Työt, opiskelu tai ilman seuran tukea jääminen on monella nuorella suomalaisella urheilijalla syy uran päättymiseen aikuisuuden kynnyksellä.
Lupaava urheilu-ura keskeytyi loukkaantumisiin ja ilman tukea jäämiseen. Näin kävi Oulun Pyrinnön 19-vuotiaalle seiväshyppääjä Enna Hassiselle vuonna 2014.
Hassinen loukkaantui kisareissulla Norjassa ja palasi kotiin kyynärsauvojen kanssa. Lopettamispäätökseen vaikutti myös noin vuotta aiemmin päättynyt pitkäaikainen valmennussuhde.
– Vuoden ajan yritin etsiä jotain ratkaisua siihen tilanteeseen, mutta ei se enää lähtenyt samalla tavalla lentoon.
Hassinen kokee, että jäi valmennussuhteen päättymisen jälkeen yksin perheen kanssa ilman seuran tukea.
– Olisin kaivannut ehkä sitä, että olisimme yhdessä pohtineet ratkaisuja uran jatkamiseksi. En välttämättä edes osannut pyytää asioita. Vasta myöhemmin ymmärsin, että se olisi voinut olla edes mahdollista, Hassinen toteaa.
Työt ja opiskelu monella lopettamisen taustalla
Hassinen ei ole ainoa, jolla urheilusuoritusten ulkopuoliset tekijät ovat johtaneet nuorella iällä uran lopettamiseen.
Oulun Pyrintö on tehnyt aiheesta kyselytutkimusta puolalaisen urheiluseura AZS Lodzin kanssa. Projektikoordinaattori Vili Ikosen mukaan suurella osalla tutkimukseen osallistuneista suomalaisista lopettamispäätöksen taustalla olivat kyselyn mukaan opinnoista tai töistä johtuvat kiireet.
– Urheilu vaan vie liikaa aikaa päivästä varsinin silloin, kun muutetaan pois kotoa ja pitäisi alkaa huolehtia omasta elannosta, Ikonen sanoo.
Toinen suuri lopettamiseen ajava tekijä oli Ikosen mukaan dialogin puute valmentajan tai seuran kanssa.
– Varsinkin loukkaantumisen jälkeen monella on sellainen tilanne, etteivät he saa apua. Sanotaan, että tule takaisin kun tilanne on parempi. Sellainen on aika yleistä ainakin tämän aineiston perusteella.
Suomalaisurheilijoiden vastauksissa lopettamisen syyksi oli Ikosen mukaan nähtävissä myös uran näköalattomuutta. Hän arvelee tähän vaikuttavan juuri vaikeudet yhdistää urheilu töihin ja opiskeluun.
Puolalaisurheilijoiden vastauksissa taas ei näkynyt yhtä usein huolta töiden ja koulunkäynnin vaikutuksesta urheiluun. Lopettamisen taustalla oli muun muassa tuloksien paranemattomuutta tai erimielisyyksiä valmennuksen kanssa, Ikonen kertoo.
Lasten ja nuorten liikkumista tutkinut yliopisto-opettaja Nanne-Mari Luukkainen Jyväskylän yliopistosta ei ylläty tuloksista. Hänen mukaansa aiemmissa aihetta koskevissa tutkimuksissa on myös huomattu, että nuoret voivat kokea jonkinlaista kyllästymistä omaan lajiin ja se voidaan kokea yksipuoleisena.
Urheilijoiden kontaktointi tärkeää
Enna Hassistakaan kyselyn tulokset eivät yllättäneet. Hän kertoo itse tietävän useita muita urheilijoita, jotka ovat lopettaneet vastaavista syistä.
Nykyään hän istuu Oulun Pyrinnön hallituksessa. Hassisen kokemuksen mukaan nuoret urheilijat huomioidaan paremmin kuin kymmenen vuotta sitten.
– Se on täysin positiivista, että on herätty tähän paremmin, jos nähdään jonkun urheilijan uran olevan laskusuunnassa syystä tai toisesta. Seura voi miettiä ratkaisuja, jotta ei kävisi niin kuin minulle aikanaan kävi.
Hassinen mainitsee myös nuorisomaajoukkueet tahoina, jotka voisivat olla aktiivisia urheilijoiden kontaktoinnissa ja auttamisessa. Myös Vili Ikonen näkee tärkeänä urheilijan kohtaamisen kokonaisvaltaisesti uran jatkumisen kannalta. Toinen auttava tekijä voisi olla entistä parempi mahdollisuus yhdistää urheilua ja esimerkiksi korkeakouluopiskelua.
Ratkaisut ongelmaan eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, huomauttaa Nanne-Mari Luukkainen. Todellisia lopettamiseen johtavia syitä voi olla monia ja ne voivat juontaa juurensa useamman vuoden taakse.
Hän itse korostaa mahdollisimman monipuolista liikuntaharrastamista, mikä parantaa motorisia taitoja, voi tuoda motivaatiota harrastamiseen tai uuden suunnan harrastamiselle, mikäli ura jää kesken.
– Sehän on kaikista huolestuttavinta, että ensin on liikuttu paljon ja sitten liikunta ei kiinnosta missään muodossa, kun kyllästyy omaan lajiin.
Lopullinen päätös lopettaa urheilu-ura syystä tai toisesta voi olla raskas. Hassisen mukaan ensimmäinen lopettamispäätös hänen kohdallaan oli aikoinaan valtava pettymys.
Vuoden 2014 lopettamispäätöksen jälkeen Hassinen palasi kilpailemaan vuonna 2019. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen Hassinen sijoittui Kalevan kisoissa neljänneksi.
Vaikka urheilu-ura tuli Hassisella toistamiseen päätökseen vain pari vuotta myöhemmin, on hänellä paluustaan kilparadoilla vain lämpimiä muistoja.
– Olen todella onnellinen, että uskaltauduin tulemaan takaisin radalle ja pääsin samoihin korkeuksiin kuin aiemmin. Ei jäänyt mitään jossiteltavaa.
