”Algerialainen syntyi naiseksi, on elänyt naisena, hän on passinsa mukaan nainen ja hän on nyrkkeillyt naisena”,
Näin totesi Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) tiedottaja perjantaina. Lauseella haluttiin panna piste Pariisin olympialaisissa puhjenneeseen kiistaan naisnyrkkeilystä. Pistettä tuskin tulee, sillä keskustelu naisurheilijoiden sukupuolesta nousee esiin lähes kaikissa olympialaisissa.
Tällä kertaa kiistan keskipisteessä ovat Algerian Imane Khelif ja Taiwanin Li Yu-ting. Khelif voitti vastustajansa italialaisen Angela Carinin torstaina 66-kiloisten sarjassa 46 sekunnin jälkeen.
Ottelun jälkeen sosiaalisen median valtasi raivo. Kirjailija J.K. Rowling kysyi X:ssä, miksi miehen annetaan olympialaisissa hakata naista. Algerialaiset ovat puolustaneet omaa urheilijaansa henkeen ja vereen ja todenneet, ettei Algeriassa ole lain mukaan mahdollista olla transnainen.
Jyväskylän yliopiston psykologian dosentti Marja Kokkonen haluaa korjata keskustelussa toistuvan virheen: kumpikaan kiistellyistä urheilijoista ei ole transnainen.
Tänään lauantaina asiaan otti kantaa myös Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach, joka totesi: ”Kyse ei ole transnaisesta, vaan naisesta, joka osallistuu naisten kilpailuun”.
Imane Khelif ei ole korjannut sukupuoltaan: hän on syntynyt intersukupuoliseksi. Intersukupuolinen tarkoittaa henkilöä, jolla on syntyessään sekä naisen että miehen sukupuolisia ominaisuuksia.
– Hänet on syntymän hetkellä tai hyvin pian sen syntymän jälkeen määritelty kehon ulkoisten ominaisuuksien perusteella tytöksi. Hänellä on tytön tai naisen paperit, ja hän on myös kasvanut ja häntä on kasvatettu sosiaalisesti tyttönä, Kokkonen sanoo.
Kokkonen tekee parhaillaan toista väitöskirjaansa, jonka aiheena on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt urheilussa. Hän antaa myös psykologista valmennusta suomalaisille huippu-urheilijoille.
Säännöllinen testaus lopetettu
Naisurheilijoille tehtiin säännöllisiä sukupuolitestejä 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen saakka. Esimerkiksi hiihdon olympiavoittaja Marja-Liisa Kirvesniemi piti testejä nöyryyttävinä. Hän ilmoitti 2015, ettei halua enää kommentoida asiaa.
Urheilupsykologi Marja Kokkonen ei ihmettele Kirvesniemen sanavalintaa. Menetelmät olivat aiemmin brutaaleja.
– Naisurheilijat joutuivat kulkemaan alasti huoneen poikki. Lääkärit arvioivat sitten alastomia naisurheilijoita silmämääräisesti ja katsoivat, näyttävätkö he naisilta. Tehtiin gynekologisia käsintunnustelututkimuksia ja siitä siirryttiin limakalvon solunäytetutkimuksiin.
Naisurheilijoita voidaan olympialaisissakin yhä pyytää sukupuolitestiin. Testi voidaan ottaa, jos valmentajalla tai kilpakumppanilla herää epäilys naisurheilijan sukupuolesta.
– Tällä hetkellä ei ole enää systemaattista testaamista eli jokaista olympialaisiin tulevaa naista ei testata. Naisurheilijoilta ei siis enää vaadita sukupuolipassia – kuten esimerkiksi vielä Naganon olympialaisissa vuonna 1998, Kokkonen sanoo.
Kaikkiin kisoihin samat pelisäännöt
Testien järjestäminen riippuu siitä, kuka kisan järjestää. Viime vuonna nyrkkeilijät Imane Khelif ja Li Yu-ting hyllytettiin nyrkkeilyn MM-kisoista. Silloin kansainvälinen nyrkkeilyliitto järjesti heille sukupuolitestin. Testin mukaan molemmilla oli elimistössään liikaa testosteronia.
Olympialaisissa he kuitenkin voivat kilpailla. Helsingin ja Turun yliopiston urheiluoikeuden professori Antti Aine vaatii kaikkiin kilpailuihin samoja pelisääntöjä.
– Keskeistä on se, että säännöt olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset. Olisi yksi säännöstö, jota sovelletaan kansainväliseen kilpailutoimintaan ja sama säännöstö heijastuisi myös kansallisiin ratkaisuihin.
Aine korostaa, että vaakakupissa on kaksi asiaa, ensimmäinen on urheilijoiden oikeus urheilla ja päästä osallistumaan kisoihin. Toisessa vaakakupissa painaa muiden urheilijoiden mahdollisuus kilpailla. Professori Aine ei halua lähtökohtasesti sulkea sukupuolitestejä pois keinovalikoimasta. Eri vaihtoehtoja pitää pohtia huolella.
– Testit ovat varmasti kehittyneet parempaan suuntaan. Ymmärrän hyvin yksilön suojaan liittyvän näkökohdan. Jotenkin pitäisi päästä luotettavasti asian arviointiin kiinni. Testin toteuttamiseen on varmasti erilaisia mahdollisuuksia.
Säännöillä estetään satuttaminen
Urheilupsykologi Marja Kokkonen korostaa, että sukupuoli ei yksin määritä sitä, kuka pärjää missäkin urheilulajissa. Suomalaiselle Lauri Markkaselle (pituus 213 cm) on vaikea pärjätä, jos on kasvanut ”vain” 185-senttiseksi.
– Samasta painosta ei tietenkään seuraa, että kaikilla on samanlainen iskuvoima tai että treeni on puree yhtä hyvin. Olympiakomitean linjauksissa sanotaan, että urheilijoiden ei pidä tehdä oletuksia kenenkään urheilijan kilpailuedusta ulkomuodon perusteella.
Torstain nyrkkeilyottelussa huolta on herättänyt valtava voima, jolla Khelif löi kilpakumppaniaan. Olympiamitalisti Mira Potkonen kyseenalaisti Khelifin osallistumisen kilpailuun ja vaati Ylen haastattelussa naisten urheilun suojelemista.
Kokkosen ei innostu ajatuksesta. Hänen mukaansa lajissa on sitä varten säännöt ja kehässä tuomarit, jotka pitävät huolta turvallisuudesta.
– Joka kehään astuu tietää, että toiselta kilpakumppanilta saattaa aina tulla nokkaan, Kokkonen sanoo.
Kansainvälinen olympiakomitea on ilmoittanut, että sukupuolitestit eivät enää palaa. ”Yksinkertaista ratkaisua tilanteeseen ei ole, ja muutoksia tehdään, kun yhteisymmärrys löytyy”.
Se ei tapahdu näiden kisojen aikana. Professori Antti Aine toivoo aiheesta asiallista keskustelua. Somessa räyhääminen ja nimittely eivät ole ratkaisu.
– Tällaiset hyvin, voisiko sanoa suoraviivaiset kannanotot, eivät välttämättä vie keskustelua aihepiiristä eteenpäin.
juttuun lisätty kello 14.28 Bachin kommentti
Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23:een saakka.
