Se päivä oli leikin loppu.
Kun 7-vuotias Jasir istui ensimmäisenä koulupäivänä pulpettiin, tuntui kuin kaikki olisi jo ohi.
– Ennen ekaluokkaa elämäni oli leikkiä. Sitten yhtäkkiä kaikesta tuli vakavaa, Jasir Osman muistaa.
Hetki espoolaiskoulussa palautuu helposti mieleen, vaikka siitä on jo 25 vuotta.
Koulussa hän valitsi pellen roolin, kiusasi opettajaa ja hauskuutti tempuillaan muita. Oikeasti ahdisti.
– Vihasin koulua. En ikinä saanut hyviä arvosanoja. Ajattelin, että olen huono ja tyhmä.
Jos hän kertoo kaikesta tässä, siitä voi olla jollekin toiselle hyötyä, ehkä nuorelle, hän ajattelee nyt.
Jasir Osman selvitti yläasteen rimaa hipoen. Koulunkäynti loppui siihen.
Kun harrastusmielessä ystävien kanssa perustettu tanssiryhmä lopetti, hän ei ”oikein tehnyt enää mitään”.
Alkoi alamäkeen johtanut haahuilu, josta ei ole jäänyt paljon iloista muisteltavaa tai ylpeilyn aiheita.
– Olin huonoilla teillä. Olin masentunut ja pohjalla. Minulla ei ollut unelmaa, ei haavetta. Menetin toivoni itseni suhteen.
Voin tosi huonosti.
Jasir Osman
Päivät valuivat tietokonepelejä pelaten, välillä bilettäen.
Osman sanoo, että peliriippuvuus muistuttaa alkoholistin addiktiota: vain yksi peli, ja siitä seuraa loputon pelisessio kuin pitkä ryyppyputki.
– Nyt uskon, että kaikki tapahtuu niin kuin täytyy tapahtua, jotta pääsee sinne, minne oikeasti pitää päästä.
Hänen mielestään on kuitenkin hyvä uskoa hyvään.
– Jos tää make sense?
Ystävän kysymys muutti kaiken
Sellon kirjaston nuorten osastolla Espoossa sai pelata pelikonsoleilla FIFA-jalkapallopeliä.
Sinne hän oli matkalla, kun sattumalta törmäsi lapsuudenystäväänsä. Tämä kertoi kiinnostuneensa näyttelijän ammatista ja kysyi: ”Mitä sä aiot elämässäsi?”
Jasir ei ollut pohtinut ainakaan näyttelijäksi ryhtymistä.
– En edes tiennyt, että sellainen ammatti on kuin näyttelijä!
Kirjaston tietokoneella hän täytti hakemuksen saman kansanopiston draamalinjalle kuin kysymyksen esittänyt ystävä.
Teatterikorkeakouluun valitaan opiskelijoita vuosittain vain kourallinen. Jasir Osmanille ovet avautuivat kolmannella yrityksellä.
– Pääsin ympäristöön, missä tapasin samanhenkisiä ihmisiä ja koin onnistumisen tunteen. Olen todella ylpeä itsestäni, että valmistuin sieltä. Se on ollut elämäni tärkeimpiä juttuja.
Kuin elämään olisi palannut leikki, joka oli ollut jo pitkään poissa.
– Konkreettisesti se tuntui siltä, että synnytin mun sisäisen lapsen, hän sanoo.
Atlantis Pasila -sarjan tähti
Parkkipaikan hämärässä nurkassa pakettiautosta kömpii ulos nuori mies. Hän on Kauri, Yle Areenan uuden Atlantis Pasila -sarjan päähenkilö.
Jasir Osman näyttelee 27-vuotiasta Kauria, joka on lopettanut työnsä Atlantis-baarissa ja haaveilee lähtevänsä pakettiautollaan Portugaliin surffaamaan.
Kauri kaipaa vapautta, suhtautuu elämään rennosti ja on sitoutumiskammoinen.
– Ihan kuin rooli olisi kirjoitettu minulle. Pystyn monilta osin samaistumaan häneen.
Oon pakoillut kaikkea vakavaa.
Jasir Osman
Uudessa sarjassa seurataan baarin nuoria työntekijöitä ja asiakkaita betonin harmaassa Itä-Pasilassa.
Osmanin mielestä Atlantis Pasila kertoo uskottavasti Z-sukupolven elämästä ja ajatuksista. Noin kolmekymppisiä nuoria vaivaa epävarmuus opinnoissa ja työelämässä.
