Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan maailma on energiahistorian taitekohdassa.
IEA:n uuden vuosikatsauksen mukaan jo muutaman vuoden kuluessa maailma siirtyy sähkön aikakauteen.
Tällä vuosikymmenellä eli vajaan kuuden vuoden kuluessa energiahistoria jättää taakseen kivihiilikauden ja öljykauden – ja siirtyy ennen näkemättömällä vauhdilla sähkökauteen, joka perustuu yhä enemmän puhtaisiin sähkölähteisiin, IEA kuvailee raportissaan.
Siirtymällä on kauaskantoisia ja monitahoisia vaikutuksia – muun muassa kaikkiin eläkemaksuja maksaviin työnantajiin ja työntekijöihin, nykyisiin ja tuleviin eläkeläisiin.
Kymmeniä miljardeja euroja eläkerahaa sijoittavat suomalaiset eläkeyhtiöt joutuvat linjaamaan, kuinka kauan kannattaa olla keräämässä osinkotuottoja vaikkapa öljy-yhtiöiltä. Eläkeyhtiöiden on oltava kaukokatseisia, sillä niiden sijoituksien on oltava tuottoisia nyt ja vuosikymmenien kuluttua.
Työeläkeyhtiö Kevan taustatilaisuudessa puhunut Rocky Mountain Instituten energiastrategi Kingsmill Bond varoittaa ahneuden riskeistä. Bond on energia-alaan keskittynyt asiantuntija, joka neuvoo pankkeja ja sijoittajia.
– Lontoon Cityssä on sanonta pennien poimimisesta höyryjyrän edestä, Bond kiteyttää viestinsä.
Hän tarkoittaa tilannetta, jossa sijoitusrahastojen salkunhoitajat sijoittavat yhä esimerkiksi öljy-yhtiöihin, koska niiden tiedetään maksavan vuosittain hyviä ja tasaisia osinkoja. Sijoituksia tehdään siitäkin huolimatta, että he tietävät alan nähneen jo loistonpäivänsä.
– Voit ottaa näitä (osakeomistusten) osinkoja ja toivoa, että saat myytyä osakkeet ennen kuin markkinat heräävät ja huomaavat, että osinkovirta loppuu. Se ei ole hyvä strategia eläkerahastoille, se on erittäin riskialtista, Bond varoittaa.
Kingsmill Bondin mukaan suursijoittajat ovat kuin unissakävelijöitä kohti tuhoa.
Keva on vähentänyt tasaisesti sijoituksiaan, jotka ovat suoraan tai välillisesti riippuvaisia fossiilisesta energiasta eli hiilestä, öljystä ja kaasusta. Yhtiö ei paljasta sijoitussalkkunsa sisältöä, mutta kertoo hiili-intensiteettinsä laskeneen vuosittain.
Työeläkeyhtiöt Ilmarinen ja Varma ovat puolestaan ilmoittaneet olevansa hiilineutraaleja vuoteen 2035 mennessä.
Mutta onko vaarana, että höyryjyrä tulee näpeille jo tuota ennen? Olisiko viisainta myydä fossiilienergiaan liittyvät osakkeet nyt, kun niille voisi vielä löytyä ostajia?
Kuplavaara!
Hankenin vastuullisen sijoittamisen apulaisprofessori Hanna Silvola pohtii aihetta työkseen. Hän muistuttaa, että eläkeyhtiöiden on lakisääteisesti tehtävä tuottoa.
– Me tavalliset ihmiset saatamme ajatella, että myydään kaikki kerralla pois ja siirrytään sitten puhtaamman energian puolelle. Mutta kun on kyse isosta sijoitussalkusta, sitä pitää muuttaa pikkuhiljaa.
Silvolan mukaan vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen tapahtui selvä käänne. Suomalaiset eläkeyhtiöt alkoivat muuttaa sijoitusstrategioitaan ja pyrkiä eroon hiilipäästöjä tuottavista sijoituskohteista.
Sijoitusten siirtymisessä uusiutuvaan energiaan on myös riski.
Internet-kupla syntyi kun sijoittajat lähtivät liian heikosti tuntemansa uuden ilmiön perään. Tekoälyn suhteen ilmassa on samoja merkkejä.
Nyt pitäisi osata laskea, mitä uusiutuvaan energiaan sijoittamisesta kannattaa maksaa suhteessa tuottoihin. Pitäisi osata ennustaa tuleva energian hinta ja se, millaista sääntelyä energia-alalle lopulta tulee.
Muun muassa Deutsche Bankissa, Citibankissa ja venäläisen Sberbankin Lontoon konttorissa työskennellyt Bond muistuttaa sijoittajia ajoituksesta ja ennakoinnista.
