Lapin vanhimmassa kaupungissa, yli 400-vuotiaassa Torniossa asuva Eija-Sinikka Juho ihastui vuonna 1860 rakennettuun hirsitaloon ja päätti remontoida sen miehensä Simonin kanssa.
Välillä remontin laajuus on mietityttänyt, mutta periksiantamattomuus ja rohkeus uuden oppimiseen ovat ajaneet eteenpäin.
– Tuttu arkkitehti sanoi hauskasti, että kyllähän näitä oikeanlaisia hulluja tänne Lappiin vielä mahtuu, Juho hymyilee.
Lapin ely-keskuksen mukaan kiinnostus vanhojen rakennusten korjausrakentamista kohtaan on kasvanut Lapissa vuosittain. Rakentamisen historiaa tuntevista restaurointialan asiantuntijoista on kuitenkin suuri pula.
He ovat tärkeitä muun muassa oikeiden korjausmenetelmien ja materiaalien valinnoissa.
– Heistä on huutava pula. Lapissa toimii vielä muutama, mutta ikääntymisen myötä heidänkin määrä vähenee, kertoo Lapin ely-keskuksen ylitarkastaja Riku Tapio.
Tapion mukaan osa taloremonteista on jäänyt jopa toteuttamatta, koska asiantuntijoita ei ole ollut riittävästi.
Tilannetta on pyritty paikkaamaan paikallisten museoiden asiantuntijoiden avulla ja ely-keskuksen oman neuvonnan kautta. Tutkintoon tähtäävää restaurointialan koulutusta tarvittaisiin kuitenkin lisää pohjoiseen, korostaa Tapio.
”Jännittää ja kustannukset voivat helposti karata käsistä”
Eija-Sinikka Juho tiedostaa vanhojen talojen remontoinnissa piilevät riskit.
– Jonkinlainen riskihän vanhoissa taloissa aina on, mutta niinhän se on kaikissa taloissa.
Suuren talon remontoiminen on valtava urakka, mutta onneksi lähipiiristä löytyy apukäsiä, muun muassa sähköasentajia. Lisäksi alan asiantuntija on tarkistanut talon ennen remonttia ja antanut vinkkejä kunnostukseen.
– Olen myös saanut oppia hirsirakenteista ja lukenut aiheesta jo viisi vuotta ennen kuin ostimme talon. Kyllähän se aina välillä jännittää ja kustannukset voivat helposti karata käsistä näin vanhoissa taloissa.
Torniosta löytyy myös Eira ja Tapani Pärssisen vuonna 1914 rakennettu talo, joka on jo kauttaaltaan remontoitu.
Remontin jälkeen voi nauttia: ”me ollaan nyt pelastettu yksi vanha rakennus”
Pärssisten talo on käynyt läpi suurremontin 1990- ja 2000-luvun taitteessa. Eläkkeellä oleva lääkäri Eira Pärssinen muistelee, kuinka he remontoivat taloa töidensä ohella, ilman mitään kokemusta.
– Minä lähinnä maalasin kattoja, lattioita, ikkunoita ja ovia. Emme itse osanneet rakentaa, mutta toki meillä oli kirvesmies, sähkömies sekä LVI-alan asiantuntijoita eli saimme paljon apua.
Vanhan rakennuksen kunnostaminen oli Pärssisille erityisen tärkeää.
– Minulla on sellainen hassu ajatus, että me ollaan nyt pelastettu yksi vanha rakennus. Tämä on ollut niin hieno matka meidän elämässä. Vähän surettaa, kun alkaa ikää tulla nyt näin paljon ja ajattelee jo, että miten tästä voi edes luopua, hymyilee Eira Pärssinen.
Kulttuurihistorian vaalimiseen tarvitaan lisätukea
Ympäristöministeriö on viime vuosina osoittanut rakennusperinnön hoitoon tukea 1,7 miljoonaa euroa vuodessa. Avustukset jaetaan ely-keskuksille, jotka myöntävät tukea remontoijille.
Lapin ely-keskus saa vuosittain myönnettäväksi noin 110 000 euroa. Lapissa korjausavustusta haetaan vuosittain 60–80 vanhan rakennuksen kunnostamiseen.
Riku Tapion mukaan Lappiin myönnetty avustus on riittämättömän pieni.
– Lapin kulttuuriympäristön vaalimisessa olisi vuosittain tarvetta paljon isommalle summalle, jopa yli miljoonalle eurolle. Pyrimme kuitenkin, että ainakin tärkeät ja merkittävimmät kohteet tulisivat avustuksen piiriin.
Tapio kuitenkin korostaa, että pienikin summa voi madaltaa remonttikynnystä.
– Asiakkaiden mukaan pienikin raha saa kiinnostumaan remontista. Avustus voi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä korjauskuluista ja tuntuuhan se tietenkin mukavalta, jos vaikka 10 000 euron hankkeeseen saa 5000 avustusta.
Myös Eija-Sinikka Juho on saanut avustusta talonsa kattoremonttiin.
– Tässä oli 1970-luvun sinkitty katto, jossa oli jo muutamia reikiä. Aluksi ajattelimme laittaa huopakaton, mutta päädyimme avustuksen myötä konesaumattuun peltikattoon, koska se kestää pidempään.
Ympäristöministeriön, kulttuuriympäristöihin ja rakennusperintöön erikoistuneen, erityisasiantuntijan Reko Korhosen mukaan avustuksella on suuri merkitys juuri rakennuksen kunnostuksen käynnistymisen sekä kohteen säilymisen ja käytön kannalta.
Vuosittain ympäristöministeriön avustuksella käynnistyy korjaushankkeita noin 20 miljoonan euron edestä.
– Avustusten taloudelliset vaikutukset ovat näin ollen moninkertaisia suhteessa avustussummiin. Selkein lisäarvo syntyy kun kunnostus käynnistyy aiemmin ja se toteutetaan laadukkaammin kuin ilman avustusta. Hyötyä syntyy myös kohteen käyttöiän pidentyessä ja käyttökustannusten alentuessa, sanoo Korhonen.
Koko maassa rakennusten remontteihin haettujen avustusten määrissä on ollut suurtakin aaltoliikettä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hakemuksia on tehty vuosittain noin 600-1000.
Myös Museovirasto jakaa vuosittain noin 1,5 miljoonaa euroa entistämisavustusta, joka on tarkoitettu rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämiseen.
