Perhekoti on vaihtoehto ympärivuorokautiselle palveluasumiselle. Sen lisäksi, että perhekodissa eletään tavallista arkea, se on myös hoivamuotona edullisempi.
Vanha kyläkoulu on koti viidelle kehitysvammaiselle. Heistä huolehtii Mira Roivas, joka on toiminut perhehoitajana Kouvolan Saveron kylässä yli 30 vuoden ajan.
Kymenlaaksossa vammaisten pitkäaikaisia perhekoteja on kaksi, joista Mira pyörittää miehensä kanssa toista.
Talossa eletään tavallista arkea.
– Arki koostuu ruoanlaitosta, siivoamisesta, pyykkihuollosta, ulkoilusta, kaupassa käynnistä. Olemme normaali perhe, mutta elämme hieman erilaista elämää, sanoo perhehoitaja Mira Roivas.
Mira Roivaksen kaltaisia tarvittaisiin enemmän, sillä vammaisten pitkäaikaista perhehoitoa haluttaisiin Suomeen lisää. Nyt suunta on ollut laskussa.
– Useat perhekodit ovat lopettaneet eläköitymisen myötä, eikä uusia ole tullut tilalle kuten ennen, sanoo Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Sanna Kosonen.
Uusien perhekotien haku käynnissä
Kososen mukaan hyvinvointialueilla on vasta nyt herätty siihen, että perhehoidon määrät laskevat, ja asialle täytyisi tehdä jotain.
Useat hyvinvointialueet ovat käynnistäneet kampanjoita uusien perhekotien löytämiseksi. Perhehoitoliitto tukee hyvinvointialueita kehitysvammaisten perhehoidon vahvistamisessa.
Esimerkiksi Kymenlaaksossa uusien perhehoitajien haku on jatkuvasti päällä ja koulutuksia järjestetään pari kertaa vuodessa yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa.
Koulutus valmentaa perhehoitajaksi niin lastensuojeluun, ikäihmisille kuin vammaisille.
– Viime vuonna keskityttiin lastensuojeluun ja nyt ikääntyneisiin, jossa asiakasvirrat ovat lähteneet tasaiseen kasvuun. Vammaispalveluissa perhehoito on vielä tällä hetkellä vähäisempää, sanoo perhehoidon palveluiden palveluesimies Päivi Kytö Kymenlaakson hyvinvointialueelta.
Tavallista perhe-elämää
Perhehoidossa kehitysvammainen on kuin perheenjäsen, joka osallistuu kotitöihin ja elää kuten kotona. Sen lisäksi voivat käydä osallistavassa päivätoiminnassa.
Miia Aittomäki käy Parik-säätiön työtoiminnassa keittiötöissä arkipäivisin.
– Paitsi perjantai on kotipäivä. Silloin siivotaan. Kaikki siivoavat omat huoneet, kertoo Miia Aittomäki.
Perhekodissa vietetään normaalia perhe-elämää, kertoo Mira Roivas.
– Me olemme täällä heitä varten vuorokauden ympäri, mutta uskoisin, että pystymme tarjoamaan pikkuisen erilaista elämää kuin vahvasti tuetussa asumisessa. Me käymme uimassa, elokuvissa, ravintoloissa, elokuvissa, ulkomaanmatkoilla.
Sen lisäksi, että perhekodissa eletään tavallista arkea, se on myös hoivamuotona edullisempi. Perhehoidon kustannus asukasta kohti on Kymenlaakson hyvinvointialueella noin 30-40 prosenttia halvempi, kuin jos henkilö asuisi ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
Perhehoitajalla on sydän auki.
Mira Roivas
Perhehoitajalta ei edellytetä sosiaali- tai terveysalan koulutusta, mutta lakisääteinen ennakkovalmennus vaaditaan. Lisäksi tarvitaan sopivaa luonnetta, yhteistyökykyä ja perhehoitoon soveltuvat tilat ja olosuhteet.
Vaikka koulutuksia on Kymenlaaksossa tarjolla tiheään, ei uusia perhehoitajia kouluteta yli tarpeiden.
– Kaikille perhehoitajille on löydyttävä riittävästi asiakkaita, jotta toiminta on kannattavaa, sanoo perhehoidon palveluiden palveluesimies Päivi Kytö Kymenlaakson hyvinvointialueelta.
Mira Roivas toivoo, että perhekoteja olisi paljon enemmän.
– Tämä sopii ihmiselle, jolla on sydän auki. Oma ydinperhe ja toinen perhe pitää pystyä yhdistämään siten, että teistä tulee yksi kokonainen perhe, ja se on taitolaji, sanoo Mira Roivas.
