löytyä monia syitä.
Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä sanoo, että kyse voi olla esimerkiksi työntekijän kuormituksesta, asenneongelmasta tai puhtaasti osaamattomuudesta.
– Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ehkä osaa ottaa vastaan tätä mielenterveysongelmien tsunamia, mikä kohdistuu nyt voimakkaasti esimerkiksi perusterveydenhuoltoon.
Aalto-Setälä pohtii, että mielenterveyteen liittyviä asioita on muun muassa sairaanhoitajakoulutuksessa hyvin vähän suhteessa siihen, millaisessa työtehtävässä he toimivat.
Ylilääkäri pitäisi hyvänä, että hoitoalalla ylipäänsä vahvistettaisiin mielenterveysongelmiin ja niiden kohtaamiseen liittyvää koulutusta.
Samaa mieltä on 24-vuotias sairaanhoitaja, joka on joutunut itsekin hakemaan apua mielenterveysongelmiin terveysasemalta. Hän muistuttaa, että psyykkisissä ongelmissa ensikäynti on usein juuri terveysasemalla.
Itse sain päivystyksellisen lääkäriajan, kun elämänhalua ei ollut masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Lähdin käynniltä ilman mitään jatkokontrolleja kriisipuhelinnumeron kanssa, jonka jo tiesin.
Sairaanhoitaja sanoo, että arvostava kohtaaminen helpottaisi ja pelastaisi monia tilanteita, vaikka mitään muuta ei sillä hetkellä pystyttäisi tekemäänkään.
Terhi Aalto-Setälä pitää ensiarvoisen tärkeänä, että hoitotilanteeseen luodaan luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri. Sen voi saavuttaa, kun kuuntelee potilasta rauhassa ja kiireettä.
– Hyvä, vastavuoroinen kontakti edellyttää aitoa kiinnostusta kuulla nuoren ajatuksia, huolia ja toiveita – niitä tuomitsematta.
Jos tarvitset apua mielenterveysongelmiin, voit soittaa esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelimeen 09 2525 0111, päivystysapuun 116 117 tai akuutissa tilanteessa numeroon 112.
