Östersundominlahdella, Helsingin ja Sipoon rajalla, tiheä ruovikko kohtaa ylivertaisen vastustajan: telaketjuilla kulkevan pedon.
Entisessä elämässään se oli latukone, mutta nyt siitä on viritetty niittokone, joka vetää vaivattoman näköisesti ruovikon tasaiseksi ja kerää hakkeen kyytiinsä.
Ruokoa on niitetty luonnonhoidollisista syistä jo vuosia, mutta niitetty ruokomassa on usein jätetty rantaan mätänemään.
Silloin ruokoon sitoutuneet ravinteet päätyvät takaisin mereen, ja niitosta tulee nollasummapeliä. Ja parissa vuodessa paljaaksi ajeltu rantatörmä on jälleen tuuheanaan.
– Tämä on tietysti erittäin huono tapa. Ruoko on hyödyllinen biomateriaali, eikä jäte, John Nurmisen säätiön projektipäällikkö Sonja Jaari sanoo.
Itämeren umpeenkasvaneista rannoista on nyt tulossa uusiutuvan biomateriaalin runsaudensarvi. EU-rahoitteisessa BalticReed -hankkeessa ruo’olle etsitään uusia käyttökohteita.
– Eli miten materiaalista saisi tehtyä tuotteita, miten rantoja voitaisiin pitää auki ja poistaa ravinteita Itämerestä, ja luoda samalla jatkuvaa yritystoimintaa, Jaari kertoo.
Tämän takia ruovikot karkasivat käsistä
Rehevöityneen meren rannoilla valtoimenaan kasvava järviruoko muodostaa jopa kymmenien hehtaarien kokoisia, tiheitä ruovikoita.
Maatalouden murros on mahdollistanut järviruo’on tehokkaan leviämisen lähes koko Suomeen. Varsinkin etelärannikolla ruovikot ovat kasvaneet holtittomasti ja peittäneet kokonaisia merenlahtia alleen.
– Ruovikot ovat lisääntyneet Suomessa aika lailla. Maankäytön tavat ovat muuttuneet ja ravinnevalumat maalta merelle ovat lisääntyneet, Jaari kertoo.
Peltoja lannoitetaan aivan eri mittakaavassa kuin menneinä vuosikymmeninä ja lämpimät, sateiset talvet huuhtovat ravinteita mereen peitteettömiltä pelloilta.
Lisäksi yhteiskunnan muuttuessa maatalousyhteiskunnan omat niittokoneet, lehmät ja lampaat, ovat kadonneet merenrannoilta.
Yli 100 vuoden takainen valokuva Östersundomin kartanon liepeiltä havainnollistaa hyvin, miten näkyvästi maisemat ovat muuttuneet rannikolla.
Samaan hengenvetoon on mainittava, etteivät ruovikot kuitenkaan ole pelkkä murheenkryyni. Ne tarjoavat linnuille pesimispaikkoja ja valtavan määrän hyönteisravintoa.
Ruovikoiden luontoarvo on huomioitu hankkeessa, myös täällä Östersundomissa, jossa niitolta säästetään saarekkeita rantojen elämän tarpeisiin.
Arvokas tuote kattaa niittokulut
Historian varrella ruokoa on käytetty paitsi eläinten rehuna, myös pienimuotoisesti kuivikkeena, maanparannusaineena ja etenkin Baltian maissa talojen katoissa.
Helsingin kaupunki on vastikään alkanut käyttää ruokoa kasvi-istutusten karikkeena, sekä pehmusteena leikkipaikoilla ja luontopoluilla.
Nyt 2020-luvulla, kun ruoko elää uutta renesanssiaan, selvitetään materiaalin käyttömahdollisuuksia esimerkiksi teollisuuden ja rakentamisen tarpeisiin.
– Periaatteessa pitää olla riittävän kallis ja hyvä tuote. Meidän pitää pystyä korvaamaan muita materiaaleja tällä tai sitten kehittää tuotteita, jotka voivat oikeasti kattaa koko tuotantoketjun, Jaari sanoo.
Uusia, kysyntää kasvattavia käyttökohteita markkinoille toivoo myös Ruokomestarit oy:n niittoyrittäjä Sauli Tikka.
– Sitä kautta saataisiin materiaalin hintaa ylöspäin, jolloin saataisiin niittokuluja katettua. Siinä mielessä näen kyllä hyvän tulevaisuuden.
Kuivikkeesta kulhoksi
Mukana kysyntää kasvattamassa on ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Arcadia, jossa tutkitaan, miten ruokoa voisi käyttää muiden vastaavien luonnonmateriaalien tapaan esimerkiksi teollisuudessa.
– Käyttökohteita ovat esimerkiksi pakkausmateriaalit, biokomposiittimateriaalit ja mahdollisuus tehdä selluloosaa, projektiasiantuntija Laura Montin Arcadasta kertoo.
Biokomposiitilla tarkoitetaan materiaalia, jossa muovia on ikään kuin jatkettu biomateriaalilla.
Montin esittelee käsissään voirasian kokoisia ruokokomposiittikippoja:
Montinin mukaan ruokokomposiitti sopii oikeastaan mihin tahansa, jossa perinteistä muoviakin käytetään.
Kuinka kauan sitten menee, kunnes kaupan hyllyiltä löytyy ruokokulhoja?
– Ei välttämättä kovinkaan kauan, vastaa Montin.
– Tietysti tutkimusta vaaditaan, mutta hankkeessa on mukana myös muutama kaupallinen toimija, joiden kautta kehitys etenee nopeammin.
