Turkulainen Jari Vuorijoki, 54, tarkastaa muoviämpärissä kasvattamansa perunan satotilannetta. Potut antavat vielä odotuttaa itseään.
Olemme sympaattisen paritalon pihamaalla Kupittaalla Turussa.
Olemme täällä poikkeuksellisesta syystä. Tarkoitus on selvittää, paljonko testihenkilöllämme on mikromuovia verenkierrossa.
Tietääksemme vastaavaa testiä ei ole tehty julkisesti koskaan aikaisemmin Suomessa.
Perunan ohella Vuorijoelle maistuu kala.
Hän arvelee, että runsaasta kalan syömisestä kertyy hänelle mikromuoveja elimistöön.
– Syön kalaa aika paljon. Kertymää voi tulla yllättävän paljonkin sitä kautta, Vuorijoki sanoo.
Yllätys onkin iso, kun testihenkilömme verestä ei löydy käytännössä lainkaan mikromuoveja. Vuorijoella on vain kolme muovipartikkelia millilitrassa verta. Se on vähemmän kuin testin taustamuuttuja eli testiolosuhteista kertyvä mikromuovin määrä.
Korealaistutkimuksessa keskimääräinen määrä muovia ihmisten verenkierrossa oli 4,3 mp/ml. Onko se vertailukelpoinen suomalaisten kanssa, on vaikea sanoa.
– Voidaan sanoa, että tulos on selvästi matala, sanoo tutkimuksen tehneen Measurlabsin projektipäällikkö Anssi Rajala.
Analyysimenetelmä ei ole aukoton. Tulos ei siis kerro, että mikro- tai nanomuoveja ei olisi lainkaan, mutta antaa viitteitä siitä, ettei sitä ole ainakaan merkittäviä määriä.
Kahden testihenkilömme tulokset poikkeavat melko paljon toisistaan.
Vuorijoen tulos on silti suorastaan ihme, sillä mikromuovia on kaikkialla.
Vuorijoki ei varsinaisesti välttele mikromuoveja. Leikkuulauta on kuitenkin sokeriruokoinen, juomapullo teräksinen ja kahvikin juodaan aina posliinikupista, eikä pahvimukista, jonka sisus on muovia.
Vain urheiluvaatteet ovat keinokuituisia, muuten esimerkiksi puuvillaa.
Vuorijoki työskentelee fysioterapeuttina ja harrastaa lenkkeilyä ja pyöräilyä. Vaeltamassa hän käy silloin tällöin.
Aika perinteisen kuuloista suomalaista arkea siis. Onko siinä avain mikromuovien välttämiseen?
Elämme keskellä mikromuoveja
Juomamme vesi tulee hanaan muoviputkia pitkin. Ostamamme ruoka myydään muovipakkauksissa. Sohvatyynyt, joilla istumme, on tehty tekokuiduista eli muovista. Vaatteet, joita puemme, on paljolti tehty muovista.
Mikromuovia on pölyssä, porkkanoissa, autoissa, vaatteissa, oluessa, merissä, maidossa, pelloissa, jäätiköillä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mikromuovia on ympäristön ja ruoan lisäksi löydetty ihmisen aivoista, keuhkoista, suolistosta ja ulosteesta, sydämestä ja valtimoista, maksasta, munuaisista, istukoista, kiveksistä, siemennesteestä, virtsasta, verestä, rintamaidosta ja luuytimestä.
On vaikeaa arvioida paljonko altistumme mikromuoveille. Nielemme ruuan ja juoman mukana niitä ruuansulatuselimistöömme.
Lisäksi hengitämme mikromuoveja kodin pölyn ja kaupunki-ilman kautta.
Suurin osa mikromuovista tulee ulosteen mukana ulos ja jatkaa matkaansa jätevedenpuhdistamoille. Riippuen puhdistamosta, mikromuovit jatkavat matkaansa meriin ja taas takaisin ihmisiin esimerkiksi kalan syömisen muodossa tai pysähtyvät puhdistamolle.
Meillä kaikilla on varmaankin mikromuoveja elimistössämme.
