Näin Eurooppa aiotaan ”aseistaa uudelleen” vuoteen 2030 mennessä – komissio julkisti puolustuksen valkoisen kirjan

EU-komissio on julkistanut suunnitelmansa Euroopan puolustuksen vahvistamiseksi eli niin sanotun puolustuksen valkoisen kirjan.

Tavoite on, että EU:sta tulee uskottava, itsenäinen toimija myös puolustuksessa jo vuoteen 2030 mennessä. EU on komission mukaan ”aseistettava uudelleen” muuttuneen maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi.

Tärkein akuutti tavoite on jatkaa tukea Ukrainalle.

EU on suuntaamassa puolustukseen yhteensä 800 miljardin euron lisämenot. EU-maiden johtajat hyväksyivät tavoitteen maaliskuun alussa.

Summasta 150 miljardia euroa tulisi uudesta Safe-rahoitusvälineestä, joka rahoitettaisiin komission ottamalla velalla, ja 650 miljardia olisi jäsenmaiden omaa rahankäyttöä aseisiin ja puolustukseen.

Jäsenmaita kannustetaan lainanottoon joustamalla EU:n velkasäännöistä. Maa ei joutuisi talouden tarkkailuluokalle, jos sen alijäämä kasvaa liikaa puolustusinvestointien takia.

Yksi keskeinen työkalu olisivat yhteishankinnat, joita EU-maat voisivat tehdä joko muiden jäsenmaiden tai esimerkiksi Britannian, Norjan tai Ukrainan kanssa.

Nykyään jäsenmaat ostavat sotakalustoa omin päin, mikä johtaa päällekkäisyyksiin ja kalliisiin hankintoihin, jotka eivät ole yhteensopivia maiden kesken.

– Yhteisellä tekemisellä on mittaamaton arvo. Ja voimme ottaa Ukrainan taistelukentiltä paljon oppia siihen, mitä puolustuksemme tarvitsee, EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas sanoo.

Näitä aseita EU tarvitsisi kaikkein kipeimmin

Komissio mainitsee linjauksissaan seitsemän EU:n kannalta kriittistä kehitys- ja yhteishankintakohdetta.

Ensimmäinen on ilmatorjunta ja ohjuspuolustus. Komission mukaan Eurooppa tarvitsee parempaa suojaa ohjuksilta, lentokoneilta ja drooneilta.

Toinen ovat tykistöjärjestelmät, mukaan lukien HIMARS-tyyppiset pitkän kantaman raketinheittimet ja pitkän kantaman ohjukset.

Kolmas ovat ammukset ja ohjukset. EU:lla tulisi olla varastossa riittävästi ammuksia ja ohjuksia kriisitilanteen varalle sekä varalla tarpeeksi valmistuskapasiteettia.

Neljäs ovat droonit ja vastadroonijärjestelmät, joiden merkitys on korostunut Ukrainassa.

Viides koskee infrastruktuuria, jota pitkin kalustoa ja joukkoja voidaan tarpeen tulleen siirrellä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi satamien, lentokenttien ja maayhteyksien vahvistamista.

Kuudes liittyy kyberhyökkäyksiin ja elektroniseen sodankäyntiin sekä kvanttiteknologian ja tekoälyn käyttämiseen puolustuksessa.

Seitsemäs koskee niin sanottuja ”isoja sotilaallisia kykyjä”, kuten ilmatankkausjärjestelmiä, merivalvontaa ja taistelukentän johtamis- ja tiedustelujärjestelmiä, joissa Eurooppa on pitkälti tai osittain Naton varassa.

Ensisijainen tavoite on vähentää Euroopan riippuvuutta muista maista, lähinnä Yhdysvalloista.

Tavoite: ainakin puolet hankinnoista EU:n sisältä

Euroopan on komission mukaan tehtävä nyt perustavanlaatuinen valinta. Vaihtoehtoja on kaksi, se maalailee: joko rämpiminen ja reagointi jatkuu, tai sitten EU ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Komissio korostaa sekä Venäjän uhkaa että Yhdysvaltojen linjanmuutosta, mutta mainitsee uhkina myös terrorismin, jengit ja kyberhyökkäykset. Eteläisen Euroopan maat pitävät niitä jopa Venäjää suurempina vaaroina.

Mutta Ukrainan tukeminen on myös valkoisen paperin tärkein taustatekijä. EU:n on satsattava aseisiin siksikin, että se ylipäätään pystyy aseistamaan Ukrainaa.

– Kyllä, kyse on edelleen piikkisika-strategiasta, puolustuskomissaari Andrius Kubilius vahvisti aiemmin luodun mielikuvan Ukrainasta ”teräksisenä piikkisikana”, joka Euroopan etulinjassa kestää Venäjän hyökkäykset.

Samalla komissio haluaa EU:n laajuiset puolustusalan markkinat. Tavoite on suunnata hankintoja enemmän EU:n sisälle.

Euroopan puolustusteollisuus ei kykene tuottamaan riittävästi materiaalia jäsenmaiden tarpeisiin. Moni puolustusalan yhtiö on kilpailukykyinen, mutta teollisuudessa on heikkouksia.

Komission aiemman linjauksen mukaan tavoitteena on, että jäsenmaat tekevät vähintään puolet puolustusbudjettiensa hankinnoista EU:n sisältä vuoteen 2030 mennessä. Tästä viiden vuoden kuluttua vaatimus kiristyy 60 prosenttiin.

Nyt jäsenmaiden puolustushankinnat ovat komission mukaan nelinkertaiset kymmenen vuoden takaiseen verrattuna, mutta hankinnat tehdään etupäässä EU:n ulkopuolelta.

Aseostoista ei päätä EU, vaan jäsenmaat

Päätökset hankinnoista tekisivät jatkossakin jäsenmaat.

Jos kaikki jäsenmaat lisäisivät puolustusmenojaan 1,5 prosenttia bruttokansantuotteeseensa nähden, komission toivomat 650 miljardin euron lisäinvestoinnit tulisivat kasaan.

Uusia rahoitusehdotuksia komissio ei juuri esitä.

Saksassa, Hollannissa ja Suomessa vastustettu yhteisvelka on ollut paljon esillä – uutta varsinaista yhteisvelkavälinettä ei tule, mutta sitä on mukana 150 miljardin euron rahoitusvälineessä.

Siinä komissio ottaa markkinoilta lainaa käyttäen EU-budjettia vakuutena, ja jäsenmaat voivat hakea sitä yhteishankkeisiin.

Komissio on nyt täsmentänyt, että lainan hakijoita pitää olla vähintään kaksi, ja ainakin yhden pitää olla EU-maa. Kumppani voi olla esimerkiksi Ukraina. Myös Britannia ja Norja kelpaavat kumppaneiksi yhteisten puolustussopimusten nojalla.

Rahaa puolustusinvestointeihin voitaisiin ohjata myös Euroopan investointipankista ja EU-budjettiin sisältyvistä rakennerahoista.