Ylivoimainen enemmistö Ylen kysymykseen vastanneista kansanedustajista sanoo kannattavansa vesilaitosten myynnin kieltämistä.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kansanedustajat haluavat pitää vesilaitokset julkisessa määräysvallassa.
Yle kysyi kansanedustajilta, pitäisikö vesilaitosten myyminen ulkopuolisille sijoittajille estää kokonaan. Kysymykseen vastanneista 105 kansanedustajasta 91 vastasi kyllä.
Suomessa on noin 1 100 vesihuoltolaitosta. Yksityistä omistusta on tällä hetkellä lähinnä hyvin pienellä alueella toimivissa laitoksissa tai vesiosuuskunnissa, joiden toimintaan lakimuutos ei puuttuisi.
Lain mukaan kunta on vastuussa vesihuollon järjestämisestä alueellaan, mikäli suurehko asukasjoukko sitä tarvitsee. Voimassa oleva laki ei kuitenkaan ota mitään kantaa vesilaitosten omistukseen.
Vesilaitosten yksityistäminen voi houkuttaa kuntapäättäjiä, sillä vesihuoltoon on Vesilaitosyhdistyksen mukaan tehtävä seuraavina vuosikymmeninä miljardien eurojen saneeraukset.
Vesilaitosten yksityistäminen on maailmalla johtanut joissain tapauksissa maksujen nousuun ja ympäristön pilaamiseen.
Vesilaitosten yksityistämisen kieltämistä on ajettu kansalaisaloitteella. Se keräsi vuonna 2020 kahdessa päivässä vaaditut 50 000 kannatusilmoitusta.
Eduskunta hyväksyi aloitteen yksimielisesti vuonna 2021.
Myyntikielto vai määräysvalta
Hallitus on valmistelemassa vesihuoltolain uudistusta. Lakiluonnoksessa sallitaan vesilaitosten myynti ulkopuolisille, mikäli laitoksen enemmistö säilyy julkisessa omistuksessa.
Ylen selvitykseen saaduissa perustelussa monet kansanedustajat viittaavat yksityisomistuksen totaalisen kieltämisen sijaan nimenomaan kuntien määräysvallan säilyttämiseen.
– Kuntien ja kaupunkien vesihuoltoinfra on pidettävä jatkossakin julkisessa määräysvallassa. Tämä on myös hallituksen valmisteleman vesihuoltolain tavoite, Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sanoo.
Monet hallituspuolueiden edustajat puolustavat lakiluonnosta. Oppositiosta sitä taas kritisoitiin.
– Yksityiselle myynnissä edes osittain ei ole mitään hyötyä eikä järkeä. En ymmärrä, miksi hallitus ei esityksessään kiellä kokonaan muuta kuin julkista omistusta, Markus Lohi (kesk.) sanoo.
Kannatusta tiukalle linjalle
Myös hallituspuolueissa on kannatusta lakiesitystä tiukemmalle linjalle.
– Vesihuolto on pidettävä 100-prosenttisesti omassa päätösvallassa ja kuntien ja kaupunkien omistuksessa, Jaana Strandman (ps.) linjaa.
Myös useimmat niistä edustajista, jotka vastasivat ei tai en osaa sanoa, halusivat pitää vesilaitokset julkisessa määräysvallassa.
Jani Kokko (sd.) jättäisi asian täysin kuntien päätettäväksi.
– Luotan tässä täysin demokraattisesti valittujen kuntapäättäjien vastuullisuuteen ja viisauteen. He tietävät parhaiten mitä sille oman kunnan vesilaitokselle tehdä.
Laki kieltää jo kohtuuttomat voitot
Vesioikeuteen perehtyneen Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorin Antti Belinskij’n mukaan yksityisomistus ei automaattisesti johda korkeampiin hintoihin.
Laki kieltää jo nyt kohtuuttomien voittojen tekemisen vesihuollolla. Yksityisten sijoittajien mahdollisesti yleistyessä vesihuoltoon tarvittaisiin hänen mukaansa kuitenkin vähintään samantapaista valvontaa, jota Energiavirasto tekee sähkömarkkinoilla.
– Omistuksen rajoitukset, joista nyt keskustellaan, ovat varmasti yksi tapa varmistaa, että palvelut säilyvät julkisen puolen kontrollissa, Belinskij sanoo.
Asiaa on syytä selvittää
Hallitus perustelee yksityisen omistuksen sallimista kuntien itsehallinnolla, joka on kirjattu perustuslakiin. Täydellinen myyntikielto saattaisi rajoittaa itsehallintoa liikaa.
Yli 50 prosentin omistusosuus ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa takaisi kunnille täyttä määräysvaltaa vesilaitoksissa.
Myös Belinskij’n mukaan asiaa tulisi selvittää edelleen.
– Kysymys on siitä, mikä on kunnallisen itsehallinnon rooli, ja toisaalta siitä, miten kriittiset ja luonnolliseen monopoliasemaan perustuvat palvelut varmistetaan.
Vesihuoltolain uudistus on tarkoitus tuoda eduskuntaan keväällä.