– Hengitämme ja nielemme mikromuovipalasia koko ajan. Kyllä meillä kaikilla on varmaankin jonkun verran mikromuoveja elimistössä, sanoo Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Arktisen yliopiston professori Arja Rautio.
Ja sitten on turkulainen Jari Vuorijoki, jonka veressä niitä ei ole käytännössä ollenkaan.
Pyörälenkeillä Vuorijoki pitää muovista juomapulloa, koska teräspullo ei pysy pyörän juomatelineessä.
Vuorijoki ei varsinaisesti välttele mikromuoveja, ainakaan terveyssyistä.
Muovia tuotetaan maailmassa yli 400 miljoonaa tonnia vuodessa. Periaatteessa kaikki muovi, mitä on tuotettu, hajoaa pikku hiljaa mikromuoveiksi.
– Mikro- ja nanokokoista muovia on ympäristössä valtavasti ja sitä tulee koko ajan lisää. Se huolestuttaa, sanoo Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Kaisa Raninen.
Hammaslääkäri hengittää mikromuoveja 25 tuntia viikossa
Valtava Urho-koira tulee heti omakotitalon ovella vastaan. Wilma Romppanen, 36, yrittää turhaan komentaa vasta vuoden ikäistä jättiä pysymään irti tulokkaista.
Olemme Raaseporissa toisen testihenkilön luona.
Trampoliini ja kaksi telttaa pihalla kertovat lasten kesätouhuista. Poika pelaa Minecraftia olohuoneessa.
Romppanen hätkähtää, kun kuulee, että hänen veressään on muovia suhteellisen paljon, 13 muovipartikkelia millilitrassa verta. Tulos on Measurlabsin mukaan selvästi koholla.
– Oho! Se on paljon, mutta en ole ehkä yllättynyt, kuitenkin ammatti huomioiden. Jos jollakin on paljon muovipölyaltistusta, niin ehkä juuri hammaslääkärillä, Romppanen sanoo.
Hän arvelee, että on saanut mikromuovia kasvoilla pidettävästä maskista, jonka läpi hengittää hammaslääkärin työssä 25 tuntia viikossa. Tai muovisista paikka-aineista, joista paikkoja ja hampaita muotoillaan.
Huolissaan Romppanen ei kuitenkaan tuloksesta ole.
– Minusta tuntuu, että olemme koekaniineja yhden sun toisen asian suhteen. Ei minulla ole nyt resursseja ruveta huolestumaan tästä, Romppanen sanoo.
Sen verran hän kuitenkin välttelee muovia, ettei käytä muovisia leikkuulautoja eikä lämmitä mikroaterioita omissa pakkauksissaan. Juomapullokin on lasinen. Imuroida pitää joka tapauksessa vähän väliä, kun kaksi koiraa tuovat hiekkaa ja karvaa sisälle.
Kukaan ei tiedä miten mikromuovit vaikuttavat ihmiseen
Mikro- ja nanomuovia päätyy ihmisten elimistöön ruuan, juoman ja hengitysilman mukana. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten se vaikuttaa ihmisten ja ympäristön terveyteen.
Tutkimus on vasta aivan alussa. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tutkimusta tarvitaan lisää.
– Mikromuoveja on ihan kaikkialla ja altistumme niille jatkuvasti. Sitä ei tiedetä, paljonko niille altistumme ja miten se vaikuttaa terveyteemme, sanoo Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Kaisa Raninen.
Tällä hetkellä Suomessa tutkitaan, miten mikromuovit vaikuttavat soluihin ja voivatko mikromuovit vaikuttaa suolistomikrobiston koostumukseen.
Korealaistutkimuksessa löydettiin terveyteen liittyviä vaikutuksia, kun mikromuovien määrä näytteissä oli kolme muovipartikkelia millilitrassa verta tai enemmän.
Se tiedetään, että mikromuovit aiheuttavat soluille stressiä ja aktivoivat tulehdusreaktioita soluissa. Pienet mikromuovihiukkaset voivat läpäistä suoliston pintakerroksen ja kulkeutua elimistöön. On epäilty, että elimistössä mikro- ja nanomuovit voivat lisätä matala-asteista tulehdusta ja vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan.
