PACIFIC PALISADES Mark ja Jennifer Sommer kävelevät talonsa raunioissa.
– Tässä olivat porrasaskelmat ja ulko-ovi, tuolla portaat, keittiö, ruokailuhuone ja olohuone. Tämä oli kaunis talo, todella kaunis talo, Mark Sommer sanoo.
Hän viittoilee eri puolille entistä taloaan, joka on nyt kasa tuhkaa ja nauloja.
– En pitänyt pylväistä, Jennifer Sommer tunnustaa.
Sommerien sekä heidän kahden tyttärensä, Talian, 22, ja Ellen, 17, unelmien koti tuhoutui maastopaloissa, jotka ovat riehuneet Los Angelesin ympäristössä tällä viikolla.
Palot alkoivat Pacific Palisadesin kukkuloilta tiistaina. Tuli on tuhonnut jo yli 10 000 rakennusta, ja kokonaisia asuinalueita on pyyhkiytynyt maan tasalle. Kuolonuhreja on nyt 16.
Sommerit ovat tottuneet maastopaloihin alueella. Mark Sommer sanoo, ettei hän voinut uskoa, että palo etenisi heidän kotiinsa asti. He olivat asuneet siinä 12 vuotta.
– Kun lähdimme, ajattelimme, että palaamme pian, sillä meidät on evakuoitu ennenkin.
He ottivat mukaansa vain parin päivän vaihtovaatteet, passit ja muut tärkeä asiakirjat sekä hääalbuminsa. Jennifer Sommer katuu, että ei ottanut mukaansa yhtään taulua, jotka hänen isoisänsä maalasi toisen maailmansodan aikana.
– Hän oli ensimmäinen amerikkalainen lääkäri, joka päästettin keskitysleirille. Pidin yhtä taulua käsissäni, mutta laitoin sen takaisin seinälle. Ajattelin, että se odottaa meitä, kun tulemme takaisin.
”En voinut uskoa sitä todeksi”
Liekkimeri eteni nopesti kukkulan laelta. Hirmumyrskyn voimalla puhaltaneet tuulet levittivät kekäleitä tulipalloina, jotka lensivät kilometrien päähän. Liekit valtasivat kaiken eteensä tulleen, myös Pacific Palisadesin idyllisen pikkukaupungin, jossa on vain hieman yli 20 000 asukasta.
Kirkko, ruokakauppa, koulu, pikku putiikit, suositut kahvilat ja ravintolat ovat kaikki historiaa. Niin myös kokonaiset naapurustot.
– Talomme syttyi palamaan 20.45, sillä näimme sen ovikellokamerasta, Mark Sommer kertoo.
Perhe oli lähtenyt kodistaan viimeisen kerran kuusi tuntia sitä ennen. Jennifer Sommer ei ollut valmis kohtaamaan todellisuutta.
– Vaikka nän liekit kamerassa, en voinut uskoa sitä todeksi. Ajattelin, että kotimme jäisi pystyyn, kun menin nukkumaan.
Kuin kuolema perheessä
Pariskunnan parhaat muistot liittyvät heidän lapsiinsa sekä naapureihinsa, jotka olivat heidän ystäviään.
– Muistan hyvin tyttärieni syntymäpäiväjuhlat, kun he olivat nuorempia. Ja illalliset kolmen ystäväperheemme kanssa, joista viimeisin oli sunnuntaina. Me kaikki menetimme kotimme.
Jennifer Sommer vertaa kotinsa menetystä perhettä kohtaavaan kuolemaan.
– Onneksi meilllä on edelleen toisemme ja palopaikalle tuleminen auttaa meitä aloittamaan suruprosessin.
Perhe harkitsee parhaillaan eri vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. Uuden miljoonakodin rakentaminen ei käy käden käänteessä, etenkään kun vakuutus korvaa menetyksestä vain osan.
– Tunnen sydämessäni, että rakennamme uuden talon, mutta siihen voi mennä vuosia, Mark Sommer miettii.
Uskoa huomiseen tuo läheisestä puusta kuuluva tuttu huhuilu.
– Tuo on meidän pöllömme, meidän huuhkaja. Sen huhuilun kuuleminen on minusta hyvä enne, sanoo Jennifer Sommer toiveikkaasti.
Huuhkajat asuivat kodin takana vielä pystyssä olevissa korkeissa kuusissa. Mark Sommer luuli niiden kuolleen palossa.
– Olen onnellinen, että ne selvisivät.