– Ajatellaan, että mitä jos tuolla onkin jotain parempaa, mitä jos tunnen jotain enemmän ja saan paremman fiiliksen jostain muusta.
Se koskee myös ihmissuhteita – pelottaa avata itsensä toiselle ihmiselle.
– Pelkään itsekin tulevani ihmissuhteissa torjutuksi.
Koosteen kuvat Atlantis-sarjasta:
Risanaamiosta tuli somesuosikki
Jasir Osmanin äiti on suomalainen ja isä Sudanista. Hän on itse asunut koko elämänsä Suomessa.
– Vaikka muille puhunkin slangia, mummolle olen aina puhunut hyvää suomen kieltä.
Jasir on arabiaa ja tarkoittaa rohkeaa.
Hiljattain Atlantis-sarjan nähnyt henkilö otti häneen yhteyttä Instagramissa: saanko antaa koiralleni nimesi Jasir? Loukkaantuuko?
– Vastasin, että se on suuri kunnianosoitus. Siistiä, että joku nimeää koiransa minun mukaan.
Kun nimeä lukee väärinpäin ja lisää lapsuuden sankarista, Mustanaamiosta lopun, syntyy Risanaamio. Sillä nimellä hänet löytää sosiaalisesta mediasta.
Somessa kaikki on kiillotettua.
Jasir Osman
Somea tehdessä nimi antaa suojan. Risanaamio voi olla somettava influensseri, mutta naamion takana on oikea Jasir.
– Some on usein feikkiä ja monesti kuva ihmisestä on vääristynyt.
Pelkästään lyhytvideopalvelu Tiktokissa Risanaamiolla on jo 124 000 seuraajaa.
Suosituimmilla videoilla on yli miljoona katselukertaa.
Välillä päästävä adhd-moodista
”Hei beibuliini, mä oon vähän miettinyt”, Jasir aloittaa Tiktok-videonsa, ja siitä jatkuu parisuhdesketsi, jossa hän näyttelee itse kaikki roolit.
Ajatuksena on tuoda muille iloa. Teatterikorkean opinnoista on ollut hyötyä: omaa häpeää on helpompi sietää ja kestää.
Videoiden tekeminen alkoi korona-aikana täyttämään yleistä hiljaiseloa. Siitä lähtien hän on esittänyt seuraajilleen tekemäänsä musiikkia, tanssia ja elokuvallisia lyhyttarinoita.
Kun teen jotain, menen siihen täysillä.
Jasir Osman
Välillä hän laittaa Risanaamion pitkälle tauolle.
Seuraajat eivät saa uutta tykättävää ja älypuhelin vaihtuu vanhaan ”nokialaiseen banaanikapulaan”. Sillä ei voi kuvata, selata tai päivittää sosiaalista mediaa.
Pisimmillään sometauot ovat kestäneet kuukausia.
– Silloin olen enemmän elossa. Otan kirjan ja luen. On rauhallisempi olo, kun aivot eivät ole koko ajan adhd-moodissa.
Jasir Osman löysi oman juttunsa
On iltapäivä ja Jasir on käymässä Ylessä Pasilassa. Seuraavana päivänä hän muuttaa Kalliosta Turkuun. Tavarat ovat pakkaamatta ja muuttoauto varaamatta.
Moni stressaantuisi, mutta ei hän. Pakattavaa ei ole paljon. Hän ei kerää kotiinsa tavaroita ja huonekaluja.
– Tykkään ajatuksesta, että voin vain helposti lähteä ja tulla, jos siltä tuntuu.
Olen onnellinen.
Jasir Osman
Hänet on helppo kuvitella asumaan pakettiautoon kuten Atlantis-sarjan Kauri.
– Kelaa, että olisi kunnollinen paku, missä pikku keittiö. Kelaa: ajaisit sen jonnekin rannalle vaikka Australiaan. Nukkuisit siellä ja romanttisesti katsoisit tähtiä – ajattele tähtiä, Osman kehottaa.
Hän herää haaveilustaan ja tunnustaa, että luultavasti miettisi pakettiautossa työtään Suomessa.
– Otan muissa asioissa rennosti, mutta näyttelijän työhön suhtaudun vakavasti. Olen löytänyt oman juttuni. Teatteri on mun koti.
Jos Jasir Osman voisi nyt puhua 7-vuotiaalle pulpetissa istuvalle pikkupojalle, hän sanoisi: kaikki järjestyy.