Kansainvälisissä tutkimuksissa mikromuovit on liitetty ainakin syöpään, alzheimeriin ja hedelmättömyyteen. Varmuutta syy-seuraussuhteesta ei kuitenkaan ole.
Aivojen rakenteelliset muutokset saattavat esimerkiksi alzheimerin taudissa kasata mikromuoveja aivoihin. Myös vaurioitunut suolisto läpäisee helpommin ruuan mukana tulevia mikromuoveja kuin terve suolisto.
Oliko siis ensin sairaus ja vasta sitten mikromuovit sisäelimissä ja aivoissa vai toisin päin? Sitä tutkimus ei vielä tiedä.
– Tutkimusnäyttöä mikromuovien yhteyksistä varsinaisiin sairauksiin ei vielä juuri ole. Niitä on myös vaikea tutkia, sillä sairaudet ovat usein monisyisiä, Raninen sanoo.
Mikromuovien vaikutuksia on tutkittu vasta solutasolla ja eläinkokeissa. Ihmisillä mikromuovien vaikutuksia ei ole vielä tutkittu.
Raution mielestä mikromuovien riskit liittyvät enemmänkin muovin kemiallisiin yhdisteisiin kuin itse muovipartikkeleihin. Esimerkiksi joidenkin ftalaattien eli muovinpehmentimien on todettu häiritsevän hormonitoimintaa. Niiden käyttöä on osittain rajoitettu EU:ssa.
Tutkijapiireissä suuri keskustelunaihe on, miten hyvin muovipartikkelit pääsevät solujen sisään ja paljonko niitä meihin pääsee.
– Varmaan tietyt elimet päästävät mikromuovia helpommin läpi kuin toiset. Minkä kokoiset pääsevät, millaisia kemiallisia yhdisteitä niissä on ja minkälaisia vaikutuksia niistä sitten on, Rautio kysyy.
Mihinkään näihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia, vaikka olemme eläneet erilaisten muovien ympäröiminä jo vuosikymmeniä.
Jos mikromuovien vaikutuksia ei tunneta tarkasti ja niitä päätyy elimistöön milloin mistäkin, kannattaako edes yrittää välttää mikromuoveja?
– Kyllä on järkevää pyrkiä ainakin vähentämään altistusta, Raninen sanoo.
Ihmiset ovat myös huolissaan mikromuovien terveysvaikutuksista. EFSAn selvityksessä 33 prosenttia kuluttajista nimeää mikromuovit yhdeksi tärkeimmistä elintarviketurvallisuutta koskevista huolenaiheistaan.
Lopulta kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma. Muovijätteen päätyminen ympäristöön pitäisi saada pysäytettyä ja sinne jo päätynyt jäte pois ympäristöstä. Kansainvälisellä muovisopimuksella pyritään tähän, mutta maiden välillä ei ole saatu sopua aikaiseksi.
Kokonaan muoveja ja mikromuoveja ei voi enää ympäristöstämme edes poistaa.
EU:n muovistrategian tarkoitus on rajoittaa kertakäyttöisiä muovituotteita ja tarkoituksella tuotteisiin lisättyjä mikromuoveja. Euroopan parlamentti on pyytänyt EFSA:lta myös riskinarviota mikromuoveista, jotta tiedetään mitä asialle pitäisi tehdä jatkossa.
Toisaalta mikromuoveja ei nähdä kovin merkittävänä terveysriskinä, ainakaan tällä hetkellä.
– Sanoisin, että stressi on pahempi asia kuin mikromuovit, Raninen sanoo.
Muovin kertymisestä ei stressaa ainakaan Jari Vuorijoki. Hän pyrkii arjen pienillä teoilla välttämään muovin kertymistä sekä omaan elimistöön että ympäristöön.
– Yritän vaihdella kalalajeja, joita syön. Käytän kestokassia ja kierrätän muovijätteeni, Vuorijoki sanoo.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
