Muutama viikko ennen joulua Kati Tommilan puhelin alkaa soida ja sähköpostiin kilahdella viestejä.
Riippuvuuksien kanssa kamppailevat ottavat yhteyttä. On saatava apua.
– Ehkä edelliset joulut ovat menneet mönkään alkoholin takia ja kotoa tulee painetta. Tai kun kontrollikyky on mennyt eikä päätöksiä pysty enää pitämään, voi tulla herääminen, että omalle juomiselle pitää tehdä jotain, Tommila kertoo.
Tamperelainen Tommila on yrittäjä, jonka Raiteille-yritys auttaa riippuvuussairauksista kärsiviä. Asiakkaista valtaosalla on päihdeongelma.
Raiteille tarjoaa avohoitoa, ja sen asiakkaat ovat pääosin perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä. Tommilan mukaan samanlaisia on lähes jokaisen tuttavapiirissä.
– Alkoholistit pitävät kynsin hampain kiinni kulissista, koti on siisti ja lapsia kuljetetaan harrastuksiin. Työt hoidetaan hyvin, mutta kulissien takana juominen jatkuu, Tommila kertoo.
Oletko huolissasi läheisesi juomisesta? Katso videolta Kati Tommilan vinkit, miten häntä voi auttaa:
Kun Tommila puhuu alkoholismista oppilaitoksissa, työpaikoilla ja missä milloinkin, yleisön reaktio on aina sama: kuulijat kertovat alkoholiriippuvaisista perheenjäsenistään, työkavereistaan tai tutuistaan.
THL:n arvion mukaan Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Heistä jopa kaksi kolmasosaa on työelämässä.
Alkoholistista tuli auttaja
Tommilan tärkein sysäys ammattiin tulee omasta päihdetaustasta. Hän on itse entinen alkoholisti, joka teki välillä kahtakin työtä samaan aikaan.
Juominen oli alkanut alaikäisenä viikonlopun baari-iltoina ja mökkireissuina. Viimeiset pari vuotta se oli lähes päivittäistä yksinäistä tissuttelua.
Perheessä oli kaksi alle kouluikäistä lasta. Läheiset olivat huolissaan juomisesta, mutta Tommila itse kielsi ongelman.
Raitistuminen alkoi 25 vuotta sitten, kun Tommila hakeutui terveyskeskukseen tyypillisten vierotusoireiden, ahdistuneisuuden, levottomuuden ja unettomuuden vuoksi.
– Yritin kaunistella alkoholinkäyttöäni, mutta onneksi ei mennyt läpi. Lääkäri totesi, että olen alkoholisti ja tarvitsen päihdehoitoa.
Tommila pääsi Minnesota-hoitoon. Raitistumisen kannalta ratkaisevaa oli siellä saatu faktatieto: alkoholismi on neurobiologinen sairaus ja pohjoismaalaisilla ihmisillä on voimakas geneettinen alttius siihen.
– Ymmärsin, että päihteiden käytöllä on tullut muutoksia mielihyväkeskukseeni, mutta se ei tee minusta huonoa ihmistä, hän sanoo.
Hoitoon hakeutuvalla on motivaatio
Minnesota-hoito perustuu AA-liikkeen 12 askeleen ohjelmaan. Kaikilla työntekijöillä on oma toipumiskokemus.
Myös Kati Tommila toteuttaa samaa tutkitustikin tehokasta mallia, jossa ammatillisuus ja kokemuksellisuus yhdistyvät.
– Useimmiten alkoholisti ei ole koskaan puhunut kenellekään juomiseen liittyviä asioitaan. Kun vastassa on ihminen, joka puhuu avoimesti, häpeilemättä ja tuomitsematta omista kokemuksistaan, se rohkaisee puhumaan.
Tommilan toteuttamassa Minnesota-mallisessa avohoidossa ihmiset voivat jatkaa töissä ja asua kotona hoidon aikana. Kun koko normaalia elämää ei tarvitse jättää, kynnys avun hakemiseen madaltuu.
Hoitoprosessi kestää useita kuukausia ja myös perhe otetaan tarvittaessa mukaan.
Tommila kertoo auttaneensa uransa aikana lähes tuhatta alkoholistia.
Hoitoon tulevalla on aina jo motivaatio parantua. Salailu on saattanut kestää jopa vuosikymmeniä.
– Kukaan ei tule tuosta ovesta sillä miellä, että vitsi kun tämä juominen on hienoa ja hauskaa. On merkittävä oivallus, että tämän pohjemmalle ei tarvitse mennä vaan sairauden voi hoitaa ennen kuin kaikki on yhtä helvettiä.
Alkoholismi on koko perheen sairaus
Alkoholismi haukkaa ihmisen persoonasta ison palan. Elämään hiipii salailua, kaunistelua, valehtelua, muiden syyttelyä ja itsekeskeisyyttä. Läheiset joutuvat kokemaan hylkäämistä ja mitätöintiä.
– Alkoholisti käyttäytyy ikävästi, mutta se johtuu sairaudesta eikä hän tee sitä pahuuttaan, Tommila muistuttaa.
Mietitkö joskus, onko oma alkoholinkäyttösi normaalia? Katso videolta Tommilan vinkit ongelmakäytön tunnistamiseen.
Raitistumisen myötä todellinen ihminen tulee esiin sairauden alta ja elämään voi tulla paljon iloa.
Tommila muistaa edelleen elävästi, miltä tuntui palata kotiin päihdehoidosta.
– Tunsin suurta lämpöä ja rakkautta, kun näin lapset. Siitä alkoi meidän uusi elämä. Raitistumisen jälkeen olen pystynyt olemaan sellainen äiti, puoliso, ystävä ja työkaveri, mitä oikeasti olen.