Vaikka öljy- ja kaasuala eivät ole romahtaneet, niiden kasvu on juuri käännekohdassa.
IEA:n mukaan hiilen kulutus maailmassa on taittunut jo selvästi, öljyn kulutus on taitekohdassa ja kaasun kulutuksen kasvu on pysähtynyt. Vaikka käänne ei olisi jyrkkä, sijoittajan on tärkeää havaita se.
Suuri, mutta supistuva
Sijoittajan kannalta ei ole merkittävää, että fossiilienergia on edelleen valtava toimiala, vaan se, että alan kasvu on taittunut.
Bond vertaa tilannetta suomalaisille kovin läheiseen esimerkkiin.
– Kyse ei ole siitä, milloin viimeinen Nokia-puhelin myydään, vaan siitä milloin Nokian myynti alkoi laskea. Se on paljon tärkeämpi hetki kuin keskustelu loppupelistä.
Sijoittajan on siis osattava ennakoida ja luovuttava omistuksista silloin, kun osakkeen hinta on hyvä, eikä jäädä odottamaan alan hiipumista viimeiseen saakka.
Fossiilienergia-alan suuruus harhauttaa Bondin mukaan ammattilaisiakin.
– Rahoituksessa ei ole merkitystä, kuinka suuri olet, vaan minne olet menossa – ylös vai alas.
Hänen mukaansa monet eläkerahastot ja varainhoitajat ”kävelevät kohti katastrofia” eli jatkavat sijoittamista fossiilisiin polttoaineisiin ja saavat ennen pitkää kohdata laskevat hinnat ja omaisuuden arvonmenetystä
Onko hiukan kuitenkin liioiteltua puhua sijoittajien ”kävelemisen katastrofia kohti”? Hanna Silvolan mielestä ei lainkaan.
– Ei ole liioiteltua sanoa näin. On selvää, että fossiilisista polttoaineista täytyy päästä eroon. Se, päästäänkö niistä kokonaan eroon, on ehkä toinen kysymys.
Katso miten Silvola vastaa kysymykseen pitääkö eläkevarojen suursijoittajan olla maailmanparantaja vai riittääkö tuotto:
Esimerkiksi suomalaisten eläkeyhtiöiden tavoitteena on sijoitusten hiilineutraalius. Päästöjä tuottavien sijoituskohteiden vastapainona on oltava päästöjä vähentäviä sijoituksia.
Näissä punninnoissa on vaarana viherpesu. Esimerkiksi öljy-yhtiö Exxon sanoo tukevansa Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteita, vaikka se on hiukan aiemmin pyrkinyt kylvämään epäilystä siitä, että ilmastomuutoksessa ihmisen toimilla ei olisi merkitystä.
Ilmastomuutoksen hinta näkyy tilinpäätöksissä jo nyt
Silvola kuitenkin uskoo, että päästövähennyksiin tähtäävät edelläkävijät hyötyvät olemisesta mukana muutoksessa. Mutta hän muistuttaa, että on paljon sijoittajia, jotka eivät välitä ilmastonmuutoksesta sijoitustoiminnassaan. Hän ennustaa, että heidän kohdalla ”loppupaniikki saattaa tulla nähtäväksi”.
Vastuullisen sijoittamisen apulaisprofessorina Silvola kouluttaa säännöllisesti yritysjohtajia. Hänen mukaansa yritysjohtajat näkevät jo omilla aloillaan kustannukset, joita ilmaston lämpeneminen tuottaa.
Silvola listaa esimerkkejä:
Vuokra-asuntoyhtiö tai asuntosijoittajan on annettava vuokralaiselle alennusta, jos huonelämpötila nousee yli 32 asteeseen. Esimerkiksi 41 000 vuokra-asuntoa omistavalla Kojamolla on paljon pelissä, kun hellepäivät lisääntyvät.
Alppien hupeneva lumi tuhoaa laskettelubisnestä ja samalla sitä tukevaa hotellibisnestä. Alueen asukkaista yli puolet saa suoraan tai välillisesti tulonsa laskettelusta. Ennen pitkää pulassa ovat näitä rahoittaneet pankit.
Meriveden pinnannousu voi tehdä monia satamia käyttökelvottomiksi. Sataman siirtäminen korkeammalla on kallista tai mahdotonta.
Silvola kuulee usein kysymyksen: ”No, kuka tämän sitten maksaa ja kuka kantaa kustannukset”.
– Kyse on siitä, että maksetaanko nyt siitä, että yritetään hillitä ilmastonmuutosta vai siirrytäänkö jo siihen ajatteluun, että kärsitään seuraukset, Hanna Silvola kiteyttää.
