Säätösalaojat ovat yleistyneet erityisesti Länsi-Suomessa. Eniten hyötyä niistä on tasaisella maalla.
Maatilat ovat alkaneet varautua ilmastonmuutoksesta johtuviin pitkiin kuiviin kausiin tai rankkasateisiin.
Esimerkiksi Suomen länsirannikolla jo 70–80 prosenttia uusista salaojista on säätösalaojia. Niiden avulla pohjaveden korkeutta pystytään kuivana aikana nostamaan, jolloin kasvien juurten on helpompi saada vettä.
– Ne ovat myös investointituen ehtona happamilla sulfaattimailla, kertoo agronomi ja toimialavastaava Markus Sikkilä Maveplanista.
Maveplan on maa- ja vesirakennusalan insinööritoimisto, jonka erikoisosaamista ovat muun muassa maatalouden kuivatuspalvelut.
Kokkolan Marinkaisissa perunaa viljelevä Tuomas Pietilä laittoi säätösalaojituksen perunapellolleen viime kesänä. Sitä täydentää säätökastelu.
Pietilän tilalla vesi johdetaan salaojiin pellon yläpuolisista metsistä ja muilta pelloilta. Kuivuuden aikana venttiilit suljetaan ja sadekaudella avataan.
– Tämä on ihan hyvä konsti niin kauan kuin vettä tulee pellon yläpuolisilta alueilta ja sitä pystyy hyödyntämään alapuolella olevissa salaojissa, Pietilä toteaa.
Kulunut kevät on ollut Marinkaisissa ennätyskuiva. Vettä on tullut oikeastaan vain muutamasta sadekuurosta ja sulamisvesistä.
Salaojituskaan ei auta, jos ei ole vettä.
Peruna ei tarvitse vettä vielä, vaan vasta sitten, kun se alkaa tulla pinnalle. Muut viljelykasvit, kuten viljat ja nurmet, sen sijaan tarvitsisivat vettä jo kovastikin.
Viljelijä ottaa tilanteen kuitenkin rauhallisesti.
– Vielä ei huolestuta. Aina jossain vaiheessa kesällä vettä lopulta tulee. Tosin viime vuosina sitä on tullut joko liian paljon tai liian vähän, mutta siihen me ei voida vaikuttaa, Pietilä sanoo.
Ennen vesi haluttiin pellolta pois, nyt tilanne on toinen
Vesien hallinta viljelyssä korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän, uskoo kehityspäällikkö Jouni Ingalsuo Pro Agria Keski-Pohjanmaasta.
– Tähän asti hallinta on tarkoittanut kuivatusta eli liika vesi pyritään johtamaan mahdollisimman äkkiä pellolta pois. Nyt kuivina jaksoina, ja mielellään jo ennen sitä, pyritään panttaamaan veden poisjuoksutusta pellolta.
Menetelmän valinnassa ratkaisevat maaperä ja korkeuserot. Esimerkiksi säätösalaojitus soveltuu peltoon, joka on mahdollisimman tasainen.
Sen vuoksi esimerkiksi Keski- tai Itä-Suomessa ei säätösalaojia juuri ole.
Ingalsuon mukaan ongelmallisimpia ovat karkeat maat, joissa veden varastoiminen on vaikeaa, kun kapillaarista nousua ei juuri ole, eli pohjavesi pitäisi pystyä nostamaan todella korkealle.
– Kastelu ja erilaiset järeätkin kastelulaitteet yleistyvät. Etelästä käsin peltojen kastelu yleistyy voimakkaasti esimerkiksi Ruotsissa, Ingalsuo tietää.
Sadetus on kuitenkin säätösalaojitusta työläämpää ja kalliimpaa. Jotkut hyödyntävät esimerkiksi aurinkopaneeleilla tai tuulienergialla toimivia vesipumppuja.
Uusin idea on padota vedenjuoksutusta valtaojien rumpuputkissa. Ingalsuon mukaan konsti on yksinkertainen, eikä siihen tarvita kalliita välineitä. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla sitä on jo testattu koemielessä.
– Valtavien rumpujen patoamisella pystytään aika isollakin alalla nostamaan pohjaveden pintaa, Ingalsuo selvittää.