Eron Shuku saapui Lahteen neljä vuotta sitten. Suomea taitamaton kosovolainen ei tuntenut kaupungista juuri ketään.
– Etsin itselleni joukkuetta Lahdesta ja lähikaupungeista. Lähettelin sähköposteja. Suurin osa ei edes vastannut, Shuku kertoo.
Yli vuoden etsimisen jälkeen Shuku kuuli ystävältään kahden maahanmuuttajan perustamasta lahtelaisjoukkueesta.
– Kuulin, että joukkue on kansainvälinen, ja kaikenlaiset ihmiset hyväksytään olipa taustasi, kansallisuutesi tai taitotasosi mikä hyvänsä. Kun vielä joukkueen kotikieli on englanti, ajattelin heti, että tämä on ehdottomasti minun joukkueeni, Shuku sanoo.
Kazeem Busarin ja Khalil Berbachen perustaman Flamingo Unitedin pelaajalistasta löytyy 19 eri kansallisuutta. Kolmatta kauttaan toimivalla seuralla on tällä hetkellä joukkueet kutos- ja vitosdivarissa. Talvisin seura pelaa futsalia.
– Haluamme ottaa suomalaisen jalkapallokulttuurin kurinalaisuuden ja lisätä siihen kaiken sen intohimon, tunteen ja asenteen, mitä voimme ammentaa kansainvälisestä jalkapallosta, Kazeem Busari sanoo.
Suomen Palloliittoon liittyi viime vuonna 35 uutta seuraa. Monessa uudessa joukkueessa yli puolella pelaajista on maahanmuuttajatausta.
Khalil Berbache kertoo, miksi jo pelkän kielen takia esimerkiksi englantia kotikielenään käyttäville joukkueille on maahanmuuttajien keskuudessa tilausta.
– Kun pelasin Lahden Kuusysissä minulla oli vaikeuksia ymmärtää treeneissä kaikkia ohjeita ja harjoitteita. Se oli ajoittain hyvin stressaavaa, Berbache kertoo.
Marokosta Suomeen kaksitoista vuotta sitten muuttanut Said Elkass on pelannut suomessa useissa joukkueissa ennen Flamingoa.
– Täällä on kaikenlaisia makuja. Mausteita löytyy! Siksi ajattelin, että kokeillaan tätäkin vielä, hyväntuulinen Elkass kertoo Lahden Kisapuiston kentän laidalla.
Kuutta kieltä puhuvalle Elkassille kieli on paljon muutakin kuin pelkkää ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista.
Vaikka joukkueen kotikieleksi on sovittu englanti, kentällä kuullaan toki paljon muutakin. Elkass kertoo, että hänelle erityisen tärkeää on päästä käyttämään arabian kieltä.
– Et voi olla oma itsesi, jos et käytä omaa kieltäsi. Se on parasta, kun saan puhua arabiaa ja pitää pelikavereiden kanssa hauskaa, hän sanoo.
Tutkija näkee tarpeen kansainvälisille joukkueille
Joensuun monikulttuurisuusyhdistys Jomonin jalkapallokoordinaattori Karl Hancock vetää Joensuussa viikoittaisia jalkapalloharjoituksia, joissa käy paljon maahanmuuttajia. Hancock tekee myös Jyväskylän yliopistossa tutkimusta jalkapalloharrastuksen vaikutuksista maahanmuuttajien integroitumiseen.
Hancockin mukaan integroitumisessa vastuu on paitsi yksilöllä myös vastaanottavalla yhteiskunnalla. Yhteiskunnan tehtävä on oppia ja kehittyä rinta rinnan siihen vaikuttavien kulttuurien kanssa.
– Kun erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset kohtaavat, se rikastaa kaikkien elämää ja avartaa maailmankatsomusta, Hancock sanoo.
Jomonin jalkapalloharjoitusten tarkoituksena on tarjota maahanmuuttajataustaisille ihmisille turvallinen tila, jossa harrastaa ja tavata saman tyyppisistä lähtökohdista olevia ihmisiä. Myös kantasuomalaiset ovat tervetulleita harjoituksiin.
– Tutkimuksessani pyrin myös selvittämään, kuinka jalkapalloharrastuksen myötä luodut kontaktit auttavat eteenpäin muussa elämässä, Hancock sanoo.
Flamingo Unitedin kaltaiset jalkapallojoukkueet vastaavat osaltaan samantyyppisiin tarpeisiin.
Samankaltaiset kokemukset yhdistävät
Iranilaislähtöinen Yaghoubi Khashayar työskentelee Lahdessa tutkijana ja pelaa vapaa-ajallaan futista Flamingo Unitedissa. Hänelle on tärkeää, että joukkueessa on erilaisia ihmisiä monista maailman kolkista.
Useat kansallisuudet osoittavat, että joukkueessa on ok olla juuri sellainen kuin on.
– Ei ole vain yhtä kansallisuutta tai yhdenlaista asennetta. Tämä oli minulle erittäin tärkeää, kun valitsin itselleni joukkuetta, Khashayar sanoo.
Jemenistä kotoisin oleva Abdulrahman Al Okam on samaa mieltä.
– Esimerkiksi tänään kun pelaamme yhdessä, saan samalla kosketuksen jokaisen kulttuuriin. Saan oppia, miten toiset ihmiset elävät tässä maailmassa, Al Okam sanoo.
Eron Shuku kuvailee kokemusta mielenkiintoiseksi.
– Kuinka sen sanoisi? Kun asuin Kosovossa, en tavannut ulkomaalaisia usein. Kansainvälisessä joukossa syntyy tavallaan yhdistynyt kulttuuri, jossa yhdistellään parhaita asioita sieltä täältä. Olen oppinut paljon ja kokeillut uusia asioita, hän sanoo.
Shuku hymyilee levästi, kun hän kertoo huomanneensa esimerkiksi pitävänsä todella paljon vietnamilaisesta ruoasta. Erityisesti joukkuekaverin kokkaama keitto on Shukun mieleen.
– En edes tunnista mitä kaikkea siihen tulee, mutta se on varmaankin lempiruokani nykyään!
Shuku on hyvin tyytyväinen yhteishenkeen joukkueessaan.
– Suurimmaksi osaksi se on tapa jolla kommunikoimme, vitsit joita kerromme. Ehkä myös jaettu kokemus siitä, millaista on kasvaa maassa, jossa asiat eivät välttämättä ole yhtä hyvin kuin Suomessa, hän sanoo.
