Demokratia selviytyi naarmuilla historiallisesta vaalivuodesta 2024, mutta uusi ja isompi testi on edessä, Mörttinen arvioi vuosikatsauksessaan.
Matti Mörttinentoimittaja, tietokirjailija
Tapahtui vuonna 2024:
Lähes joka toisella maapallon asukkaalla oli mahdollisuus käyttää äänivaltaa. Koskaan ennen ei ole planeetalla pidetty samana vuonna niin paljon vaaleja kuin nyt.
Äänestämässä käytiin muiden muassa sellaisissa jättimäisissä yksiköissä kuin Intia, Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Venäjä. Maailman kymmenestä väkirikkaimmasta maasta kahdeksassa oli valtiolliset vaalit vuoden 2024 aikana.
Kansanvalta kukoisti. Vai kukoistiko?
Venäjän vaalien tulokset tiedetään etukäteen. Epävarmempaa on, kuinka moni Kremlille hankala henkilö putoaa ikkunasta.
Vuoden vaaleissa oli yleinen piirre, että vallassa olevat puolueet menettivät ääniosuuttaan. Silti johtajia ei vaihdettu. Sen sijaan monet ääniä menettäneistä pystyivät jatkamaan puikoissa, mutta vain taipumalla hatariin koalitioihin, joiden ja joilla hallitseminen on vähintään hankalaa.
Demokratiaan kuuluu, että hallitukset ja valtionpäät pannaan lujille. Mutta on aika oireellista ja huolestuttavaa, että käytännössä ainoa historiallisena vaalivuonna suosiotaan kasvattanut istuva johtaja oli Venäjän Vladimir Putin, joka keräsi yli 88 prosenttia maansa presidentinvaaleissa annetuista äänistä.
Tai ehkä ei ole hyvä käyttää käsitettä ”annetuista äänistä”. Pikemmin oli kyse vallanpitäjän virallisesti hyväksymistä äänistä.
Modernin Venäjän vaalit eivät ole pitkään aikaan olleet vapaita eivätkä kansanvaltaisia. Tulokset tiedetään numeroiden desimaaleja lukuun ottamatta etukäteen. Epävarmuutta on vain siitä, kuinka moni Kremlille hankala henkilö putoaa ikkunasta.
Putinin metodi näyttää olevan varmin tapa voittaa vaalit uudestaan ja uudestaan. Se antaa huolestuttavaa esimerkkiä muille vallanpitäjille, jos he ovat vähääkään epävarmoja siitä, rakastavatko kansalaiset heitä täydestä sydämestä.
Trump voitti presidentinvaalit kolmannen kerran peräkkäin. Siis omasta mielestään.
Toinen huolta herättävä esimerkkihenkilö on tietenkin Donald J. Trump.
Hänhän teki historiallisena vaalivuonna historiaa voittamalla Yhdysvalloissa presidentinvaalit kolmannen kerran peräkkäin.
Siis omasta mielestään.
Yhdysvaltojen vaalit olivat suuren vaalivuoden primus inter pares, tärkein vertaistensa joukossa. Niiden syvällisin viesti muulle maailmalle oli se, että vapaatkin vaalit voi voittaa ensisijaisesti valehtelemalla kansalle, solvaamalla kilpailijoitaan ja veljeilemällä sopivien megarikkaiden kanssa.
Trump ehdottomasti ansaitsi valinnan Time-lehden vuoden henkilöksi. Tosin toisten mielestä todellinen voittaja oli Elon Musk, sähköautoyritys Teslan perustaja, viestipalvelu X:n omistaja ja maailman rikkain ihminen.
Amerikka on muuttumassa hyvävelivallaksi, jossa kaksospojat Elon ja Donald päättävät kaikesta, mistä haluavat.
Senaattori Bernie Sanders, tuo vasemmistolainen piikki oikeistolaisen Amerikan pihvilihassa, kertoi viikko ennen joulua, että Musk on pelkästään marraskuisen vaalipäivän jälkeen rikastunut jo 120 miljardia dollaria.
Sanders myös laskeskeli, että maailman viisi miljardia köyhintä ihmistä ovat edelleen vain köyhtyneet 2020-luvun aikana. Samana aikana maailman viisi rikkainta henkilöä ovat enemmän kuin kaksinkertaistaneet varallisuutensa.
Tällä perusteella Sanders katsoo, että Yhdysvallat on oligarkia, harvainvalta, samassa mitassa kuin Putinin Venäjä.
Vähintäänkin Amerikka on muuttumassa hyvävelivallaksi, ”broligarkiaksi”, jossa kaksospojat Elon ja Donald päättävät mielensä mukaan kaikesta, mistä haluavat.
Mutta silti – kaikkiaan demokratia selviytyi aika pienillä naarmuilla merkkivuodestaan 2024. Vasta vuosi 2025 tulee antamaan kunnolla osviittaa kansanvallan kohtalosta.
Isoin uhkakuva on tämä: Trump aikoo aloittaa presidenttinä määräämällä kovia tulleja kilpailijamaiden tuotteille ja uhkailemalla liittolaisia investoimaan entistä enemmän sotilaalliseen puolustukseen. Eli ostamaan amerikkalaisia aseita.
Nykypäivän ”suomettumista” on, kun suurvaltaa liehitellään poliittisen suojan ja bisnesetujen toivossa.
Kokemus on osoittanut, että paras konsti muille maille päästä trumpilaisen Amerikan suosioon on valita valtaan ”omia trumpeja”, siis keinoja kaihtamattomia autoritäärisiä populisteja kuten Unkarin Viktor Orbán.
Menetelmä on sukua suomettumiselle. Pelottavaa suurvaltaa liehitellään poliittisen suojan ja bisnesetujen toivossa. Sillä tavalla kuitenkin pidemmän päälle nakerretaan sekä taloutta että demokratiaa.
Läntisten kansanvaltojen ensimmäinen elämänohje alkavalle vuodelle voisikin olla yksinkertainen: vaalitaan vapautta, ei apinoida Amerikkaa.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja.
