Etelä-Karjalassa sijaitseva Kurunkosken pato on viimeinen vaelluseste Venäjän Laatokalta saapuville taimenille ja lohille.
Etelä-Karjalan Rautjärvellä on alkanut Hiitolanjoen vesistön viimeisen padon eli Kurunkosken padon purkaminen.
Ympäristöjärjestö WWF:n johtama purkutyö vapauttaa vesistön kokonaan Laatokasta nouseville harvinaisille vaelluskaloille eli taimenille ja järvilohille.
Pato ja sen yhteydessä toimiva vesivoimala sijaitsevat Mika Kurun pihapiirissä. Hänen sukunsa on hyödyntänyt vesivoimaa paikalla jo sadan vuoden ajan. Ennen sähkövoimalaa paikalla on ollut mylly ja saha.
– On tässä tunteet pinnassa, kun oma sähköntuotanto loppuu. Päätös luopumisesta oli vaikea, mutta mielestäni oikea, jotta uhanalaiset kalat pääsevät tänne kutemaan ja lisääntymään, toteaa Mika Kuru.
Kurun perheelle voimala on ollut myös tulonlähde: ylimääräistä sähköä on myyty eteenpäin jopa tuhannella eurolla kuussa. Ympäristöjärjestö WWF kuitenkin maksaa perheelle kertakorvauksen menetetyistä tuloista.
Pian vesivoimalan turbiinit hiljenevät. Urakoitsija hajottaa vanhan betonipadon palasiksi todennäköisesti jo tämän viikon aikana.
25 vuotta jatkunut työ
Mika Kurun omistama Kurunkosken pato on Torsajoessa, joka on Hiitolanjoen sivujoki. Hiitolanjoen vesistön patojen purkaminen on ollut tähän asti menestystarina.
Suomessa havahduttiin vaelluskalojen paluuseen vuosituhannen vaihteessa, kun Venäjän puolella olleet rytöpadot ja sortuneet vesivoimalat poistettiin.
– Silloin vaelluskalat ilmestyivät lähes saman tien Suomen puolella olevan Kangaskosken padon porteille, sanoo WWF:n ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen.
Tästä alkoi yli parikymmentä vuotta kestänyt tapahtumasarja Hiitolanjoella, kun Kangaskosken, Lahnasenkosken ja lopulta vuonna 2023 Ritakosken padot purettiin.
Viime vuosina joessa on mitattu ennätyksellisiä lohikalojen poikastiheyksiä. Samaa ihmettä odotetaan nyt Kurunkoskella.
– Hiitolanjoen pääuoman on laskettu tuottavan vapautettuna noin 5000 vaelluspoikasta vuodessa. Nyt Torsajoen vapauttamisella määrä voi nousta tulevaisuudessa koko vesistössä jopa 10 000 poikaseen, sanoo Vilhunen.
Kurukosken padon yläpuolella on useita kymmeniä kilometrejä pienempiä jokia ja purovesiä, joissa lohikalojen ja etenkin taimenen lisääntyminen on mahdollista.
Yhteistyö katkolla Venäjän kanssa
Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan viranomaiset ja rajakunnat tekivät Hiitolanjoen vesistön suojelussa yhteistyötä myös venäläisten osapuolten kanssa. Nyt se on WWF:n Sampsa Vilhusen mukaan katkolla.
– Tällä hetkellä akuuttia tarvetta yhteistyölle ei toisaalta ole, sillä yhä enemmän kutukaloja vaeltaa onnistuneesti Suomen puolelle lisääntymään ja suuret poikasmäärät lähtevät sitten Venäjän puolelle kasvamaan sukukypsiksi, sanoo Vilhunen.
Hiitolanjoen vesistö hyötyy Vilhusen mukaan Laatokan vahvoista kalakannoista. Venäjän puolella kalojen kuolleisuus vaelluksen aikana on pienempi kuin Suomessa, jossa verkkokalastus verottaa kalojen selviytymisprosenttia.
Merikotka, saimaannorppa ja vaelluskalat
WWF:n Sampsa Vilhunen uskoo, että vaelluskalojen palautus voi olla seuraava iso merkkipaalu suomalaisessa luonnonsuojelussa.
– Tässä on potentiaalia olla seuraava Merikotkan ja Saimaannorpan pelastamiseen verrattava saavutus, toteaa Vilhunen.
Maailmalla on Vilhusen mukaan paljon esimerkkejä siitä, kuinka patojen purkaminen on vaikuttanut positiivisesti alueen talouteen: luontoturismi on kasvanut ja kiinteistöjen arvot ovat nousseet.
Mika Kurun pihapiiriin entisöidään purkamisen yhteydessä koski, josta voi muodostua Venäjältä asti saapuvien vaelluskalojen merkittävä kutupaikka.
– Kalat ovat erittäin tervetulleita. Jos niitä pystyy tästä autiopaikalta omalta pihalta seuraamaan, niin en minä aio sohvalla istua telkkaria katsomassa, vaan olen tässä joenvarressa ihan varmasti, toteaa Mika Kuru.
Kuru toivoo myös vaelluskaloista piristysruisketta Rautjärven matkailuun. Oma pihapiiri pysyy kuitenkin yksityisalueena, eikä siitä tehdä yleistä retkeilykohdetta.
