Metsäala on hakenut avohakkuiden tilalle luonnon kannalta haitattomampia hakkuutapoja. Tavoitteista huolimatta talousmetsien jatkuvan kasvatuksen hakkuut eivät ole yleistyneet. Jatkuvan kasvatuksen hakkuussa metsään jää osa isoimmista puista.
Yle pyysi tietoja metsänomistajien suunnittelemista hakkuista viime vuosilta erityisesti suometsissä. Avohakkuut ovat tutkijoiden mukaan erityisen haitallisia metsätalouden käyttöön ojitetuilla vetisillä, vanhoilla soilla.
Metsäkeskuksen Ylelle toimittamien tietojen mukaan hakkuita tehdään edelleen pääosin kaatamalla kaikki isot puut kerralla avohakkaamalla.
Avohakkuu on maan tapa myös suometsissä
Metsänhoidon suositukset ja osin myös valtion tuet uudistettiin vuodenvaihteessa niin, että isojen puiden hakkuut muuttuisivat kestävämpään suuntaan.
Metsäkeskuksen hakkuuilmoituksista selviää, että koko maassa vain noin muutama prosentti tavallisten metsänomistajien hakkuukypsistä puista aiotaan kaataa muuten kuin avohakkaamalla.
Vaihtoehtoisten hakkuutapojen osuus on jonkin verran suurempi puunkasvatukseen ojitetuissa suometsissä.
Keskeisistä suometsäalueista esimerkiksi Oulun seudulla enimmillään noin joka neljäs isojen puiden niin sanottu päätehakkuu on tehty tai tehdään muulla tavoin kuin avohakkaamalla. Muilla alueilla avohakkuu on yleisempää.
Kuivempien kangasmetsien lisäksi myös suometsissä avohakkuiden osuus on pysynyt samalla tasolla viimeisten viiden vuoden aikana. Samaan aikaan hakkuita on tehty niin paljon, että metsien ilmastopolitiikan kannalta tärkeä hiilinielu on lähes hävinnyt. Siinä yhteydessä suometsistä on tullut iso pysyvämpi päästölähde.
– Oletin ja toivoin, että edistyttäisiin nopeammin. Olemme suositelleet jatkuvapeitteistä kasvatusta pitkään, eikä toteuma siltä nyt näytä. Suositus ei siitä kuitenkaan muutu, sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.
Vain pieni osa avohakkuiden päästöistä ilmoitetaan
Tutkijoiden tiedot etenkin avohakkuiden vaikutuksista vesistöjen rehevöitymiseen ja samentumiseen ovat vahvistuneet viime vuosina. Niin on käymässä myös ilmastopäästöjen osalta. Hakkuut ylläpitävät myös luontokatoa.
Tutkimuksia suometsien ilmastopäästöistä avohakkuiden jälkeen on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi pitkäaikaisista vesistöpäästöistä. Näyttää kuitenkin siltä, että avohakkuiden jälkeinen ilmastopäästö on ainakin useamman vuoden ajan yhtä iso kuin turvepelloilla maataloudessa.
Mäkipään mukaan Suomen ilmastotavoitteiden kannalta pitäisi kiinnittää erityistä huomiota avohakkuiden välttämiseen etenkin rehevissä kuusikorvissa.
Huomion tärkeyttä lisää se, että metsänkäyttöilmoitusten mukaan hakkuita on siirtymässä suometsiin. Entisillä soilla kasvaa paljon jo nyt isoja puita ja lisää tulee koko ajan.
– Avohakkuiden jälkeen päästöt ovat todella suuret. Ne voivat olla kymmenkertaisia verrattuna ilmoitettuihin puustoisen suon maaperän päästöihin.
Avohakatuista korpimetsistä voi vapautua ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia yhteensä yli 10 miljoonaa tonnia. Se on noin neljännes kaikista nykyisistä Suomen ilmastopäästöistä ja vaikeuttaisi jatkuvasti sekä Suomen omia että osin EU:n hyväksymiä ilmastotavoitteita.
