Arkeologisessa tutkimuksessa on saatu uutta tietoa viikinkiajan pellavan käytöstä ja viljelystä. Pellavan siemenistä voidaan puristaa öljyä ja varsista erottaa kuituja.
Arkeologisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että pellavaa alettiin viljellä Pohjolassa jo yli 2 000 vuotta sitten. Toistaiseksi ei vielä tarkasti tiedetä, mihin kaikkeen pellavaa käytettiin ja miten sitä viljeltiin muinaisina aikoina.
Ahvenanmaalta arkeologisilta kaivauksilta löytyneet, yhteen puristuneet ja palaneet pellavansiemenet ovat kuitenkin tuoneet lisää tietoa pellavan käytöstä ja viljelystä.
Vuonna 1953 Tjudnäsissä muinaista talonpohjaa tutkittaessa arkeologien käsiin päätyi parikymmentä harvinaista pellavakakkua. Löydöt kuitenkin unohtuivat kokoelmiin yli puoleksi vuosisadaksi.
Nyt arkeobotanisti Santeri Vanhanen ja meriarkeologian professori Kristin Ilves ovat tutkineet löytöjä uusilla menetelmillä.
Radiohiiliajoituksen perusteella pellavansiemenlöydös ajoittuu viikinkiajalle. Tulloin, 900-luvulla, pellavasta on ainakin puristettu öljyä ja sitä on osattu myös lannoittaa.
Pellavakakut koostuivat vieri viereen puristuneista hiiltyneistä pellavansiemenistä, joita oli yhteensä noin 100 000.
Kylmäpuristettua pellavaöljyä voidaan käyttää muun muassa ravintona ja lämpöpuristettua käsitöihin.
– Ehkä pellavansiemenet hiiltyivät, kun niitä puristettiin lämmön avulla. Öljy lienee saatu talteen ja sitä voitiin käyttää esimerkiksi puun pintakäsittelyyn, tutkijat arvioivat.
Pellava on yksi maailman varhaisimmista viljelykasveista
Pellavaa tiedetään viljellyn Lähi-Idässä jo 10 000 vuotta sitten. Keski-Eurooppaan se saapui varhaisimman kivikautisen viljelykulttuurin, nauhakeramiikan mukana, noin 7 000 vuotta sitten.
Pohjolassa pellavan viljely alkoi kuitenkin nykytietämyksen valossa paljon myöhemmin, vasta pronssikauden lopulla, noin 2 500 vuotta sitten.
Suomen varhaisin pellavalöydös on 1 800 vuoden takaa Salosta. Radiohiiliajoituksen perusteella nyt tutkitut pellavansiemenet ajoittuvat viikinkiajalle (880–1020 jaa.)
Tuore tutkimustulos paljastaa, että pelloilla kasvoi tulloin myös nykyään hyvin harvinaisia pellavan rikkakasveja. Kakkujen yhteydestä löytyi satoja rikkakasvien siemeniä, kuten pellavaraiheinää ja pellavanvierasta. Molemmat kasvit ovat hävinneet Suomesta, koska pellavan viljely on niin vähäistä.
Tulosten perusteella viikinkiajan ahvenanmaalaiset lannoittivat ahkerasti paitsi kasvattamaansa pellavaa, myös vehnää, ohraa, ruista, kauraa ja hernettä.
Lantaa kerättiin kotieläimiltä, mutta tutkijat pitävä mahdollisena, että tähän tarkoitukseen on käytetty myös merilevää, kalanperkeitä tai hylkeen luita.
Kuuntele lisää viikinkiajasta:
