Vielä 1960-luvulla yleinen metsänhoitokeino kulotus on nykyisin yksi tavoista ennallistaa harvinaistuvia paahdeympäristöjä.
Elisa Paljakka,
Ville Toijonen
Helle on paahtanut harjurinteen Huuhanrannassa Etelä-Karjalassa rutikuivaksi.
Sammalikko ratisee iloisesti palaessaan. Kymmenen ihmistä tarpoo hikisinä lähes pystysuorassa etelä-rinteessä.
Lämpötila hipoo iltakuudeltakin kahtakymmentäviittä ja sen lisäksi rinne palaa hiljalleen kytien.
Huuhanrannan harjumetsässä on alkanut kulotus, jota on valmisteltu pitkään ja hartaasti.
Katoava perinnetaito
– Tätä työlajia ei ihan verkkokursseilla hanskata, sanoo kulotuksen johtaja Rauli Perkiö.
Hän vetää metsäyhtiö Tornatorin monimuotoisuusohjelmaa ja vastaa siihen kuuluvista luonnonhoitoprojekteista.
Hehtaarin kokoista kulotettavaa aluetta on kasteltu reunoilta jo usean tunnin ajan. Pumppu nostaa kasteluveden suoraan viereisestä järvestä.
Kulotukseen tarvitaan työvoimaa kymmenkunta henkeä.
– Pumpulle tarvitaan tekijä, tarvitaan sytyttäjiä, jotka tohottavat kaasuliekillä palonalkuja, pari sammuttajaa sekä tähystäjiä heitepalojen varalta. Ja välillä pitää päästä vähän lepäämäänkin, Rauli Perkiö luettelee.
Kulotuksessa tärkeää on, että tulta ajetaan hallitusti. Se tapahtuu Perkiön mukaan tuulen alapuolelta ja pieneltä alalta aloittaen. Rinteessä edetään ylhäältä alas, jolloin tuli ei saa haukattua hallitsemattomasti happea ja syötävää.
Maasta poispoltettavaa biomassaa on Huuhanrannan harjumetsässä parikymmentä senttiä. Polttamisen jälkeen maaperän happamuus vähenee ja valon määrä kasvaa.
Paahdeympäristö: äärimmäisyyksien luontotyyppi
Paahdeympäristöt ovat ryhmä luontotyyppejä, joille on ominaista avoimet, kuivat, lämpimät ja äärevät olosuhteet.
Huuhanranta on harjumetsä ja paahdeympäristö, jossa viihtyvät esimerkiksi kangasajuruoho, hietaneilikka ja kangasvuokko.
– Siinä seuralaislajeina voi alueelle tulla perhosia ja kovakuoriaisia, jotka ovat erityisesti paahteisen, valoisan paikan lajeja, Perkiö sanoo.
Paahdelajien elinmahdollisuudet heikkenevät Suomessa, koska myös metsät rehevöityvät ilmaston lämmetessä. Istutettu metsä on usein tiheää, eikä salli valon päästä maanpinnalle. Myös ennen tapana ollut eläinten metsälaiduntaminen on lopetettu.
Korvaavia elinympäristöjä paahdelajeille ovat teiden ja ojien pientareet sekä voimalinjojen aukot. Niillä viihtyvät valitettavan usein myös villilupiini ja muut voimakkaasti leviävät lajit.
– Harjumetsän kulotus on tutkimustiedon mukaan vaikuttavuudeltaan ihan kärkitoimia näiden lajien osalta, sanoo Perkiö.
Metsäyhtiö Tornatorin monimuotoisuusohjelma lupaa suojella kymmenen vuoden aikana 5 000 hehtaaria arvokkaita luontokohteita. Tornator omistaa tällä hetkellä Suomessa 683 000 hehtaaria metsää.
