Tää ei ollutkaan vielä tässä.
Niin Eini ajatteli, kun koroanavuoden jälkeen keikat taas alkoivat ja keikkalavojen edusta täyttyi yleisöstä.
Keväällä vuosi sitten julkaistiin uusin albumi Pimeän jälkeen.
– Se oli pam! Siitä lähti totaalinen nousu, hän iloitsee.
Jo aikaisemmin laulaja oli huomannut, että mitä enemmän kertyi ikävuosia, sitä nuoremmaksi kuulijakunta muuttui.
Nyt mukana oli todella nuoria, joita Eini kutsuu lippalakkijengiksi.
Kun uusi single julkaistiin vuodenvaihteessa, jo seuraavana päivänä fanit lauloivat keikalla kovaan ääneen ”tippuuko päitä, vietänkö häitä?”
– Porukka vetää kertsiä täysillä. Ne soittavat sitä varmaan repeatilla Spotifyssa tai Tiktokissa ja oppii sanat heti.
– Se tuntuu käsittämättömän ihanalta.
Korona-aikana Eini oli ehtinyt ajatella, että pitkä elämäntyö laulajana alkaisi pian olla ohi.
– Että kaikki loppuu, that’s it, mutta vielä mä sain kokea tämän!
”Positiivisuus kantaa”
Eini syntyi kahdeksanlapsisen maanviljelijäperheen nuorimmaisena Pellon Orajärven kylässä vuonna 1960.
– Sieltä ammennan elämänviisaudet, asenteet ja suhtautumiseni toisiin ihmisiin.
Perheen lapset auttoivat jo varhain kotitalon töissä.
– Minut on kasvatettu niin, että työ on tärkein ja töitä pitää ihmisen tehdä.
Laulaja, kahden aikuisen lapsen äiti tunnetaan hyväntuulisena työnarkomaanina.
– Mottoni on, että positiivisuus kantaa. Kun seinä tulee vastaan, en muserru vastoinkäymisten edessä.
Eini aloitti laulusolistina jo 14-vuotiaana veljensä perustamassa Sailons-yhtyeessä.
Viikolla hän kävi koulua ja viikonloppuisin esiintyi Pellossa, Kittilässä, Sodankylässä ja muualla pohjoisessa.
Vielä pitkään Einin puheessa vilisivät miet ja h:t. Mitään oli mithään.
– Pohjoinen ei lähde minusta pois. En ole koskaan hävennyt juuriani.
”Livekeikat on mun juttu”
Eini on kolunnut Suomen tanssilavat, risteilylaivat, konserttisalit, festarilavat, baarit ja kuppilat.
Hän on osallistunut Syksyn säveleen sekä Euroviisu- ja UMK-karsintoihin.
46 vuotta kestäneen uran aikana levyjä on julkaistu 15 ja keikkoja on ollut lähes 9000.
Konserteissa biisilistalta löytyvät yleensä uusimmat hitit sekä vanhoja suosikkeja kuten Xanadu, Kesä ja yö, Sulle tuli faksi, Haloo hela Finland ja Draamaa.
Sekaan Eini ripottelee diskoa, Abbaa ja Boney M:ää.
– Esiintyessäni minulla on aina tuntosarvet pystyssä. Jos näen, että ahaa, tämä ei sytytä jengiä, niin vaihdan järjestystä, ja saan taas junan lähtemään liikkeelle.
Hän ei häpeile flirttailla yleisönsä kanssa.
– Livekeikat on mun juttu. Heitän omaa läppää. Jos vain esittää biisin toisensa perään, voi olla hyvä, mutta yleisön ja artistin väliin jää kuilu.
”Yes Sir on tärkein biisini”
Yleisö odottaa jännittyneenä.
Keikka on edennyt puoliväliin, kun laulaja aloittaa illan odotetuimman kappaleen: ”Varjoon kun peittyy huoneessani seinät…”
Yes Sir, alkaa polttaa kuullaan Einin keikoilla aina.
– Biisi räjäyttää potin. Kun se alkaa soida, meno on armotonta ja jengi sekaisin.
Eini kiikutti Toivo Kärjelle (1915–1992) Baccara-naisduon singlen Yes Sir, I Can Boogie vuonna 1977.
Finnlevyn tuotantopäällikön tuomio oli ensin tyly:
”Ei Lapin tyttö tuollaista läähätystä laula.”
– Toivo Kärki näki minut neitseellisenä ja puhtaana pulmusena. Sitten tulen ja sanon, että mie haluan laulaa tällaista.