Iso metsänmyyjä uskoo vaihtoehtoihin
Metsäala ja tutkijat uskovat, että avohakkuille on olemassa toimivia ja kannattavia vaihtoehtoja. Siksi alaa ohjaavissa suosituksissa on ollut tämän vuoden ajan ohjeita siitä, miten hakkuita voidaan jatkaa vähentämällä samalla ilmastopäästöjä.
Finnsilva on yksi suurimmista raakapuita kauppaavista yrityksistä sekä Suomen että Euroopan mittakaavalla. Yhtiö omistaa noin 130 000 hehtaaria metsää pääosin Etelä- ja Keski-Suomessa. Finnsilvassa uskotaan muutoksen olevan tulossa.
– Ihan varmasti tulee yleistymään, turvemailla automaattisesti. Nyt otetaan tapoja käyttöön niin, että avohakkuita rehevillä korvilla vältetään ja luontaista uudistamista hyödynnetään rämeillä, kertoo toimitusjohtaja Juha Hakkarainen.
Finnsilva kokeilee metsän uudistamisessa vanhoilla soilla muun muassa kaistalehakkuita. Kaistalehakkuiden yleistyminen on nähtävissä myös mäntyvaltaisten suometsien hakkuuilmoituksissa.
Myös suuret metsäyhtiöt kannustavat eri hakkuuvaihtoehtoihin etenkin rehevillä turvemailla. Metsä Group on kesästä lähtien tukenut sitä jonkin verran myös taloudellisesti. UPM on sitoutunut jo muutaman vuoden ajan siihen, ettei yhtiö avohakkaa omissa korpimetsissään.
Avohakkuiden kanssa käsi kädessä on perinteisesti perattu ojat, jotta puiden kasvu saadaan alkuun. Ojien avaamista ei enää alan uusissa ohjeissa suositella. Ojitukset ovat olleet pääsyy siihen, että suometsät ovat pysyneet liian kuivina ja muuttuneet päästölähteiksi.
Ojien kaivaminen on myös vähentynyt selvästi vuoden vaihteen jälkeen, kun valtion tuki ojitukseen loppui.
Avohakkuu yhtenä vaihtoehtona
Ojitukset ja avohakkuut eivät silti ole katoamassa. Avohakkuu on edelleen yksi vaihtoehto myös Finnsilvalla. Märillä kohteilla uuden metsän alku on saatu liikkeelle yleensä siemenpuilla, haihduttavalla puustolla sekä mättäillä, ja pintavesien ohjaukseen tehdyillä kevyemmillä ojilla.
– Haemme eri tapoja. Meillä on siihen isona metsänomistajana mahdollisuus, jopa velvollisuus. Jos saamme luontaisesti metsän kasvamaan, aina parempi, Finnsilvan Hakkarainen sanoo.
Peitteinen metsänkasvatus voi tutkijoiden mukaan lisätä korjuukustannuksia ja kuusien kuivuutta. Kuivuutta voidaan tutkimusprofessori Mäkipään mukaan välttää sillä, ettei puita hakata liikaa kerralla. Tämäkään ei välttämättä riitä, jos vanhat ojat ovat syviä.
– Ongelma on alun perin se, että ojitetut suot ovat liian kuivia ja ilmaston muuttuessa kuivuminen tulee olemaan ongelma sekä ennallistettavilla että puuston kasvua ylläpitävillä soilla.
Professori Mäkipään mukaan valtio tukee edelleen avohakkuita. Viime vuonna nuoren metsän hoitoon ja ensimmäisiin hakkuisiin maksettiin noin 30 miljoonaa euroa tukea.
Kyse on niin sanotusta tasaikäisestä metsänkasvatuksesta erotuksena jatkuvalle kasvatuksella. Avohakkuu on tasaikäisen metsänkäsittelyn viimeinen vaihe.
– Olen sitä mieltä, että paikoin ympäristön kannalta haitalliset metsätaloudet tuet voisi poistaa kokonaan, sanoo myös Suomen ilmastopaneelin jäsenenä toimiva Mäkipää.
