Tampereen ja Turun yliopistojen tutkimuksen mukaan muistisairaus ja hoivakotiin muuttaminen vaikuttavat ihmisen sosiaaliseen elämään.
Kai Pohjanen,
Linnea Pitkänen
Etenevä muistisairaus, kuten Alzheimerin tauti, sulkee ihmiset helposti sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle.
Tämä käy ilmi Tampereen ja Turun yliopistojen tuoreesta tutkimuksesta.
Tutkijat selvittivät sosiaalisen kuoleman ja hoivakodissa asumisen yhteyksiä haastattelemalla muistisairautta sairastavien ihmisten läheisiä.
Sosiaalisella kuolemalla tarkoitetaan sitä, että ihmistä ei nähdä vuorovaikutuksen arvoisena ja hänet suljetaan kaiken vuorovaikutuksen ulkopuolelle.
Yliopistotutkija Jari Pirhonen kertoo, että jo pelkkä diagnoosi muistisairaudesta laittaa ihmisen syrjään.
– Ihmiset alkavat nähdä muistisairaan diagnoosin kautta. Siinä saattaa esimerkiksi tippua entisiä ystäviä pois, Pirhonen toteaa.
Ennakkoluulot näkyvät hoidossa
Muistisairautta sairastavien ihmisten hoito voi kärsiä kielteisistä ennakkoluuloista.
Tutkimuksen mukaan hoivakotiin muutto vähensi sosiaalisten kontaktien määrää huomattavasti. Yhteydenpito hoivakodissa asuvaan perheenjäseneen jäi usein yhden tai muutaman läheisimmän henkilön varaan.
Muistisairas ihminen saattaa kokea yksinäisyyttä tai aiemmin aktiivinen voidaan kokea vetäytyneeksi. Se ei välttämättä ole pelkästään sairauden seurausta.
Tulokset osoittivat, että sosiaalisten verkostojen vähenemiseen vaikuttivat vahvasti sairauteen liittyvät stigmat, kuten oletukset sairauden vaikutuksesta toimintakykyyn, ihmisen tarpeisiin, käyttäytymiseen sekä sosiaaliseen identiteettiin.
– Stigma voi pahimmillaan johtaa muistisairaan henkilön sosiaaliseen kuolemaan, jolloin hänet eristetään muista ja hänen tarpeensa sivuutetaan, Pirhonen kertoo.
Osaa muistisairaiden läheisistä oli pyydetty vähentämään yhteydenpitoa.
Asiaa oli perusteltu sillä, että hoivakodista otetaan yhteyttä läheiseen, mikäli jotain vakavaa sattuu.
– Silloinhan ei ymmäretä, mitkä ovat ”Sepon” tai ”Marjatan” oikeat tarpeet: että rakkaat ihmiset käyvät, että he ovat elämässä mukana, Pirhonen sanoo.
Sosiaalinen kuolema voidaan estää
Tutkimuksen perusteella hoivakotien toimintakulttuurilla ja henkilöstön asenteilla on suuri merkitys muistisairaiden ihmisten elämänlaatuun.
Kun sosiaalista hyvinvointia tuetaan aktiivisesti, sosiaalinen kuolema ei ole väistämätön.
– Sosiaalinen kuolema ei ole peruuttamaton – ihmisiä voidaan palauttaa merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, kunhan heitä kohdellaan tasa-arvoisesti, Jari Pirhonen toteaa.
Tutkijoiden mukaan hoivakodeista pitäisi luoda ympäristö, joka tukee sairastuneiden sosiaalista hyvinvointia ja kutsuu omaiset mukaan asukkaan arkeen.
– Siihen riittää, että menet vaikkapa hoivakotiin ja kysyt muistisairasta ulkoilemaan yhdessä. Siinä ei tarvita sen kummempia juttuja, Pirhonen summaa.
