Neljän lapsen äiti Emma Myntti ei edes muista, milloin hän on käynyt viimeksi kampaajalla. Hammaslääkärin tuoliin hän ei ole istahtanut kahteen vuoteen, vaikka tarvetta olisi ollut. Perheen rahat ovat tiukilla, joten äiti nipistää omista tarpeistaan.
– Ruokakaupassa mietin tarkkaan, mitä ostan. Ostan tarjouksesta kerralla vähän enemmän esimerkiksi lihaa ja leipää pakastimeen. Ruokaan rahan on riitettävä. Siitä en ala tinkimään, jostain muualta on pihistettävä, Myntti sanoo.
Myntit asuvat Pohjois-Pohjanmaan noin 1 000 asukkaan Merijärvellä, jossa on Tilastokeskuksen mukaan asukaslukuun suhteutettuna Suomen pahin lapsiperheköyhyys: hieman yli tuhannen asukkaan kunnassa liki 90 lasta asuu pienituloisessa perheessä.
Yle on julkaissut koneen, josta voi katsoa pienituloisissa perheissä elävien lasten määrät kunnittain. Pienituloiseksi katsotaan henkilö, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia vuosittaisesta mediaanitulosta.
Myös Myntit pitävät tarkkaa kirjaa taloudestaan, jotta rahat riittävät kaikista tärkeimpiin tarpeisiin.
Merijärven lapsiperheiden vähävaraisuuden taustalla on useampia syitä. Yksi niistä on arvomaailma, joka muualta on jo kadonnut.
Palveluihin kymmeniä kilometrejä
Myntin perheen omakotitalo sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Merijärven keskustasta metsän reunassa. Pihassa on tilaa lasten leikkiä, sisällä kodikasta ja siistiä.
Perheen isä työskentelee maatalousyrittäjänä ja ahertaa pitkää päivää navetassa. Äiti on kotona 1-vuotiaan kuopuksen kanssa. Kolme vanhinta lasta, 11- ja 9-vuotiaat tytöt ja 8-vuotias poika, käyvät koulua kirkonkylällä ja kulkevat koulumatkansa taksilla.
Kotiin tultuaan isoveli pyöräyttää 1-vuotiaan selälleen ja kutittelee tätä mahasta. Sisko kikattaa onnellisena.
Rakkautta riittää. Rahaa ei niinkään.
Videolla Emma Myntti kertoo, mitä pakastimesta löytyy:
Perheen isoimmat kuluerät ovat ruoka ja päivittäistavarat. Yllättävän paljon rahaa menee myös autoiluun, sillä maaseutupitäjästä palvelut ovat karanneet kauaksi. Merijärvellä on vain yksi ruokakauppa. Lähimmät marketit löytyvät Ylivieskasta, Oulaisista ja Kalajoelta, jonne on matkaa noin 20–30 kilometriä.
Linja-autoa on syrjäkylällä turha odotella.
– Auton vakuutus- ja polttoainekustannuksiin menee yhteensä noin 500 euroa kuukaudessa, Myntti laskeskelee.
Autoa tarvitaan myös silloin, kun lapsia pitää kuskata harrastuksiin tai vaikkapa oikomishoitoon naapurikuntaan – usein monta kertaa viikossa.
Nelipyöräinen rahasyöppö
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Merijärven-yhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Saukko näkee juuri pitkät matkat palveluihin yhtenä syynä merijärvisten lapsiperheiden vähävaraisuuteen. Oma auto tulee kalliiksi, mutta se on arjessa pakollinen kuluerä. Usein autoja pitää olla kaksi, jos molemmat vanhemmat käyvät kodin ulkopuolella töissä.
Toinen pienituloisuutta selittävä tekijä on Saukon mukaan se, että perheissä on paljon lapsia. Merijärvellä asuu paljon vanhoillislestadiolaisia, mutta monissa muissakin perheissä on enemmän kuin yksi tai kaksi lasta.
– Täällä eletään niin kuin muuallakin maaseudulla vielä agraariyhteiskuntaa ja elämää, jossa arvostetaan sitä, että perheessä on useampi lapsi. Kun välimatkat ovat pitkiä, monesti on ehkä kannattavampaa, että toinen vanhempi hoitaa lapsia kotona. Työmatkakustannukset voivat haukata ison osan perheen taloudesta, hän pohtii.
Katso videolta, miten Emma Myntti säästää arjessa:
Näin on myös Myntin perheessä. Äiti Emma hoitaa kotona kuopustaan. Osin syynä on raha, osin arvovalinta.
– Jos kävisin muualla töissä, polttoainetta kuluisi paljon. Jäisikö siitä kuitenkaan niin paljon käteen, että se kannattaisi? Olisiko se sen arvoista, jos lapselle tulee pitkät hoitopäivät? Mielelläni olen kotona, kun lapset tulevat koulusta. Jaksan illalla viedä heitä harrastuksiin.
Merijärvellä on muun muassa kerhotoimintaa, mutta usein lasten harrastuspaikatkin sijaitsevat kaukana toisella paikkakunnalla.
Kunta polttoaineen myyjänä
Merijärven kunnanjohtajan Kari Jokelan mukaan yksi syy kunnan lapsiperheköyhyyteen on se, että monen merijärvisen koulutustaso on suhteellisen alhainen. He työllistyvät pienipalkkaisille aloille.
– Merijärveltä käydään töissä naapurikunnissa palvelualoilla. Kovapalkkaisia töitä ei ole tarjolla omassa kunnassa eikä lähialueillakaan.
Tilanne ei ole kohenemassa ainakaan lähitulevaisuudessa. Jokelan mukaan kunnan talous on niin heikolla tolalla, että kunnan työntekijät lomautetaan tänä vuonna kahdeksi viikoksi. Kunnassa on runsaat 50 vakituista työntekijää eli kahden viikon palkan menetys kirpaisee monessa perheessä.
Jokela sanoo, että kunnalla on lopulta vähän keinoja kohentaa lapsiperheiden tilannetta.
– Jos vain saisimme kuntaan jostain lisää palveluita ja työpaikkoja. Sillä olisi ehkä suurin vaikutus.
Yhden palvelun kunta on onnistunut säilyttämään: se on jo yli kymmenen vuoden ajan itse huolehtinut polttoaineen myynnistä Merijärvellä. Jokela kertoo, että harvinaiseen ratkaisuun päädyttiin, kun kaupalliset yhtiöt eivät pitäneet myyntipisteen perustamista pikkukuntaan kannattavana bisneksenä.
– Polttoaineen myynti ei ole kunnalle mikään rahasampo, mutta se on palvelu, jonka haluamme kuntalaisille tuottaa, sanoo Jokela, henkilö, joka päättää kunnassa polttoaineen hinnan.
Vaikka Merijärvellä monessa lapsiperheessä ovat rahat vähissä, valtaosa merijärvisistä elää normaalia lapsiarkea iloineen ja suruineen, MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Saukko muistuttaa. Hänen mukaansa kunnassa lasten peruspalvelut ovat kunnossa ja perheet saavat apua, jos sitä tarvitsevat. Uusi koulukin on suunnitteilla.
Kunnanjohtaja Kari Jokela näkee, että pienessä kunnassa voimaa ja turvaa arkeen tuovat yhteisöllisyys ja se, että ihmiset tuntevat toisensa ja tarvittaessa auttavat toisiaan.
– Uskon, että elämä on täällä yhtä onnellista kuin missä muualla tahansa tai jopa onnellisempaa.
