Ylen haastattelemat kolmekymppiset kertovat, miksi he eivät hankkineet lapsia nuorina. Kyse oli muustakin kuin halusta tai siitä, etteivät he olisi kuulleet hedelmällisyydestä.
Anna Polo,
Henna Korkala,
Emilia Pakkala
Miksi suomalaiset eivät saa lapsia alle kolmekymppisinä? Muuttaisiko rahakannustin asiaa?
Kysyimme asiaa heiltä itseltään Ylen verkkosivuilla ja saimme yli 250 vastausta. Ihmisillä oli lukuisia syitä olla hankkimatta lapsia nuorina, mutta esiin nousivat muun muassa tahaton lapsettomuus, vaikeus löytää puolisoa, huoli maailmantilanteesta ja oma taloudellinen epävarmuus.
Tässä jutussa kolme kolmekymppistä kertoo, miksi he eivät ole saaneet lapsia nuorina.
”Ajattelin naivisti, että perhe vain tehdään”
Kun Rovaniemellä asuva Meri-Tuulia Heinonen Kaiponen, 31, tapasi nykyisen puolisonsa 20-vuotiaana, ajatus oli, että lapsi saisi tulla heti.
– Ajattelin naivisti, että perhe vain tehdään. Ensimmäiset puoli vuotta ajattelimme, että lapsi tulisi pian.
Lasta ei tullut huolimatta kymmenen vuoden yrityksestä, ovulaatiotesteistä, lääkkeistä ja itse maksetuista hedelmöityshoidoista.
Hoitoihin meni yli kymppitonni rahaa. Apua julkiselta puolelta ei saanut, koska Heinonen Kaiposen painoindeksi oli yli 35:n.
Heinonen Kaiponen oli päättänyt, että ellei hän olisi raskaana 30-vuotiaana, hän luovuttaisi.
29-vuotiaana hän onnistui laihduttamaan 40 kiloa, ja pariskunnan lähete julkisen puolen hoitoihin hyväksyttiin. Viikkoa ennen ensimmäistä käyntiä hän teki kuitenkin positiivisen raskaustestin. Kolmekymppisiä ja babyshowereita vietettiin samalla kertaa.
Hänestä tuntui pahalta kuulla ehdotuksesta, jonka mukaan lapsen hankkimisesta alle kolmekymppisenä saisi rahaa.
– Mielestäni siinä annetaan ymmärtää, että on omassa päätäntävallassa, milloin lapsia tehdään. Voi niitä alkaa tekemään, mutta on eri asia, milloin niitä tulee.
Väestöliiton esityksessä esitetään tukea myös hedelmöityshoitoihin.
Lasta ei halua hankkia, koska raha huolettaa
– Syy on suoraan sanottuna raha.
Näin tamperelainen Saara Leutola, 34, kertoo siitä, miksi hänellä ei ole lapsia.
Hän on freelancer elokuva- ja tv-käsikirjoittaja ja osatyökykyinen, minkä takia hän kokee olevansa väliinputoaja byrokratiaviidakossa.
Myös kempeleläinen Joni Kangas, 28, kokee, että taloudellinen epävarmuus vaikeuttaa päätöstä lapsen hankkimisesta. Hän on töissä ja opiskelee samalla konetekniikkaa.
Lisäksi häntä mietityttää maailman tila, etenkin ilmastonmuutos ja polarisaatio.
Tulevaisuuteen liittyy epävarmuutta myös henkilökohtaisella tasolla. Kankaan puoliso hakee parhaillaan työlupaa Suomeen.
Hän ei myöskään koe, että olisi ollut hyvä vanhempi parikymppisenä.
– Jos suoraan puhutaan, onneksi en ole hankkinut lapsia aikaisemmin. Elämä oli paljon enemmän rellestystä.
Kolmekymppisestä tietoa hedelmällisyydestä on vähintään tarpeeksi
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Piltosen mukaan Suomessakin on tehty tutkimuksia, joista käy ilmi, että erityisesti nuorilla miehillä on aika huonot tiedot naisen lisääntymisen ikärajoista. Naisten tietämys on hänen arvionsa mukaan parempi, mutta siinäkin on työnsarkaa.
Toisaalta suurin osa Ylelle vastanneista yli 250 ihmisestä kertoi, että he olivat kuulleet hedelmällisyyden laskevan jo 30-vuotiaana. Monet olivat saaneet aiheesta tietoa tuskastumiseen asti. Yksi heistä oli Saara Leutola.
– Olen saanut, ihan liikaa. Koen valistuksen syyllistävänä, ihan kun en jo tietäisi näitä asioita.
Piltonen sanoo, että sosiaalinen kypsyys saada lapsia saavutetaan yhteiskunnassamme myöhään.
– Siinä on tietynlainen illuusio siitä, että biologia seuraisi tätä yhteiskunnallista kehitystä, ja valitettavasti se niin ei ole.
Hänestä jokaisen kannattaisi tiedostaa oman hedelmällisyyden rajallisuus. Hän kehottaa ihmisiä tekemään aktiivisen päätöksen siitä, haluaako lapsia.
Piltosen mielestä yhteiskunnassa tarvitaan lisää myönteisempää puhetta lapsista ja lapsiarjesta. Hänestä vallalla on myös kuva siitä, että lapsia varten pitäisi olla jotenkin erityisen hyvin valmistautunut ja hankkinut monenlaista.
– Lapsille riittää huolenpito ja rakkaus.
Piltosen mukaan on hyvä, että yhteiskunnassa on alettu käydä keskustelua hedelmällisyydestä ja syntyvyydestä. Yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa ihmisten lapsitoiveisiin on kuitenkin rajallinen.