– Hän olisi varmaan halunnut minun laulavan perusiskelmää.
Espanjalaisesta Baccara-coverista Yes Sir, alkaa polttaa tuli Einin läpimurtohitti. Hän oli silloin vasta 17-vuotias.
– Yes Sir on tärkein biisini. Se on kantanut kaikki nämä vuodet.
Kun laulajalla oli 40-vuotisjuhlakonsertti Savoy-teatterissa vuonna 2017, hän pyysi Baccaran vierailijaksi konserttiinsa.
– He olivat aivan ihmeissään, että oletko laulanut tätä biisiä kaikki nämä vuodet?
Eini sanoo, että alunperin hänestä ei pitänyt tulla viihdyttäjää. Kotona oltiin sitä mieltä, että musiikista ei ollut ammatiksi.
– Pitkään taistelin sen kanssa, lähdenkö opiskelemaan ja hankin ”kunnon ammatin”, vai jatkanko keikoilla.
Koska kysyntää riitti, vastaus oli helppo.
Eini opetteli lailakinnuset ja olavivirrat sen mukaan, mikä musiikki oli kulloinkin kansan mieleen.
Ohjelmistossa on ollut valssit, tangot, humpat ja rumbat, mutta omimmalta on aina tuntunut ihan joku muu.
– Minä olen diskomimmi. Diskomusa on ollut verenkierrossani lapsuudesta asti.
Diskomusiikin suosio kuitenkin laimeni 1980-luvun puolivälissä.
– Disko oli kirosana. Se oli todella aliarvostettua humpuukia ja höpöhöpömusiikkia, eikä sitä otettu vakavasti.
Einistä tuntui, että hän oli välillä kadoksissa, kun ei saanut laulaa haluamaansa.
– Olin kuin laulava jukeboxi.
Jakkupuku lensi lopullisesti nurkkaan vuosituhannen vaihteessa.
Faneille se oli diskokuningattaren paluu.
”En yhtään himmaile”
Musiikkialan nuorena untuvikkona Eini sai laulettavakseen sanoituksia, jotka eivät tuntuneet omilta. Nykyisin jotkut niistä voisi luokitella sovinistisiksi.
Viihdemaailma on miesten maailma, Eini sanoo.
Eini sai myös osakseen tytöttelyä ja vähättelyä. Nuorilta artisteilta hän on kuullut, ettei meno ole siinä suhteessa muuttunut.
Eini päivittelee rankkaa someryöpytystä, jonka kohteeksi moni artisti joutuu. Alalla ulkonäkökeskeisyys on entisestäänkin lisääntynyt.
Keikoilla Eini nähdään näyttävissä nahka-asuissa ja koruissa. Jalkaansa hän vetää polven yli ulottuvat korkeakorkoiset saappaat.
– Teen tätä just omilla ehdoillani. En yhtään himmaile tai mieti, voiko mikroshortsit jalassa mennä lavalle. Kyllä mä voin.
”Olen tavallinen kottarainen”
Eini sanoo, etteivät kasvojen rypyt ja juonteet häntä haittaa.
– Olen tavallinen kottarainen kaikkine vikoineni. Onneksi meikit on keksitty ja olen hyvä meikkaaja.
Uransa alussa laulaja jonotti samaan tanssipaikan ulkohuussiin yleisönsä kanssa. Nykyisin hän saa ”kuningattaren kohtelun”.
– Artisteilla on hienot oltavat. Meitä palvellaan, tuodaan backstagelle tarjoiltavat, jääkaapit on täytetty, on hienot sohvat ja kysytään kelpaako tämä teille?
– Minulle on sanottu keikkapaikalla, että ihanaa kun tänne tulee tähti. Olen vastannut, ettei tähtiä ole kuin taivaalla.
Vuosi on alkanut vauhdikkaasti.
Vuodenvaihteessa julkaistiin single Mun vuosi. Se on juuri se laulu, jonka kertosäkeen sanat päiden putoamisesta yleisö osaa ulkoa.
Helmikuussa tuli seuraava. Lisäksi Eini valittiin ensimmäistä kertaa palkintoehdokkaaksi musiikkialan Emma-gaalassa.
Laulaja muotoilee, että mikään ei nyt mätä tai räpiköi vastaan.
Pienessä studiossa Helsingin Kalasatamassa on tekeillä uusi single.
– Se on flirttailubiisi, kesäiltojen luritus.
– Keikat myydään loppuun ja niillä on megameininki, E. ini iloitsee
