Koulussa luodaan pohja suhteellemme eläimiin. Oppikirjoissa painottuu kovin keskeisesti vain se, mitä hyötyä eläimestä on, Rönkä kirjoittaa.
Mistä kumpuavat termit hyötyeläin, haittaeläin, tuotantoeläin tai tuhoeläin? Kukin termeistä määrittää eläintä sen kautta, mikä hänen arvonsa on ihmiselle. Näin ei tarvitse – eikä saa olla.
Peruskoulun kirjoissa eläimet ovat esillä monissa oppiaineissa. Eläimiä kuvataan osana ekosysteemejä, osana kulttuuriamme, osana yhteiskuntaamme.
Eläimet näyttäytyvät ihmisen hyödykkeinä, haittoina tai riskeinä.
Uuden tutkimuksen mukaan koulukirjoissa kuitenkin tarkastellaan eläimiä edelleen hyvin ihmiskeskeisesti. Eläimet näyttäytyvät ihmisen hyödykkeinä, haittoina tai riskeinä. He ovat esimerkiksi ravintoa, pölyttäjiä, tuholaisia tai tauti- tai liikenneriskejä, lemmikkejäkin.
Ihmiskeskeisen tarkastelun rinnalle on noussut pikkuhiljaa ekosysteemikeskeinen lähestymistapa, jossa eläimet näyttäytyvät tärkeinä luonnon osina. Silti on edelleen harvinaista, että eläimet esitettäisiin tuntevina yksilöinä, joilla on ihmisestä riippumaton arvo.
Samassa tutkimuksessa todetaan, että näkökulma eläimiin on eri oppiaineissa hyvin erilainen. Lisäksi eroja on eri kustantajien oppikirjasarjojen välillä.
Eläinten hyvinvointia pohditaan alakoulussa ympäristöopissa ja yläkoulussa biologian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneilla. Peruskoulun opetussuunnitelmassa eläinten hyvinvointi on mukana tavoitteessa, joka koskee kestävää tulevaisuutta. Eläinten hyvinvointi mainitaan kohdassa, jossa käsitellään luonnonvarojen käyttöä ja ravinnontuotantoa.
On harvinaista, että eläimet esitetään tuntevina yksilöinä, joilla on ihmisestä riippumaton arvo.
Koulunkäynnin arjessa eläimiä kohdataan oikeasti esimerkiksi retkillä koulumetsissä ja ulkona tapahtuvassa metsäluokkaopetuksessa. Mutta säännöllisimmin eläimet ovat läsnä kouluruokailussa – lautasella.
Ei suomalainen koulu muuhun Eurooppaan verrattuna mikään eläinkuvan takapajula ole, mutta voisiko se olla johtotähti? Voisiko Suomi pyrkiä esikuvaksi siinä, miten eläimet oppikirjoissa esitetään?
Vuonna 1948 hyväksytty YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kokosi ensimmäistä kertaa yhteen kaikille ihmisille kuuluvia oikeuksia.
Eläinsuojelujärjestöt julkistivat vastaavasti vuonna 1978 Unescon päämajassa eläinten oikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Kyseisessä julistuksessa todetaan, että eläimillä on oikeus olemassaoloon ja kunnioitukseen, ja että ihmisten pitäisi jo lapsena saada oppia kunnioittamaan ja rakastamaan eläimiä.
Ihmisen velvoitteet eläimiä kohtaan jäävät usein jonkinlaiseksi minimiksi.
Eläinten oikeuksien julistus ei ole oikeudellisesti sitova. Toki Suomen lainsäädännössä esimerkiksi laissa eläinten hyvinvoinnista linjataan, miten eläimiä saa tai ei saa kohdella, ja määritellään esimerkiksi ihmisen velvollisuudet huolehtia eläimen tarpeista. Tämä ei kuitenkaan vielä edellytä eläinten kunnioittamista yksilöinä.
Ihmisen velvoitteet eläimiä kohtaan jäävät usein jonkinlaiseksi minimiksi, ja välillä sellaisenakin riittämättömiksi. Laissa eläinten hyvinvoinnista viitataan kymmeniä kertoja oikeuksiin – ihmisen oikeuksiin.
Eläinsuojelujärjestöt ovat korostaneet eläinten itseisarvoa ja eläinyksilöiden kunnioittamista, ja eläinten perusoikeuksien lisäämisestä perustuslakiin tehtiin vuonna 2023 kansalaisaloite. Järjestöt tarjoavat kouluille opetuksen tueksi myös oppimateriaaleja sekä koulukäyntejä.
Koulussa annettava kuva eläimistä on tärkeä. Lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan pohjaa luontosuhteelle, eläinkuvalle ja eläinasenteille.
Rajoittunut käsitys eläimistä sekä ihmisen ja muiden eläinten vuorovaikutussuhteista on tutkijoiden mukaan osaltaan myötävaikuttanut lajikatoon sekä ekologisten ongelmien syntyyn. Samalla eläimet jäävät yhteiskunnassa näkymättömään asemaan.
Rajoittunut käsitys eläimistä on osaltaan myötävaikuttanut ekologisten ongelmien syntyyn.
Eläimet ovat paljon enemmän kuin vielä edes osaamme ymmärtää. Tietojemme ja ymmärryksemme puutteet eivät saa vähentää heidän arvoaan tai heikentää heidän kohteluaan. Eläinten arvo ei voi myöskään riippua pelkästä käyttö- tai haitta-arvosta ihmiselle tai tarpeistamme ja haluistamme.
Oppikirjat luovat osaltaan maailmankuvaa. Vaikka koulussa opetetaan myös lähdekritiikkiä, nuorelle koululaiselle on varmasti haaste analysoida tai kyseenalaistaa oppikirjojen arvomaailmaa.
Siksi eläimelle yksilönä kuuluva arvo ja oikeudet pitää tuoda selkeästi mukaan koulukirjoihin. Se olisi askel kohti ihmisen ja muiden eläinten kestävämpää yhteiseloa.
Mia Rönkä
Kirjoittaja on ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitoksesta. Vastoin koulussa oppimaansa hän käyttää eläimistä hän-pronominia, joka ilmentää eläimiä tuntevina yksilöinä.
