Joka vuosi elo-syyskuussa eteläisen Suomen merenlahdille ja uimarannoille kertyy meduusoja. Korvameduusa on alkuperäislaji, joita on nähty Suomen rannikoilla iät ja ajat.
Silti monille niiden näkeminen tulee yllätyksenä. Ja silti pohjoisen Itämeren alueen korvameduusoista tiedetään yllättävän vähän.
Kysyimme viisi peruskysymystä rannoillemme ajautuvista hyytelömäisistä polttiaiseläimistä.
Kysymyksiin vastasivat tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta sekä Itämeren tutkimuksen professori Alf Norkko Helsingin yliopistosta.
1. Mitä tiedetään meduusojen määristä Suomen merialueilla?
Meduusoja on tutkittu Suomessa hyvin vähän, eikä tarkkoja tietoja niiden määristä ole saatavilla. Tiedot niiden määristä ja määrien vaihteluista perustuvat käytännössä pelkästään kansalaisten ilmoittamiin havaintoihin.
Havaintoja viimeisten kymmenen vuoden ajalta voi tutkia tarkemmin Syken Järvi-meri-wikistä.
Korvameduusaseuranta Suomessa alkoi vuonna 2010, kun Maiju Lehtiniemi oli edellisenä vuonna saanut puhelun Olkiluodon ydinvoimalasta.
Soittaja kysyi, onko meduusamääristä mahdollista saada ennustetta. Voimalassa tiedettiin, että runsaina vuosina ne voivat aiheuttaa harmia laitoksen jäähdytysputkissa.
– Vastasin, ettei meduusaseurantaa ole, mutta rupesin miettimään, että jos kansalaiset kerran ilmoittavat sinilevähavaintojaan, miksi he eivät voisi ilmoittaa myös meduusahavaintoja.
2. Miksi meduusoja näkyy juuri nyt Etelä-Suomen merenrannoilla?
– Meduusoja ajautuu Suomenlahden rannoille ja merenlahtiin tyypillisesti loppukesän ja alkusyksyn aikana. Tämä kuuluu niiden normaaliin elämänkiertoon, kertoo Lehtiniemi.
Loppukesästä korvameduusat ovat päästäneet veteen sukusolunsa. Niistä muodostuu vapaaseen veteen toukkia, jotka kiinnittyvät pohjaan muodostaen talvehtivia polyyppejä.
Näistä polyypeistä kuroutuu seuraavana kesänä uusia meduusoja. Lisääntymisen jälkeen vedet alkavat kylmentyä ja ravinto vähentyä, jolloin meduusat ajautuvat usein heikkokuntoisina tuulten mukana pitkiäkin matkoja, ja päätyvät rannoille käytännössä kuolemaan.
3. Joinakin vuosina meduusoja havaitaan paljon, joinakin ei juuri ollenkaan. Miksi?
Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä.
– On totta, että vuosittainen vaihtelu meduusahavaintojen määrissä on voimakasta. Tähän on haettu syitä esimerkiksi meren suolapitoisuudesta ja sen vaihtelusta, ravinnon määrästä sekä meren lämpötilan muutoksista, sanoo Lehtiniemi.
Monenlaisia selityksiä on vuosien varrella tarjottu, mutta mitään aukotonta teoriaa tai tietoa tästä ei siis ole. Myös esimerkiksi tuulen voimakkuus ja suunta tiettynä ajankohtana voi vaikuttaa havaintomääriin.
– Se, minkä verran meduusoja on milloinkin ja miten ne näyttäytyvät ihmisille, riippuu paljon siitä, mihin ne kerääntyvät. Tämä taas riippuu esimerkiksi tuulista, sanoo Norkko.
4. Itämeri lämpenee, ja tämä vaikuttaa erilaisiin meren eliöihin. Selittääkö tämä myös meduusojen määrien vaihtelua?
– Eri puolilla maailmaa monien meduusalajien määrät ovat kasvaneet merien lämpenemisen myötä. Meidän korvameduusan kohdalla tällaista suoraa johtopäätöstä ei voi tehdä, kun ei ole tarkkaa seurantaa, jonka perusteella syy-seuraussuhteita voisi arvioida. Kansalaishavainnoissa näkyy vain vuosittaista vaihtelua, mutta siitä on vaikea sanoa mitään sen varmempaa, sanoo Lehtiniemi.
– Ne lämpötilan muutokset, mitä nyt nähdään valtamerissä ja myös Itämerellä, tapahtuvat sellaista vauhtia, että kaikki eliöt eivät välttämättä siihen sopeudu. Tämä on merkittävä ongelma. Meduusojen kyllä tiedetään viihtyvän suhteellisen hyvin lämpimässä vedessä, sanoo Norkko.
Norkon mukaan viimeisten parinkymmenen vuoden aikana merten keskilämpötila on muuttunut rajusti ja esimerkiksi Itämeri lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin valtameret.
– Me olemme näiden muutosten eturintamassa, hän sanoo.
5. Monelle tulee yllätyksenä, että Itämeressä elää meduusoja. Miksi laji on meillä niin huonosti tunnettu?
– On totta, että että niiden näkeminen hämmästyttää monia. Tämä on sinänsä hassua, että korvameduusa on alkuperäislaji, eli niitä on ollut meillä aina, sanoo Lehtiniemi.
Lajina se on kiehtova, koska monet Itämeren lajit ovat mikroskooppisen pieniä, mutta meduusa on kookas ja kiinnostava tarkasteltava. Meduusat ovat kauniita ja ne eivät ole vaarallisia. Korvameduusan voi ottaa huoletta vaikka käteen ja tutkia tarkemmin.
– Niitä on aina esiintynyt juuri tähän aikaan vuodesta, ja siksikin on hieman yllättävää, että lajin olemassaolo tulee niin monille yllätyksenä. Se, että niitä esiintyy isoissa ryppäissä tai niitä näkyy enemmän, voi johtua pelkästään siitä, että paljon yksilöitä on ajautunut samaan paikkaan. Tämän perusteella on hyvin vaikea arvioida, onko siinä muutosta aiempaan vai ei, toteaa Norkko.
